Vittuilu on välittämistä.

En ehkä kestä ihan aikuisten oikeasti. Ystäväni S pelasti niin päiväni. Olin aamupäivällä puhunut hänen kanssaan puhelimessa siitä, että jouduin ottamaan tänään mielialalääke nro 4. Ei siinä noin muuten mitään uutta roskaa ole tulossa, kun ne mahdolliset sivuvaikutukset ovat samaa, kuin 3 edellisessä. Ainoastaan se hirvitti, että miten mie tuon 4 lääkkeen maksan, kun tililläni ei ole edes senkään vertaa. S ihanasti sanoi, että hän voi lainata. Kysyin siihen, että voisiko hän lainata muutaman euron ylimääräistä, niin voin ostaa itselleni ruokaa, kun jääkaapissa ei juuri mitään enää ole. Kuten ei myöskään pakastimessa tai kuivamuona osiolla. Sekin onneksi onnistui.

Äsken S ilmaantui kotiovelleni miehensä kanssa ja he toivat mukanaan kaksi kassilista ruokaa ja juomista. Olin ihan puulla päähän lyöty. Eihän myö nyt tuommoisesta oltu sovittu. Onnistuin änkyttämään, kiitos.. Heillä oli kiire jatkaa siitä matkaa, niin eivät tulleet käymään. Hetkiä jolloin mie olen miettinyt, että hävettääkö vai hävettääkö minnuu nyt. Kassissa oli tofusta alkaen kaikkea ihanaa ja jopa suklaata. Ajatus<3

Mukana oli kortti jossa lukee:" X, hyvää joulua, syntymäpäivää, ystävänpäivää ja ehkä pääsiäistä. Toivottavat S, L, "isi", "äiti" ja "anoppi" Vittuilu(ja ruuan kärräämien) on välittämistä."

Mie en käsitä, että miten mie olen ansainnut heidän laisiaan ystäviä ja ihmisiä elämääni. "isi ja äiti" ovat ystäväni vanhemmat ja "anoppi" ystävän anoppi.

Nyt vain hirvittää mitkä määrät kaloreita miulla on jääkaapissa, pakasteessa ja kuiva muona laatikossa jemmassa. Itsekurin paikka on nyt jos koskaan. Onneksi minnuu vain hävettää tässä kohdin sen verran huolella, että kivennäisvesi onneksi huutelee miulle. Ei esim suklaa.