Olen tainnutkin jo kertoa yhdestä suurimmista paheistani, oopperasta? Tulin hetki sitten kotiin, kun olin heittänyt äitini kotiin ja käynyt koiran kanssa ilta lenkillä. Aida, uusin oopperallinen rakkauteni<3 Kaikessa ihanuuden surullisuuden karuudessaan se ei silti vie voittoa suosikki oopperastani, Taikahuilusta.
Giuseppe Verdin Verdin kertomus egyptiläisen sotapäällikön ja etiopialaisen orjan välisestä kielletystä rakkaudesta. Hetkellisiä kylmiä väreitä ei voinut välttää, jotka kulkivat pitkin selkäpiitä. Hetkiä jolloin melkein itkin julkisesti. En sentään ihan. Mie, kun yritän välttää itkemästä julkisesti tai kenenkään nähden. Itkeminen, kun on miulle sen verran henkilökohtainen asia.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti