Pienet ihanat hetket.

Milffi ei ole enää miulle vihainen<3 Juttelin tännään hänen kanssaan ja hän kohteli minnuu niin, kuin ennenkin. Ennen kesän alkuista episodia.

Day 26 - A song that you can play on an instrument

Pianolla Ukko nooa..

Keskiviikkona näin.

Spesiaali tee hetki M:n seurassa<3 M kertoi, että hänen nuorimmaisensa, esimmäisellä luokalla oleva tyttärensä on alkanut käyttämään eri pari sukkia. Tänään vuorossa oli hello kitty sukka ja erinvärinen ilman kuvaa. M oli kysynyt tähän syytä ja tytär oli vastannut: "Kun x tädilläkin on." Eli miulla. Ihanaa, että  kyseinen muksu uskaltaa tehdä massasta poikkeavia asioita jo tuossa iässä. ^^

Tajusin myös tänään, että sukkien ostaminen on varsin kallista puuhaa. Löysin mie ne sukat lopulta, mutta sitä ennen onnistuin löytämään ihanan pipon, paidan, M:n muksulle hello kitty pinnit ja ponnarit ja Little Dorrit mini sarjan dvd:llä. Onneksi tämän kuun laskut oli jo maksettu ja jemmattu rahaa niihin kahteen mitä en vielä ole maksanut. Noh kerrankin näin päin, että ajattelin ensin itseäni ja vasta sitten koiraani. Loppu kuun budjettini riittää kaikesta huolimatta palleron ruokaan ja puruluihin.

Day 25 - A song that makes you laugh

Electric Six - Gay Bar
http://www.youtube.com/watch?v=O4QfAK75DBA

Hp slash<3

Tämän paaston aijon onnistua.

Onhan taas ollut sekavia päiviä. Mm. sen vuoksi, että täysikuu oli juuri. Eli voitte arvata, että kuka ei taaskaan ole juurikaan nukkunut. Viime yökin meni valvoessa. Joskus aamulla ehkä klo06 maissa nukahdin hetkeksi. Josta johtuen olin melkein myöhästyä miitingistä. Onneksi se oli siirretty klo1330. Ehdin juuri ja juuri ajoissa. Noh, lähinnä sen vuoksi, koska kaahasin autolla ylinopeutta. Hupsista. Ketään kanssa liikkujaa en vaarantanut, eikä poliisia näkynyt, joten ei hämminkiä  sen suhteen.

Sortuminen syömiseen oli niin lähellä. Sillä kahviossa oli marjarahjaa. Jotenka pienen ohikiitävän hetken olin melkein sitä ottamassa. Asiahaan ei toki helpottanut, että O siinä vieressä sanoi: "Otatko teen kanssa vielä leivän? Voin senkin tarjota.."  O:lla oli jotenkin hassu päivä, kun hän oli teelle lähtiessämme sitä mieltä, että hän halusi ne välttämättä tarjota. En jaksanut väittää vastaan ja sanoa, että voinhan mie tuon teeni itse maksaa.. Loppu kuu ja tililläni on muutama hilu. Tuli kaikesta huolimatta jotenkin halpa olo.

Kotiin päästyäni olin melkein pyörtyä. Jotenkin kieroutuneella tavalla nautin tuosta tunteesta, koska tiedostan, että en ole syönyt ja laihtuminen vain jatkuu. Josta johtuen päivän sanat ovat: kaloriton karpalo kivennäisvesi.

Toivottavasti T ei vaan tee ohareita, koska olisi tarkoitus lähteä tänään koirapuistoon hänen tyttöjensä ja miun karapalleroni kanssa. Kp:ssä on kuitenkin se hyvä puoli, että aika vain lentää siellä, enkä useimmiten edes muista, että muilla saattoi olla nälkä ennen sitä. Vasta, kun nyt murisee ja mie hymyilen kieroutuneesti. Siinähän murisee vielä usean päivän ajan.

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

Yoko Kanno - Inner universe (full song)
http://www.youtube.com/watch?v=EIVgSuuUTwQ

Sanojen käännöksen kera, niin ehkä se valaisee vähän enemmän. ;) Mie en sitten ole tuota kääntänyt, niin en vastaa kielioppivirheistä yms.

"Angels and demons were circling above me
through the thorns to the stars
The only one who doesn't know happiness
is the one who couldn't understand its call

I am Calling Calling now, Spirits rise and falling
To stay myself longer...
Calling Calling, in the depth of longing
To stay myself longer...

Stand alone... Where was life when it had a meaning...
Stand alone... Nothing's real anymore and...

...Endless run...
While I'm alive, I can try not to fall while flying,
Not to forget how to dream... how to love
...Endless run...

Calling Calling, For the place of knowing
There's more that what can be linked
Calling Calling, Never will I look away
For what life has left for me
Yearning Yearning, for what's left of loving

To stay myself longer...
Calling Calling now, Spirits rise and falling
To stay myself longer...
Calling Calling, in the depth of longing
To stay myself longer..."

Lets paasto!

Tänään on ollut siitä erikoinen paaston ensimmäinen päivä, koska miulla ei ole ollut edes hetkellistä suu nälkää, mikä miulle on useasti iskenyt ensimmäisenä paastopäivänä. Eli suhteellisen vikottomasti on mennyt. Kuten, joku viisas ihminen on joskus sanonutkin: "Nälkä kasvaa syödessä.." Totta, koska nyt, kun ääripäähän taas mennään, niin nälän tunne jossain vaiheessa vähenee ja se kalori määrä josta tulee herkemmin läski ahtarit.

Kelikin on minnuu ja koiraa suosinut. Kerrankin, niin ehkä selviän näistä kuukautisista tässä samalla. Lenkkiä, lenkkiä, lenkkiä ja kotona jumppaamista. Vesi lasi on ollut jälleen ihana ystävä ja nyt sohavpöydällä oleva kivennäisvesi 0 kalorillaan.

Saimpa sitten vihdoin ja viimein haettua kännykkäni huollosta. Mies siellä sanoi, että siihen on asennettu samalla joitain ohjelmistopäivityksiä. Mikä osoittautui ihan syvältä ja poikittain ovelaksi asiaksi. Muun muassa kalenteri on muuttunut ihan paskaksi. Se edellinen oli paljonkin kätevämpi käyttää. Tuo nykyinen vain nostaa vitutus käyrää. Ehkä sekin jossain vaiheessa taas helpottaa..?

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Olenkohan mie jotenkin eriskummallinen tai vähintään massasta poikkeava tässäkin asiassa? Tajusin juuri etten mie ole kai koskaan ennen tätä haastetta miettinyt sitä, minkä kappaleen haluaisin kuulla häissäni. Tai ehkä miun tapauksessani suhteeni rekisteröinti tilanteessa.. Muistan, että joskus muksuna alle 10-vuotiaana mietin millaiset häät olisin halunnut, mutta en tainnut koskaan biisiin saakka päätyä.  En ainakaan muista, että olisin. Joten nyt kyllä joudun heittämään tähän jotain hetken mielijohteesta. Voihan se ehkä ollakkin, että tämä samainen kappale saattaa soidakkin kyseissä tilanteessa, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Ehkä?

Era - Come into my world (remix)
http://www.youtube.com/watch?v=JbqJ-QRXpzo

100 tunnin paastoa odotellessa.

Omalla karulla tavallaan on ollut lohdullista taas tajuta etten ehkä olekkaan ihan mikään itsekuriton luuseri. Viime päivinä, kun miulla on taas tehnyt enemmän, kuin vaikeaa, jotta olisin kyennyt syömään asiallisesti. Osittain sen vuoksi, koska ties kuka tuntemani ihminen on tyrkyttämällä tyrkyttänyt ruokaa ja osa noista tilanteista on ollut sellaisia etten ole voinut olla vain syömättä. Hiton ei syömihäiriöiset ihmiset!

Tajusin, että kuukautiseni alkoivat taas. Ihan vastahan ne olivat. Eli nykyseit e-pillerini eivät toimi toivotulla tavalla. "Hienoa". On taas niin läski ja turvonnut olo, joka ei tee hyvää kuukauden teho kalorien kyttäämiselle ja lisä liikunnalleni. Onneksi nyt huomenna maanantaina aloitan muutaman kanssa ihmisen kanssa paaston. Perjantaina saa taas luvallisesti juoda muutakin, kuin teetä ilman sokeria yms ja kalorittomia kivennäisvesiä. Olihan listalla toki kahvikin, mutta moista, kun en juo niin ei ongelmaa.

Loistavana asiana tässä  on se, että olen juuri tavannut niin monet heistä, joiden seurassa olen joutunut syömään, niin nyt mie voin keskittiä kaikessa rauhassa paastoamiseen, koska tuskin näen heitä ma-to tai jos näen niin tämän viikkoisen vuoksi voin taas olla kaikessa rauhassa syömättä tuolloin ja sanoa, että söin juuri hetki sitten. Vaikken syönytkään. Paitsi jos kyseessä on äitini, niin kysymysmerkille menee. Siksi vaihtoehto b) eli to aloitettu 100 tunnin ruuattomuudesta ei miulla useinmiten oikein toimi, koska useimmiten olen mm. äitini nähnyt viikonloppuna ja voitte vain kuvitella sitä ruuan tyrkyttämistä siellä. Eli helpommalla on vain päässyt, kun on ollut syömättä ennen tuota tiettyä päivää ja erityisesti jos kutsu ei ole käynyt samana aamuna.

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad

Pahoitteluni. Muuta biisillistä versiota ei ollut tuosta, kuin yksi Gia leffasta tehty fani video.

Porcupine tree - Sentimental
http://www.youtube.com/watch?v=qEghPSkwY_M

Aida

 Olen tainnutkin jo kertoa yhdestä suurimmista paheistani, oopperasta? Tulin hetki sitten kotiin, kun olin heittänyt äitini kotiin ja käynyt koiran kanssa ilta lenkillä. Aida, uusin oopperallinen rakkauteni<3 Kaikessa ihanuuden surullisuuden karuudessaan se ei silti vie voittoa suosikki oopperastani, Taikahuilusta.


Giuseppe Verdin  Verdin kertomus egyptiläisen sotapäällikön ja etiopialaisen orjan välisestä kielletystä rakkaudesta. Hetkellisiä kylmiä väreitä ei voinut välttää, jotka kulkivat pitkin selkäpiitä. Hetkiä jolloin melkein itkin julkisesti. En sentään ihan. Mie, kun yritän välttää itkemästä julkisesti tai kenenkään nähden. Itkeminen, kun on miulle sen verran henkilökohtainen asia.

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy

MIKA - Grace Kelly
http://www.youtube.com/watch?v=XlEsBaAFPoo

Voihan perjantai.

Että teki tiukkaa kyetä ja ylipäätänsä ehtiä sossu miitinkiin. Olin nippa nappa ajoissa. Siellä oli tarkoitus käsitellä tämän hetkistä taloudellista tilannettani ja noin muutenkin siihen vaikuttavia asioita. Se sossun nainen oli ensinnäkin myöhässä ja itse tilanne kesti korkeintaan 15min. Eli pitkälti ympäripyöreää roskaa ja mussutusta. Työtäänhän hänkin vain tekee, mutta eipä tuossa tilanteessa mitään olisi ehtinyt selvittää jos miulla olisikin ollut asiat todella huonosti. Tai noh, empä nyt niin sanonut, mutta en edes ehtinyt asioihini liittyen mitään vihjaamaan. Onneksi ne kumminkin ovat silti siinä jamassa, että miulla on mahdollisuus tästä yksin selvitä.

Hänen mukaansa miulla menee nyt paljon paremmin, kuin viime miitingillä mikä oli yli vuosisitten. Erin työntekijän kanssa silloin juttelin. Vitja, että se edellinen työntekijä oli kyllä niin työhönsä kyllästynyt, niin yli kylmä ihminen ja todella vittuuntunut. Näin miusta tuntui silloin. Tänään tajusin, että ehkä se vain oli hänen tapansa erottaa hänen työ ja vapaa-aika minänsä, koska tuo tämän päiväinen työntekijä sanoi, että x oli ollut todella huolissaan miusta. Kukin näemmä tyyllillään. Ei siinä mitään.

Päivän hyväntyönkin onnistuin tekemään, koska vaikka hajotti taas niin huolella henkisesti, niin miun vain oli niin pakko tehdä asia minkä olin sopinut tekeväni. Kamuni T:llä oli tänään yli pitkä työpäivä ja työhön liittyvää säätämistä töiden jälkeen. Hän kysyi miulta, että olisinko voinut viedä hänen koiransa iltapäivä lenkille, koska tytöillä olisi muuten ollut ihan liian pitkä aika ilman lenkkiä. Eikä hän uskaltanut antaa sille valehtevalle ja varastavalle Kusipäälle vara-avaintaan. Ties, vaikka olisi teettänyt siitä itselleen kopion. Näin hän miulle sanoi.

Niimpä mie sitten lähdin koirani ja hänen koiriensa kanssa koirapuistossa käymään. Onneksi sää oli sen suhteen suosiollinen. Jotenkin aika siellä sitten vierähti ja huomasin jossain vaiheessa, että myö oltiin oltu kp:ssä kaksi tuntia. Koirat viihtyivät, niin mikäs siinä ja eikä ulkona ollut mitenkään kylmä keli. Tuon reissun jälkeen koirani on lähinnä nukkunut sohvalla, kun päästiin kotiin saakka ja vein tytöt kotiinsa..

Huominen aamu herätys pelottaa ja etukäteen. Taas näitä hetkiä jolloin olin saanut kunnon kiltteys kohtauksen. Olen menossa ihmisten ilmoille auttamaan yhdessä pienimuotoisessa rotukoira kokouksen kahvittelussa.

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Perjantai hieman myöhästyneesti. Ihan pakko laittaa kolme biisiä. Ne vain sopivat niin itse tilanteeseen. Kahta ensimmäistä tulee kuunneltua silloin jos vitutukseni liittyy johonkin ihmiseen ja kolmas nyt vain kuvaa sitä loppuosaa. Silloin, kun vaan vituttaa.

Placebo - Fuck u
http://www.youtube.com/watch?v=TIzsAvVd2Pk

Egotrippi - Koivunimen herra
http://www.youtube.com/watch?v=OOr_h3pkEDU

Ismo Alanko - Vittu kun vituttaa
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU

Rakas päiväkirja.

Tänään tulin todenteolla miettineeksi, mikä on lopulta asiallista käyttäytymistä ja siihen liittyviä sanoja. Erityisesti, kun tilanteeseen liittyin ystäväni S:n entinen koulu kamu, joka on uskossa. Ei nyt sentään fanaattisesti, mutta kuitenkin. Hänet tapasimme tänään kahvilassa. S:n, hänen miehensä L:n ja itseni kanssa päädyimme siihen, että hyvä käytös listaan ei ainakaan kuulu kiroileminen. Välillä, kun se vain niin solvetuu itse lauseeseen, vaikkei kenelläkään meistä kolmesta ole tarkoitus mitenkään viljellä vittuja, perkeleitä jne. Jotenkin ne tietyt sanat vain päätyvät lauseeseen. Myöskään se mitä "ihanaa" lemmikkimme ovat saaneet aikaiseksi. Siis yleisessä tilassa kahvilassa. Tai muita rivouksia ja ystävällistä vittuilua mitä toisiamme kohtaan ns harrastamme, koska kaikki meistä ymmärtävät sen, että vittuilu on välittämistä. Huonolla tavalla vittuilu taas on jo asia erikseen.

Joten tämän yhteisen päätöksen valossa yritimme itsekukin käyttäytyä asiallisesti. Voi vitja, että se teki hetkellisesti tiukkaa itse kullekkin. Sen yli tunnin mitä siinä juttelimme. Ehkä siksi, koska tilanteen olimme etukäteen tiedostaneet ja päätyneet, että näitä asioita ja sanoja pyrimme välttämään. Tai sitten teimme tilanteesta liian vaikean itsellemme. Mie veikkaisin jälkimmäistä, koska jos vain oltaisiin todettu, että yritetään käyttäytyä asiallisesti, eikä oltaisi sen kummemmin asiasta puheltu, niin tuskin tästä mitään päänvaivaa itse kullekkaan olisi tullut. Tulipahan tuostakin  tilanteesta selvittyä. ;)

Day 19 - A song from your favorite album

Vaikein kysymys koko listalta. Miten tuohon voi vastata ilman ettei meinaa saada vatsahaavaa, kun on jo päänsä melkein puhki miettinyt vastausta? Musiikillisesti mie kuuntelen lähes laidasta laitaan. Fiilis pohjaisesti. Tehden itseni kanssa diilin siitä, että kokoelma levyjä ei lasketa, koska nehän eivät ole se alkuperäinen kokoonpano biisillisesti.

Jääden miettimään Imperiumin vastaiskun, Kahdeksas ihme ja Sadan vuoden päästäkin-levyjen välillä. Onhan Epuilla niin monta muutakin helmi levyä biisillisesti. Sadan vuoden päästäkin oli kuitenkin se levy heiltä. Biisi suosikkeihini heiltä, kun Svp levyllä on: Hiljaa huomiseen, Sadan vuoden päästäkin, Olin vain tuuli, Ei sankari ainesta, Lajinsa viimeinen, Polttaa, Suolaista sadetta, Missä olen juuri nyt?, Vahingissa vain.. Eli suurin osa levyn 12 kappaleesta.

Eppu Normaali -  Ei sankari ainesta
http://www.youtube.com/watch?v=vgynmpBJ_uI

"en ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta.."

Erillainen uneton yö.

Miun oli tarkoitus mennä nukkumaan jo monen monta tuntia sitten. En vain voinut mitään itselleni, että miun oli katsottava loppuun Charles Dickens:n Little Dorrit mini sarja, joka pohjautuu hänen novelli sarjaansa. Joka on vuoden 2008 Bbc:n laatua. Puku draaman ihanuutta<3

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Mozart - Magic Flute (Queen of Night Aria)
http://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

Tämäkin olisi sopinut niin siihen, Day 13 - A song that is a guilty pleasure. Ooppera<3

Ai mikä autoton päivä?

Eipä tuosta taaskaan kai juuri missään ollut inffoa. Pitkään aikaan, kun en ole bussilla matkustanut. Junalla kylläkin. Mitään maksullista sanomalehteä ei miulle tule tai ilmaisjakelua. Ehkä niillä tietyillä nettisivuilla oli mainos asiasta, mutta empä sielläkään ole pitkään aikaan kääntynyt, koska se sitä paperi versiota useimmiten vielä käytän aikataulujen suhteen.

Lähdin ystäväni seuraksi autolla kohti kaupunkia ja vasta matkalla sinne näin ensimmäisen mainoksen autottomasta päivästä. Bussin takaikkunassa. Jotenkin kummassa sitä henkilöauto liikennettä taisi tänään olla tavallistakin enemmän, kuin pitkään aikaan. Muutama muukin on sitä samaa ihmetellyt miulle tänään.

Koko reissun saldo: Ostokset, kansainvälisen käsimerkin näyttöä ja tööttäystä itsemurha jalankulkialle, joka oli juosta suojatiellä autoni alle. Tilanne jossa saatoin vain painaa jarrua niin lujaa, kuin pystyin. Helvatussako juoksi kuulokkeinen päivineen sien suojatien yli juuri silloin, kun mie olin jo sitä ajamassa. Tuli jostain auton takaa kävelytieltä. Kehtasi vielä mulkoilla minnuu siitä, kun en sen yli ajanut. Miekin sinnuu, nilkki. Ne ihanat bussikuskit, jotka ovat pysäkiltä lähtiessä melkein ajaa kylkeesi, koska niillä on mukamas niin kiire etteivät sitä hetkeä voi siinä pysäkillä odottaa, kun olet jo bussin rinnalla ajamassa sen ohi. Autopaikan metsästystä tien vierestä. Löytyihän se lopulta. Matkailu arvartaa? Ilmeisesti. Eli normi reissu. :D En mie useimmiten ole mitenkään agressiivisella tuulella, kun autolla ajan. Mitä nyt pienet poikkeukset ja tänään käyttäytymiseeni vaikutti roima uni vajeeni. Eli juu juu ja seli seli. (;

Tuolta lähtiessämme heitin ystäväni kotiinsa ja lähdin moikkaamaan kamua. Hakien matkan varrella koirani kyytiin ja kamun parkkipaikalta hänen ja hänen koiriensa kanssa kohti koirapuistoa. Siellä koirapuistossa vain taas aika lensi. Yht'äkkiä tajuttiin, että oltiin oltu siellä 1,5h. Kaiketi johtui siitä, että koirillamme oli siellä pari muutakin koiraa seuranaan ja he viihtyivät. Myös nämä kolme muuta ihmistä olivat asiallisen seonneita kaikki. Pari heistä opiskeli maanmittaus alaa ja yhdestä oli tulossa virallinen atk hörhö. Yksi heistä oli alunperin kotoisin Uudesta seelannista ja hän puhui hyvää Suomea, oltuaan täällä 3-vuotta. Aksentti paljasti sen ettei hän paljasjalkalainen Suomalainen ollut. Miellyttävän häiriintynyttä seuraa. Kiitos teille jos tämän joskus satutte lukemaan.

Alkuun siellä yksi heistä luuli, että T ja mie olitiin pariskunta. Siitähän se läpän heitto puolin ja toisin lähti. Koirapuistosta lähtiessämme käännyimme T:n kanssa huoltoasemalla teellä ja kahvilla. Joten samaisella reissulla onnistuin buukkaamaan itselleni perjantaiksi T:n koirien iltapäivä lenkityksen. Ei siinä mitää, mielelläni mie koirani ulkoilutukseen lähden tyttöjen kanssa myös ulkoilemaan samalla reissulla. Jos vain pe ei sada, niin suuntaamme kohti koirapuistoa.

Aivan ja sapuskallisesti olen syönyt tänään asiallisesti. Tajusin vasta nyt illalla etten ole mitään syönyt. Söin himpusti jotta sen mahdollisen ilkeän suu nälän iskiessä en menettäisi kontrollia ja söisi aivan hirveyttä. Liikaa.

Lisää roskaa vol 2.

Olen ollut tämän koko päivän kotosalla. Ollut turhan antisosiaalinen olo, jotta olisin minnekkään jaksanut lähteä sen kummemmin, kuin se, että käännyin ruokakaupan kautta. Saman kerroksen toinen koira on huutanut useaan eri kertaan tänä päivänä. Ja mitä koirani haukkumisiin tulee, niin hän on haukkunut vain silloin, kun ovikello soi. Se on asia mitä en ole saanut häntä lopettamaan. Enkä todellakaan ole tekemässä sitä koiran koulutus kikkaa, jossa laittaisin oven ulkopuolelle herkku pussi ja laittaisin lapun jossa kehottaisin ihmisiä laittamaan namia postiluukusta, kun ovat ohikulku matkalla. Näin sen vuoksi, koska eiköhän joku sairas kaistapää vielä menisi ja myrkyttäisi koirani tuolloin.

Ensimmäiselle kerralla en avannut ovea, koska siellä oli joku uskonnon tyrkyttäjä lappuineen päivineen. Toisella kerralla oli nainen hallituksesta, joka kertoi, että koirani haukkumisesta on valitettu isännöitsiälle. Kerroin hänelle eilisestä lapusta ja noin muutenkin miten mie olen kokenut koirani käyttäytymisen ja sen, että olen kotoa lähtiessäni jättänyt karvakamulle radion päälle jne. virikkeineen ja lenkityksineen. Puhuttiin myös tuosta toisesta haukkuvasta koirasta ja siitä, että useimmiten olen ilta/yö aikaan kotona eikä koirani silloin huuda. Saattanut joskus aniharvoin haukahtaa, mutta sekin on lähes loppunut.

Olin siis saamassa elämäni ensimmäistä varoitusta. Onhan tuo nyt jo helvetin reilua, koska tuota yhtä lappua luukuunottamatta kukaan ei ole miulle mitään lappua laittanut postiluukusta päivämmärän ja klo ajan kanssa. Tai sanonut naamakkain, että koiran haukunta häiritsee. Paitsi se yksi poikkeus ääliö jolla itselläänkin on ollut useampikin useasti haukkuva koira. Onneksi tuolta varoitukselta säästyin. Juteltiin sen ohella niitä ja näit koirastani. 

Mitähän tuleva tuo tullessaan?

Day 17 - A song that you hear often on the radio

Ozzy Osbourne - Let me hear you scream
http://www.youtube.com/watch?v=5sv3vOS7pmw

Nyt se sitten tuli.

Kautta aikain ensimmäinen oveen liimattu lappu jossa alakerran naapurini itki siitä, että koirani huutaa kaiket yöt. Vittu mitä paskaa. Roskaa siksi, koska tuo on yli liioteltua. Kukaan ei koskaan ole tullut soittamaan asiaan liittyen ovikelloa, kun olen ollut kotona ja kun koirani on silloin hetken huutanut.

Tiedän sen kyllä, että koirani on huutanut silloin, kun olen kotoa poissa ollut.  Koirani ei enää hauku aina lehden jakajalle, joka rymistelee rapussa noin klo0230. Aniharvoin enää ja vain hetken silloinkin, jos silloinkaan. Vaan mitä helvattua enää näiden kaikkien koiran yksinolo treenien jälkeen voin tehdä?! Koirani, kun on jonkin sorttisesti ääniherkkä/haukkuherkkä. Ja totta helvatussa mie muutan pois tästä paskasta heti, kun raha tilanteeni sen sallii ja hommaan rivarin pätkän tai omakotitalon.

On miulle tietty naapuri inissyt jo aijemmin tuosta. Vain ja ainoastaan naamakkain jos on miut nähnyt ja sitä ininää on saattanut tulla kuukaudenkin takakaisista asioista. Et sitten mitään voinut tehdä itse tilanteessa? Ellei tuo valitus lapun laatia ollut juuri hän.

On miullakin joskus iltaisia/yöllisiä menoja joihin en koiraani voi ottaa mukaan.  Nyt lähtiessäni käytin koirani ulkona. Laitoin ikkunat kiinni. Jätin valon hänelle päälle ja jätin myös tekemistä/virikettä. Enkä ollut edes pitkään pois. Reilusti vähemmän, kuin jos miulla olisi ollut täysimittainen opiskelupäivä. Sinne ja takaisin tulon kera. Lähtiessäni koirani ei huutanut perääni, eikä hän myöskään huutanut, kun avasin kotioveni. Ja tämän ohella samassa kerroksessa asuu myös toinen koira, joka on useasti huutanut yö/ilta aikaan. Mie en ole moisesta edes vaivautunut mitään sanomaan. Nuoresta koirasta, kun on kyse. Joten helvettiäkö syytätte tästä kaikesta vain ja ainoastaan miun koiraani?!

Kannettavani herjaa, levytila vähissä. Tässä lisää arkistojen aateita.

Uneton yö vol 3.

Siskoni oli päivitellyt fb sivuaan kuvien kera. Vitja, että siskoni on taas laihtunut lisää. Ei tätä ainakaan julkisesti tai miulle myönnä, mutta kyllä hänkin on meikäläisiä. Löysin samalla sen kadonneen itsekurini. Mie aijon olla laihempi, kuin siskoni. Seuraavalla kerralla, kun hänet näen. Voi kyllä. Aikaa onneksi on, koska hän lähti opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Näen hänet mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähän ennen joulua seuraavan kerran.

Tämä viikko, kun on noin muuten mennyt syömisten kanssa ihan penkin alle. Miulle on useampikin eri ihminen tuonut ruoaa kotiini. Tätä pyytämättä. Ovat olleet miusta huolissaan, kun tuo lääke ruljanssini ei ole toiminut toivotulla tavalla. Olen mm. joutunut syömään kasvis sushia kahteen eri kertaa ja valvovien silmien alla, niin en sitten voinut syödä niitä mitenkään asiallisesti. 

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Kiitos tietylle entiselleni, joka rääkyi biisin kohdalla aina, kun Maija lauloi: "Ei"! Ei muistella pahalla ja silleen, kusipää.

Maija Vilkkumaa - Ei
http://www.youtube.com/watch?v=sWuhzcUO_jo

Uneton yö vol 2.

Voisihan tämän taas huonomminkin viettää. Kirjaa lukisin mieluusti jos keskittymiskyni riittäisi siihen tällä hetkellä. Ehkä myöhemmin. Tähän mennessä katsoin sarja päivitykset, jotka olivat jääneet katsomatta, kun keskittymiskykyni ei siihen riittänyt. Voin sain sanoa, että uusimman True blood jakson jälkeen minnuun iski jo tässä vaiheessa kunnon vieroitus oireet sarjan katomisesta. Onneksi kohta on taas tuleva viikko ja uusin päivitys. 3 kausi. Huh, se vain paranee ja kieroutuu koko ajan. Tykkään.

Omalla tavaallaan mielenkiintoinen katsomani elokuva oli Veronica decides to die. Leffa jolle on annettava vielä ajatusta myöhemminkin. Leffa, jonka saatan ehkä katsoa joskus uudestaan. Leffan omanlaisensa psykologisuus ja filosifisuus oli jotain omalla tavalla erillaista, mitä en hetkeen ole katsomissani elokuvissa törmännyt. Eikä leffallisesti haitannut, että David Thewlis:llä oli mielenkiintoinen rooli. Ehkä sanat Remus Lupin ja Harry Potter leffat sanovat enemmän, kuin hänen oikea nimensä?

Jonka jälkeen katsoin The last station leffan, joka kertoi kirjailija Leo Tolstoy:n ja hänen vaimonsa Sofya:n elämästä. Voi kyllä, leffa jossa sai fiilistellä Helen Mirrenin roolisuorituksella<3

Sofyan roolista miulle tuli hieman mieleen Katharine Hepburn roolihahmo, The lion in winter leffassa. Nyt puhumme siis tästä vuoden 1968 elokuvasta ja kuningatar  Eleanor:n ailahtelevasta luonteesta. Hetkeä aijemmin, kun hän saattoi nauraa iloisesti ja ohikiitävää hetkeä myöhemmin raivoten minkä kykeni tai itkien silmiään päästään jne. Saman kaltaisuutta olin havaitsevinani Sofyassa. Katherine Hepburn<3

Ja noin muutenkin mitä se heidän värikäs elämänsä oli Leon ja Sofyan ja Englannin kuningas Henry II ja vaimonsa Eleanori:lla oli. Tai näin ainakin historioisivat väittävät. Skandaalin käryistä, kuten molempien pariskuntien elämää, joku on kuvaillut.

Hitsi, että tuli niin fiilis katsoa ties kuinka monennetta kertaa The lion in winter. Suosittelen historian ystäville, vaikkain kyseisen joulun tapahtumat ovat enemmän ja vähemmän fiktiota, mutta ei nyt takerruta pikku seikkoihin. ;) Katherinen ohella leffassa esiintyvät mm. Peter O'Toole, nuoret Anthony Hopkins jaTimothy Dalton. Näitä omakohtaisia leffan suosikkejani..

Day 15 - A song that describes you

Tämä kappele vain kuvaa minnuu. Näin miusta tuntuu tältä hetkellä. Muistan, että joskus aijemmin olisin valinnut jonkun toisen kappaleen..

 Hellsongs - Paranoid 
(Kyllä tämä on coveri siitä kuuluista Black Sabbathin kappaleesta. Kuunnelkaa sanoja, niin ymmärrätte..ehkä)
http://www.youtube.com/watch?v=DWLHSRnVqug

Minkä vuoksi uusiin ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa? Erityisesti selvinpäin.

Tälläiseen mietteeseen päädyin, koska mie jumitan taas "vaihteeksi" perjantaina koiran kanssa kotona. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on joko jossain menossa tai välimatka on liian pitkä. Ja loppujen suhteen tuntuu ainakin tällä hetkellä niin, että mie en jaksaisi taas olla se joka useammin kysyy: "Ehtisitkö nähdä päivänä x?" Päätyen juttelemaan yhden tutun kanssa mesessä tästä. Hänkin kotonaan jumittaa, koska suurin osa hänen tuntemistaan ihmisistä on ryyppäämässä tänään. Siitä se keskustelu sitten lähti..

Tälläisiin mietteisiin päädyttiin tuossa keskustelussa:
-Olisipa se yhtä helppoa tutustua ihmisiin, kuin joskus alle kouluikäisenä. Saattoi vain istua samalle hiekkalaatikolle ja sanoa jotain, lähes mitä tahansa niin siitä se tutustminsen sitten lähti..
-Tai ehkä myö täysi-ikäset tehdään tuosta uusiin ihmisiin tutustumisesta jontekin liian monimutkikasta. Ajatellaan, että se sitä on. Vaikkei ehkä olekkaan?
-Tai sitten ollaan vaan niin elämäämme/ihmisiin kyllästyneitä näine huonoine kokemuksineen, että mietitään, että ompas tuo hullu, kun tulee miulle tuntemattomalle juttelemaan tai mietitään, että tuo on vähintään humalassa tai kamoissaan.. Tai haluaa miulta jotain. Esim. pummii rahaa.

Humalassa se vain niin paljon helpompaa tutustua ihmisiin, jotka sillä erää ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä itsekkin humalassa. Ehkä sen vuoksi, koska osa näistä huonoista päänsisäisistä estoista/ajatusmaailmasta ei ole niin pinnalla, kuin selvinpäin. Esim. tilanne, jossa menet juttelemaan selvipäin ihmiselle jota et entuudestaan tunne ja hänenkin ollen tuossa tilanteessa selvimpäin. Se reaktio mitä siitä tilanteesta syntyy ensimmäisenä.

On miullakin useasti se ensi reaktio tuo, jos joku miulle tuntematon ihminen tulee kadulla puhumaan. Harmi, koska ehkä hän voisi olla tutustumisen arvoinen ihminen. Jotenka tässä on taas työnalla yrittää olla avoimempi, kun joku miulle tuntematon tulee miulle puhumaan selvinpäin..

Olipa kerran uneton työ, taas.

Voihan "hienous" ja taas voin laittaa raksin kohtaan: "Mitä sivuvaikutuksia sait lääkkeestäsi?" Eli ääripäästä ääripäähän näemmä menen? 3 lääke väsytti liikaa ja 4 taas taitaa karkottaa uneni. ARGH.

Taas näitä öitä?

Väsyttää jälleen muttei nukuta. Onneksi pelkotilani on vähän hellittänyt eikä miusta enää tunnu siltä, kuin joku kuristaisi minnuu. Ahdistaa silti yhä. Klo on kohta 01.30. Nukku-Maija on tainnut miut taas hylätä(tokihan Nukku-Matista on se nais versio olemassa;)?

Tekstin loppu osasta tullee melko varmasti yhä sekavaa, kuin mitä se on jo alusta alkaen ollut, mutta kuitenkin.. Mietettiin taas kertaalleen Milffin kanssa miten eriskummallinen ihmiskeho voikaan olla. Niin fyysiseltä, kuin henkiseltä puoleltaan. Miten yksi sana tietyllä tavalla lausuttuna, tietty tuoksu, ääni, kappale, kuva ja maku voivat tuoda muistoja menneestä. Menneestä, jonka on jo luullut unohtaneensa. Miten kehosi muistaa vielä pitkänkin ajan päästä mitä se on josksu aikaisemmin tuntenut. Niin hyvässä, kuin huonossakin.

Samoin on se fiilis mikä siussa herää aina, kun tapaat ihmisiä. Olkoon kyseessä ihminen, jonka entuudestaan tunnet tai ihminen jota et tiettävästi ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Se fiilis jos esim. olet kävelemässä kadulla. Sinnuu vastaan kävelee ihminen jota et ole aijemmin nähnyt. Se fiilis minkä hän siussa ensimmäiseksi herättää. Niin hyvässä, kuin huonossa. Äh, ensivaikutelma. Miten karua omalla tavallaan, koska jos olet syystä tai toisesta onnistunut aiheuttamaan huonon ensivaikutelman, niin se fiilis kantaa vielä pitkäänkin tulevaisuudessa. Se mikä siusta tulee mieleen aina ensimmäisenä, kun tapaat ihmisiä. Juuri sen vuoksi ehkä siusta aiheutunutta fiilistä on vaikeaa muokata paremmaksi. Joissain tapaukissa sitä ei ehkä edes enää pysty muokaamaan paremmaksi. Kuinka karua se voikaan olla.

Muistan vielä vuosien takaisen tilanteen josssa onnistuin aiheuttamaan ehkä elämäni siihen saakka olleen huonoimmain ensivaikutelman. Ehkä, koska tämän mie tiedän käyneen. Ehkä, koska en voi kai koskaan olla sata varma siitä miten miut ihmiset näkevät. erityisesti he, jotka eivät ole tätä miulle kertoneet tai jos heistä ei ole aistinut sitä tunne tilaa.

Se tietty fiilis miusta muistutti X vielä vuosienkin jälkeen ja hän kettuili miulle siitä pitkää ja hartaasti. Alkuun se oli todella ärsyttävää ja jossain vaiheessa se muokkaantui tiettyjen tilanteessa mukana olleiden ihmisten sisäpiiri vitsiksi. Onneksi X ei enää harrasta aiheeseen liittyvvää kettuilua vaan on alkanut kohdella minnuu hyvällä tavalla erillaisemmin, kuin aikoinaan.

Day 14 - A song that no one would expect you to love

Gregorian & Sarah Brightman - The moment of peace
http://www.youtube.com/watch?v=HL89st1UqMo

Sarahin ääni<3

Leffa ja ahtarit.

Päivä on tuonut mukanaa ihan liikaa kaloreita. Argh. Ei hyvä, mutta yritäppäs syödä asiallisesti kahden ihmisen nähden joilla ei ole sh:tä. Kamala perinne jota en voi rikkoa, koska aina välillä S on vähän kytännyt painoni perään tai sanonut, että näytät niin pieneltä. Kerpeleen kulissit ja läskiahtarit.

Tein itseni kanssa diilin, että maanantaina uskaltaudun vihdoin vaa'alle kohtaaman totuuden tämän hetkisestä painostani. Pelottaa jo etukäteen. Pakko stempata ennen sitä huolella. Hitto vaan, kun taas tänäänkin on satanut lähes koko päivä. Siinähän sitten yrität lähteä kunnon lenkeille, kun edes koirani ei viihdy tuolloin pitkään ulkona. Hän vain käy nopeasti tarpeillaan ja hurjaa vauhtia kohti sisätiloja.

Tänään olen viettänyt S:n ja L:n kanssa leffan katsomis iltaa. Katsoimme Nicole Kidmanin tähdittämän The others leffan, jonka olen muistaakseni nähnyt tätä ennen kai kaksi kertaa. Kaikesta huolimatta välillä pelotti ja huolella, kun katsoimme leffaa ja vaikka valot olivatkin päällä. Psykolginen pelottamien<3 Toimii vain miulla niin paljon paremmin, kuin se jos leffassa/sarjassa lentää yli paljoj verta tai jos joku silputaan palasiksi yli väkivaltaseilla tavalla.

Toisaalt pelottaa yhä ja huolella ja ahdistaa ihan älyttömästi. Ehkä lohdullista tässe on se, että tämä on yksi uusimman läkkeeni sivuvaikutuksista. Luin sen lääke lappusen hetki sitten. Harmi, että noillamain äitini soitti ja kysyi, että mitenkä miulla on alkanut se lääke toimimaan ja onko mitää sivuvaikutuksia ilmennyt. Valehtelin ja sanoin, että ei mitään kummoista ole vielä tullut. En halunnut häntä huolestuttaa ja varsinkaan sen vuoksi, koska äitini oli kysellyt voinnistani S:ltä fb:ssä ja ollut kuulemma lähes hysteerinen siinä vaiheessa.

Day 13 - A song that is a guilty pleasure

Nina Hagen - My way
http://www.youtube.com/watch?v=zO6HbzZPxvc

Hyvä vai huono?

 Jäin vain taas miettimään tätä. Sen seurauksena, koska katsoin yhtä leffaa mitä en ole vielä loppuun saakka kastonut. Jokin leffassa soiva musiikki miut vei mietteisiini.

Kuinka erillaista onkaan miun ja Suomen sota aikaan eläneiden ihmisten maailma ollut? Mie, kun toivoisin tietäväni mahdollisimman paljon menneestä. Tietyt sukulaiseni taas toivoisivat etteivät sitä enää muistaisi. Ristiriita. Juuri siksi mie olen yrittänyt välttää, että kysyisin isovanhemmiltani tai heidän ikäsisiltään sukulaisiltani mitään mikä liittyy sota aikaan.  Mie haluaisin tietää ja muistaa. He eivät.

Juuri sen vuoksi mie olen lähinnä kuunnellut, kun joku heistä on aiheeseen, menneeseen palannut. Tuolloin mie olen ehkä korkeintaan tehnyt asiaan tai aiheeseen liittyen tarkentavia kysymyksiä. Muita kysymyksiä mitä aihe on miussa herättänyt, niin mie olen yrittänyt olla kysymättä, koska yhä tänäkin päivänä isovanhemmillani, jotka ovat vähää vaille 80-vuotta, niin tuo aihe on lähes liian kipeä käsiteltäväksi. He haluaisivat kyllä puhua aiheesta enemmänkin, mutta se vaan on yhä liian tuskallista.

Juuri siksi miusta on harmi, että vain Mummini kykenee puhumaan vähän enemmän menneestä, kuin Vaarini. T'ämä sen vuoksi, koska aihe herättää tunteita laidasta laitaan ja jossain vaiheessa tulee kyynel silmään. Näin sen vuoksi, koska Vaarini, joka ensi vuoden alussa täyttää 80-vuotta, niin hänelle on pienenestä pitäen opetettu muun muassa se, että mies ei itke kenenkään nähden, koska se on  heikkouden merkki. Näin tuosta oltiin aikanaan mieltä. Onneksi ei enää niin rankasti olla samaa mieltä nykyään.

Juuri sen vuoksi ehkä Mummini on kyennyt puhumaan menneistä vähän avoimemmin, kun hän on voinut tai ehkä sallinut itsensä itkeä sillä hetkellä paikalla olevien ihmisten nähden. Toisin, kuin Vaarini, joka on ehkä juuri tämän tunteiden näyttämisen pelon vuoksi onnistunut patouttamaan itseensä enemmän, kuin Mummmi.

Aniharvoja poikkeus kertoja lukuunottamatta mie olen kuullut Vaarini puhuvan sota ajoista vain silloin, kun  hän on ollut humalassa. Useimmiten ympäri päissään jolloin hän on sallinut itsensä itkeä jos siltä on tuntunut. Näin sen vuoksi, koska miusta tuntuu, että tuolloin Vaarini on itselleen perustellut, että kaikki muut paikalla oliat eivät aiheeseen enää palaa (hänen itkemiseensä), koska he ovat olleet sitä mieltä, että ei tässä mitään, koska hän vain on ympäri päissään eikä tiedä mitä tekee tai sanoo enää tuossa tilassa. Miusta tuo vaan on niin väärin. Minkä vuoksi mies ei saisi itkeä siinä missa nainen? Olematta yhtään nössömpi, kuin ennen?

Ollen aiheessa enää tai en. Niin miusta on vaan niin väärin opettaa pojille sellaista miehen mallia, että mies on heikko jos hän itkee kenenkään nähden. Onhan miehilläkin tunteet siinä missä naisilla. Vaikka välillä miusta tuntuu, että myö naiset ollaan venuksesta ja miehet marssista. Ristiriitoja tulee pakosta, koska aivokapasiteetteimme on erillainen. Eli käsittelemme ja tunnemme asioita hieman erillä tavalla, mutta ei se vähennä sitä, että jos henkisesti sattuu, niin silloin sattuu. Toivottavasti itse kukin tuleva vanhempi ei enää opettaisi lapsilleen niin vanhoillista käsitystä miehen ja naisen hyvästä käytöksestä. Ainakaan itkemisen suhteen.

Vittuilu on välittämistä.

En ehkä kestä ihan aikuisten oikeasti. Ystäväni S pelasti niin päiväni. Olin aamupäivällä puhunut hänen kanssaan puhelimessa siitä, että jouduin ottamaan tänään mielialalääke nro 4. Ei siinä noin muuten mitään uutta roskaa ole tulossa, kun ne mahdolliset sivuvaikutukset ovat samaa, kuin 3 edellisessä. Ainoastaan se hirvitti, että miten mie tuon 4 lääkkeen maksan, kun tililläni ei ole edes senkään vertaa. S ihanasti sanoi, että hän voi lainata. Kysyin siihen, että voisiko hän lainata muutaman euron ylimääräistä, niin voin ostaa itselleni ruokaa, kun jääkaapissa ei juuri mitään enää ole. Kuten ei myöskään pakastimessa tai kuivamuona osiolla. Sekin onneksi onnistui.

Äsken S ilmaantui kotiovelleni miehensä kanssa ja he toivat mukanaan kaksi kassilista ruokaa ja juomista. Olin ihan puulla päähän lyöty. Eihän myö nyt tuommoisesta oltu sovittu. Onnistuin änkyttämään, kiitos.. Heillä oli kiire jatkaa siitä matkaa, niin eivät tulleet käymään. Hetkiä jolloin mie olen miettinyt, että hävettääkö vai hävettääkö minnuu nyt. Kassissa oli tofusta alkaen kaikkea ihanaa ja jopa suklaata. Ajatus<3

Mukana oli kortti jossa lukee:" X, hyvää joulua, syntymäpäivää, ystävänpäivää ja ehkä pääsiäistä. Toivottavat S, L, "isi", "äiti" ja "anoppi" Vittuilu(ja ruuan kärräämien) on välittämistä."

Mie en käsitä, että miten mie olen ansainnut heidän laisiaan ystäviä ja ihmisiä elämääni. "isi ja äiti" ovat ystäväni vanhemmat ja "anoppi" ystävän anoppi.

Nyt vain hirvittää mitkä määrät kaloreita miulla on jääkaapissa, pakasteessa ja kuiva muona laatikossa jemmassa. Itsekurin paikka on nyt jos koskaan. Onneksi minnuu vain hävettää tässä kohdin sen verran huolella, että kivennäisvesi onneksi huutelee miulle. Ei esim suklaa.

Day 12 - A song from a band you hate

negative kokonaisuudessaan.

Ärmurpur!

Voisin toki avautua myös hänelle, mutta en jaksaisi aloittaa isoa riitaa tai vähintään siitä tulisi kamala soppa. Joten valitan tänne.

Mie en käsitä, että mikä hitto T:llä on. Se on vältellyt minnuu jo jonkin aikaa, mutta ei taas välttelekkään. Jotain yleistä puhuttiin hetki eilen mesessä ja sanoin, että seinät meinaavat kaatua niskaani, kun ole kotona. Se vain kysyi, että onko siulla tänään opiskeluja. Sanoin, että ei. Sen jälkeen se ei mitään puhunut. Kiitti vaan.

Lähes samoin oli tänään. Juttelin hetken sen kanssa. Sanoin, että miulla olisi ensi viikonloppu koira vapaata, kun äitini haluaisi koiran viikonloppu hoitoon. Kysyin, että mitä teet viikonloppuna. T:ltä tuli kunnon tilitys mitä on sopinut tekevänsä B:n kanssa. Eli mie en ole taaskaan tervetullut heidän seuraansa. Eikä se vaan vaivautunut sitä sanomaan. Olisi prkl edes sen sanonut, niin ei tarvitsisi taas arvailla, että missä hitossa mennään.

Ja juuri siksi minnuu ketuttaa enemmän, kuin urakalla, että T:n ystävä Tm on sitten näemmä taas tervetullut,  oli viimeksikkin. Miullehan ei toki vaivauduttu mitään kyseisestä asiasta kertomaan (Fb:n päivitykset paljastivat). Mikä hitto siulla T on?! Etkö vieläkään käsitä miten raukkamaisesti Tm on sinnuu kohdellut? Oletko jo unotanut sen viimeisimmän, kun hän siulle raivosi, ettei enää ikinä halua sinnuu nähdä? Kun hän poisti siut mesestä ja fb:stä? Nyt taas olette niin ylimmät ystävät.

Naamakkain T taas on mukava minnuu kohtaan ja harmittelee aina, kun on niin vähän ehditään näkemään. Joten mietippä kuule ihan itse, että minkä vuoksi.. Kamu suhteet. Argh.  Joo joo joo ja kyllä mie tiedän, että siulla on hermot kireällä töidesi kanssa ja R:n vuoksi jne.. Siitä R systeemistä saat syyttää ihan vain itseäsi, kun et tajua pysyä kaukana siitä valehtevasta ja varastelevasta kusipäästä. Jos et tuon paremmin seuraasi osaa valita, niin hittoako miulle sitten tilität taas kertaalleen mitä paskaa R on tehnyt.

Se saat kyllä olla sie, joka otat seuraavaksi yhteyttä, jo haluat nähdä, puhua puhelimessa, jutella mesessä tai fb:ssa. En mie.