Voihan ristiriitaisuus.

Ihanaa tässä päivässä oli S ja hirveintä kalorit. Minkä vuoksi mie en vaan voisi saada molempia? Nähdä ja olla kärsimättä kalori läski ahistuksesta? Minkä vuoksi S ei vaan voinut tarjota miulle pelkkää salaattia? Sen salaatin olisin kyllä kestänyt, mutta en sitä pakaeste pizzaa josta jouduin hänen nähtensä syömään puolet. Yäk! Arvakaa vaan, että oliko siellä mahdollisuus päästä oksentamaan. Ei.  Pointsit siitä kumminkin ystävälleni, että hän muisti ruokakaupassa sen, etten mie tykkää homejuustosta tai oliiveista.

Ruokapöytä keskustelu sentään oli taatun laatua = niin häiriintynyttä ja epäasiallista mitä tuskin erityisen moni harrastaa ruokpöydässä. En miekään aina, mutta jotenkin on vain niin ihanaa, että voi edes joskus heittää ne käytöstapansa riippeet hetkeksi nurkkaa. Puhuimme muun muassa siitä, että hänen kamunsa merisairaaksi tullut koira oli oksentanut pitkin ja poikin sen perheen venettä. Tuskin halusitte tietää tästä, mutta kerroin silti. *Juoni nauraa*

Katsoimme samalla reissulla The Shadow leffan vuodelta 1994. Se oli ihan yllättävän hyvä, vaikka sitä alkuun epäilinkin. Taka-ajatuksena tuon leffan katsomisessa on se, että villin huhun mukaan Quentin Tarantino olisi ohjaamassa ja osallistumassa käsikirjoituksen muodossa The Shadow:n uusinta filmatisointiin. Tarantino, kun kaikessa kieroutuneisuudessaan lukeutuun S:n ja miun suosikki ohjaajajiin. Tarantinosta voisin helposti hehkuttaa ainakin yhden blogi päivityksen verran.

Onneksi saatoin pelastaa tämän illan koirani iltalenkillä. Käännyimme koirapuistossa jossa karvakamu leikki innoissaan yhden tietyn ihanan rempseän lapinkoiran kanssa. Viskettä riiti sen verran, että karvakamu on lähinnä nukkunut sohvan nurkalla kotiin päästyämme.