Se ei päättynytkään sanoihin: Hupsista saatana.

Olin jo ihan varma siitä, että mie olin onnistunut hukkaamaan kotini vara-avaimen, kun kyseistä avainta oli etsinyt jo pitemmän ajan ties mistä. Yllätys oli todella iloinen, kun löysin avaimeni pyykinpesukoneesta. Ompahan ainakin hyvin pesty. Heh.

Väki vähenee, pidot paranee? Ei tällä kertaa.

Rip Jeff  "Zack Allan" Conaway :/

5.10.1950-27.5.2011

Taas on yksi lahjakas näyttelijä poistunut joukostamme, jota elämä potki turhankin karusti.

"When the long night comes, return to the end of the beginning."

Hankkikaa oma elämä, perkele!

Hankkisivat jotkut tietyt ihmiset sen kuuluisan oman elämän tai tarkistaisivat edes faktat. Että voikin vituttaa ja rankasti. Joku sairas kusipää on tehnyt aiheen yhdestä the sh foorumista kakaroiden paska lehden nettisivuille ja inisee siinä topassa, että foorumi pitäisi ilmiantaa ja osa inisee siitä, kun sinne the foorumille ei pääse rekisteröitymään nyt. Ai minkäköhän vuoksi sinne ei olla otetty pitkään aikaan uusia käyttäjiä? Miettikääpä ihan itse.

Juu juu ja ihan tosissaanhan tuohon the foorumille rekisteröidytäänkin ihan vain ja ainostaan sen takia, että saisi hankittua itselleen syömishäiriön. Ja  vitut. Perus käyttäjällä on jo sh, kun on tuonne päätynyt. Itsekullakin se on omassa yksilöllisessä jamassa. Feikit  ja stalkkerit ovat asia erikseen, mitä aika ja ajoittain tuonnekkin eksyy. Valitettavasti.  Myönnetään, että the foorumi ei ole pääsääntöisesti parantumismyönteinen, mutta jos joku löytää itsestään tarvittavan määrän henkistä voimaa, että tahtoo yrittää parantua, niin häntä siihen ollaan yhdessä kannustettu. Foorumilta löytyy löytyy osio jossa voi keskustella niin paljon, kuin haluaa parantumisesta, hoitopuolesta  yms, eikä ketään katsota kieroon, vaikka tuonne kirjoittaisikin. Lopettamis osio löytyy myös, josta voi pyyttä tunnustensa poistoa, jos siltä tuntuu.

Minkäkö vuoksi mie tuolla käyn tämän kohta 13-vuoden syömishäiriö puoleni kanssa? Ihan vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska välillä kaipaan henkistä tukea ja ymmärrystä kanssaihmisiltä, jotka omien kokemustensa kautta osaavat tai vähintäänkin yrittävät ymmärtää minnuu. Paha se on ihmisen lähteä sinnuu ymmärtämään, jos ei ole kokenut tätä ristiriitaista tilannetta, josta suurin osa on ollut miulle huonoa. Hyvää tässä on se, että olen the foorumin kautta tutustunut uusiin mukaviin ihmisiin joihin en välttämättä olisi muuten ehkä koskaan tutustunut.

Voi kyllä, jos pystyisin pääsemään eroon tästä sh-puolestani tai saamaan sen edes kunnolla kuriin, niin tekisin sen kyllä. Tarkoituksellisia parantumisyrityksiä miulla on ollut vuosien saatossa useita, jotka ovat karituneet siihen, että henkistä voimaa asian loppuun käymiseen miulla ei ole ollut. Paranutminen, kun lähtee omasta itsestään. Ammattiapu, ystävien, perheen yms tuki ei ole kirosana, mutta siitäkään ei hyödy ellei tarvittavaa  määrää henkistä voimaa itseltä löydy. Että hittoako tulette miulle inisemään tai vittuilemaan siitä, että miulla on sh ja siitä, että olen sairas ja ties mitä. Helppohan se on teikäläisten miulle tulla inisemään, jos ette omaa asiaan liittyvää omaa kokemusta!

Ketuttaa vaan niin paljon, etten jaksanut ennakkosensuroida kirjoitustani kirosanoista. Pahoitteluni. Olen puhunut.

PS. Onko pokkaa tulla inisemään blogiini muutenkin, kuin anonyymisti nimimerkillä anonyymi? Tuskin.

Oliko tännään todella maanantai?

Tännään sain töissä vähän ristiriitaisia kehuja Duuni Thinspoltani, kun olin viemässä ulos isoa jätesäkillistä roskaa ja bioa: "Olet niin pieni. Oletko ihan varma, että jaksat kantaa nuo ulos?" Johon heitin vitsillä takaisin: "En mie pieni ole vaan lyhyt.." ja nauroin loppuun. Duuni Thinspolla on vain niin ihana kroppa, hiukset joista voin vain haaveilla ja hänen kasvonsaakkaan eivät näytä petolinnun perseeltä eli mallinmitoissa. Eikä hän ole itsekeskeinen kusipää vaan mukava ihminen, jonka kanssa työt sujuvat ilman minkäänsorttista henkistä kärsimystä/vitutusta.

Ystäväni ihmissuhdesoppa ja miten tähän päädyinkään mukaan(pitkä tilitys)...

Argh, on ehkä kuvaavinta millä voin aloittaa tämän lauseen. Kyseiseen tilanteeseen, kun liittyy ystäväni TI, kamuni JS ja JS:n avopuoliso JPL. JS:llä ja JPL:llä on vapaasuhde joten TI ja JS ovat saaneet luvan kanssa touhuta ties mitä. Nyt TI ja JS ovat päätyneet siihen tilaneeseen, että he haluavat elää yhdessä pariskuntana ja rekisteröidä parisuhteensa. Asian inhottavin puoli tässä on vain se, että JS on JPL:n kanssa yhdessä vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska JPL elättää häntä ja jakaa tämän kanssa kotinsa.. ja takaa sen, että JS saa laillisesti asua Suomessa, koska on yhdessä JPL:n kanssa. JPL on yhä rakastunut JS:ään ja luulee, että tunne on molemminpuolista ja aitoa.

Karmivaa tässä on se, että TI on ystäväni ja hän vannotti miulle, että et kerro tuosta muille hänen ja  miun tuntemille henkilöille. Tosin TI on kyllä useaan kertaan avautunut tuosta itse humalassa ollessaan ties kenelle. Joten tämä taitaa olla tätänykyään siinä tilanteessa, että niin moni muu tietää tästä paitsi JPL, jonka olisi oleellista asiasta tietää. Tosin saatan olla kyllä ihan väärässäkin asian suhteen, että voi olla hyvinkin mahdollista, että mie olen TI:n ja JS:n kera ainut, joka tietää asiasta totuuden.

Välikädessä oleminen on vain niin syvältä ja poikittain! JPL ansaitsisi tietää totuuden, mutta jos sen hänelle kerron, niin TI ei luota minnuun ennään koskaan ja katkoo välimme. Hän, kun on miun yksi harvoista ystävistäni ja siksi miulle rakas, vaikken tykkääkkään siitä miten hän ja JS ovat JPL:ää kohdelleet ja miten he häntä yhä kohtelevat. :/

Omallatavallaan minnuu vähän pelottaa myös TI:n puolesta, koska hän ihastuu ja rakastuu todella harvoin. Mahdollista on myös se, että JS on rakastunut tai "rakastunut" TI:n vain ja ainoastaan sen vuoksi, että jos hän TI:n  kautta saisi järjestettyä itselleen Suomen kansalaisuuden tai muuta mitä hän nyt Suomessa olleessaan tahtoo saada itselleen. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Toivottavasti tämä soppa selviäisi mahdollisimman pian. Mie olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä.

Nyt helppottaa vähän.

Tännään oli vain niin ihanaa, kun lähes viikon kestänyt nakitus toiselle osastolle töissä päättyi. Toisella osastolla työskentely ei ollut onneksi tällä kertaa sisältänyt niin paljoa päänsisäistä kaaosta, kuin aikaisemmilla kerroilla. Ke ja to toisella osastolla työskentely oli jopa miellyttävän mukavaa. Maanantai oli kyllä niin maanantai päivä, että huh. Tännään oli vain niin mahtavaa, kun arki työn puolesta toimi ilman mitään erillistä stemppaamista, kun asukkaat ja muu asiaan liittyvä oli tuttua ja samalla turvallisella maaperällä.

Helpottaa myös henkisesti, koska tämän päiväinen uuden terapeutin haastattelu, joka ei päättynyt pääsisäiseen kaaokseen, vaikka Terapeutti3 sanoikin lopulla: "Tulet olemaan vaikea tapaus, mutta työskentelen mielelläni kanssasi, jos se siulle sopii.." Joten nykysein ja uuden terapian väliin jääkin vain yksi viikko jolloin miulla ei ole terapiaa. Ihanaa ja mahtavaa ettei miulle tullutkaan sitä kahden kuukauden paussia mikä olisi saattanut huonolla tuurilla käydä..

Tepaeutti3 kotitehtävä vain ahdistaa.. Hän pyysi minnuu syömään edes yhden porkkanan, jos vain pystyn siihen. Joten kyllä mie olen ajatellut antaa itselleni mahdollisuuden yrittää päästä eroon syömihäiriö puolestani. Tällä hetkellä ei vaan vaikuta yhtään lupaavalta tulevaisuus ja sen pitkän projektin aloittaminen. Ahdistaa jo valmiiksi paino, syömiseni ja liikkumiseni.

Minne katosi päivät?

Tajusin tännään, että mie olen ollut viimeksi itsetuhoinen joskus tämän vuoden alussa, jos oikein muistan. Läheltäpiti tilanteita on ollut vähän turhankin useita. Pienet miulle? Noh ei sentään. Ei itsetuhoisten päivien laskemisen lopettaminen on ollut parasta mitä olen tajunnut pitkään aikaan asiaan liittyen.

Punkkipanta vs punkit.

Aloitin koirallani punkkipannan käytön noin viikko sitten ja ylläripylläri, prkl, löysin jo eilen hänestä punkin, joka möngersi koirani kuonon alueella. Tuskimpa tämäkään Biospotix punkkipanta on laadullisesti parempi, kuin se viime punkkikaudella apteekista osatamani valkoinen kilpaileva versio. Viime vuonna koirallani oli viisi punkkia, vaikka hänellä olikin punkkipanta kaulassaan ja ohjeen mukaan käytetty. Neljä punkkia löytyi pannan tienooolla ja yksi hänen tassustaan. Ystäväni SB olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä sanonut tästä tämän vuoden punkki-episodin tämän hetkisestä tilanteesta: "Paskan myivät.." Noh kahtellaan mitä tästä punkki kaudesta taas tullee..

Viime viikonloppu, tykkään.

Viime viikonloppu oli vain jotain niin mahtavaa (jos kaloreita ei lasketa mukaan..). JPL kutsui miut ja muutaman muun ystävänsa mökilleen. Mökille joka on keskellä ei mittään, puulämmitteinen sauna, ranta on noin 10 metrin päässä saunasta<3 Mukana sekailaisessa poppoossa olivat myös TI, JS, PW, K. Koirani oli ihan fiilikissä koko viikonlopun, kun hän sai juosta irti mökin tontin alueella. Kyllä pientä onkin nukuttanut hyvin sunnuntai ja maanantai. (: Koirani ihastui tiettyyn vanhaan tiskiharjaan ja leikki sen kanssa koko viikonlopun. Puruluutkin jäivät kakkoseksi ja Väinö pupu vaihtoi maisemia viikonlopuksi, joka on ennen asustanut tontin tienoolla ja maistellut pensaita. Hetkellinen paikan vaihdos piristää kummasti.

2011 launtain euroviisujen voittaja kappaletta lukuunottamatta viisukatsomomme oli ihan fiiliksissä. Ei se voittaja biisi ollut viisujen huonoin, mutta ei miusta ansainnut silti voittoa. Kansa päätti toisin. Tänä vuonna tykkäsin erityisesti Irlannin ja Unkarin kappaleista. Oli joukossa monta muutakin helmeä. Suomen Paradice Oskar ei vaan oikein iskenyt minnuun biisillisesti. Onneksi Suomi ei sentään ollut tänä vuonna viisujen viimeinen.

Hyvä SUOMI!!! \,,/

Tätä on odotettu ja nyt se  odotus palkittiin vihdoin ja viimein! Kiitos Leijonat! Ruotsi nöyrtyi 6-1 maalein jääkiekon mm finaalissa 2011!

Loppu lähenee.

Todellisuus iski vain jotenkin niin karusti. Sisäistin vasta tännään, että miulla oli kolmanneksi viimeinen terapia käyntini terpapeutti-g:n  kanssa. Hän, kun jää kohta äitiyslomalle. Ennään kaksi käyntiä jäljellä ja noin viikon päästä on uuden tuntemattoman terapeutin haastattelu aika ja jatkon suunnittelu jos kemiat kohtaavat puolin ja toisin.

Olen hetkellisesti vain niin hukassa itseni kanssa, koska jos/kun löydän uuden terapeutin niin jollain tapaa lähes kaikki alkaa alusta. Uusi ihminen, uusi paikka ja sinne meno.. Se prosessi taas alusta.

Tämän päiväisessä terapiassani ymmärsin, että miun on yhä välillä vaikeea kohdta itselleni vaikeita asioita ja tilanteita, vaikken niitä ole ennään pitkään aikaan juossut karkuun henkisesti. Tilanteet, jotka jollain tapaa tulevat kyllä vastaan jos niitä ei jossain vaiheessa edes yritä käsitellä.

Tännään olleessa Tyhjä tuoli-harjoituksessa, jossa miun oli tarkoitus eläytyä tilanteen jossa istuin vastakkain äitini kanssa. Ollen ensin oma itseni ja sitten vaihtaen paikkaa ja yrittäen eläytyä äitini rooliin/olemukseen. Yrittäen kertoa miltä miusta/äidistäni kehollisesti tuntui, mitä mietin, miten toinen siinä tilanteessa istui, mitä olisimme puolin ja toisin toisillemme sanoneet tai halunneet sanoa.

Ensin miusta tuntui etten oikein saanut tuosta ideasta kiinni, koska miusta tilanteeseen ja siihen suhtautumiseeni/äidin suhtautumiseen vaikuttaa kuitenkin niin paljon se millä fiiliksellä toinen on ja mistä asiasta/aiheesta on kyse. Plus se puuttumaan jäänyt reaktio miten toinen osapuoli reagoisi sanoihin ja tilaneeseen.

Tuo voinee olla osa totuutta ja uskon sen sitä olevan. Jälkeenpäin ymmärsin, että ehkä en siksi oikein saanut tilanteesta kiinni, koska minnuu pelotti antaa tilanteelle mahdollisuus toteutua turvallisessa paikassa ja miten se olisi minnuun vaikuttanut, mitä fiiliksiä, ajatuksia se olisi herättänyt ja miten olisi suhtautunut niihin..

Miun ja äitini suhde, kun on aina ollut ristiriitainen ja sekava. Kaikesta huolimatta hän on miulle rakas ja tärkeä, koska hän yrittää parhaansa olla miulle hyvä äiti, vielä tänäkin päivänä.

Tämän päivän parhautta on..

-unissaan tuhiseva koirani sohvan nurkassa
-vapaapäivä jolloin ei ole kiire minnekkään
-koirapuisto keli
-aurinko paistaa ja ollaan plussan puolella
-autossa on vihdoin ja viimein kesärenkaat (ei tarvitse ennään ajaa sakkorenkailla, edes vahingossa.. ;)
-Amanda Tappingin fiilistely päivä
-sarja päivitykset
-hyvä kirja luettavana
-ihastukselta saatu tekstiviesti

Kyttäys ringistä päivää!

Är mur pur, ei kai tässä taas voi juuri muuta sanoa. En toisaalta tiedä, että jaksaisinko sanoa tuota edes ääneen asianomaisille itsellensä. Kytätään syömisiäni töissä-rinki on saanut lisää jäseniä. Pomoni ohella sinne ovat nyt liittyneet ainakin Wanha ja Konkari. Ei hyvää päivää. Sanallista kommenttia tulee nyt lähes päivittäin. Pomolleni ei ennää riitä, että syön töissä puurua, koska hänen mielestään en mie pelkällä puurolla elä. Pomollani taitaa olla paheminkin valikoivakuulo, kuin mitä mie luulinkaan, koska olen sanonut hänelle useaan eri kertaan, että syön mie muutakin, kuin puuroa ja syö ennen ja jälkeen töiden vielä (mikä on useimmiten kyllä valhetta..). Wanha tännään aloitti keskustelun: "Et ole taaskaan syönyt mitään. Et jaksa töissä ilman ruokaa. Tämä, kun on sen verran rankkaa työtä.." Miun olisi niin tehnyt mieli kuitata hänelle: "Sokeako olet. Olen syönyt tännään töissä jo aamulla puuroa ja eilistä kakkua..." Laitoin kyllä puuroa lissää luonaaksi. Eli oikein ajoitin tuon syömisen tänäpäivänä siten, että kaikki kolme tuosta kyttäys ringistä näkivät miun syövän. Söin kahteen eri kertaan puuroa, kakkua ja pullaa. Luitte oikein. Hyi yäk mitkä liika kalorit.

Halusin vain niin laittaa stopin tuolle syömisteni kyttäämiselle. Oikeasti oli kyllä niin tarkoitus syödä vain se yksi annos puuroa, mutta mie alan vain olemaan niin korviani myöten täynnä tuota kyttäämistä ja asiasta tilittämistä. Toinen pala kakkua oli eilisten äitienpäivä kakun jämiä, ja se loppuosa oli yhden työntekijän merkkipäivä kakun palanen. Pullat olivat työntekijöiden kahvipaussia varten.. Kalori hirveydet, jotka olen parhaani mukaan yrittänt välttää.

Mie, kun en todellakaan halua joutua käymään missään ravintoterapeutin tai lääkärinvastaanotolla asiaan liittyen. Tokihan pomoni ei minnuu sinne voi pakottaa, paitsi jos viilataan pilkkua ja luetaan rivien välistä: Jos en ole hänen mielestään henkisesti tarpeeksi tasapainoinen, niin en saa jatkaa tuolla sijaisuuteni jälkeen. Syöminenkin, kun hänen mielestään lasketaan tuohon samaan kategoriaan..

Oksentamaankaan ei ollut mitään saumaa päästä tännään töissä. Joku oli aina liian lähellä wc:tä tekemässä töitään.

Onneksi huomenna on vapaapäivä=PAASTO<3

                                     
                                    "Perhaps "Fuck off" might be too kind?" -tuntematon

Kyllä korpeaa..

Minnuu vituttaa tällä erää sekä rakas ystäväni TI ja valehtela-kusipää. Ystäväni siksi, koska hän antoi anteeksi sen paskan mitä tuo valeheteleva-kusipää teki muutama viikko sitten koiralleni.  Niin pohjanoteerus tuolta kusipäältä. Lyhykäisyydessään: Tuo paska tunki ruokalautaselle(jossa oli vielä ruokaa) purkan ja tupakka-askin muovikäärettä, vaikka lautasen sisältö oli menossa koiralleni ruuaksi. Ennen, kuin tuo paska siihen mitään tunki, niin häneltä kysyttiin, että onko se ok, jos koirani saa nuo ruuan jämät. Se sopi sille paskalle, jonka jälkeen tunki tuon ylimääräisen moskan lautaselle. Onneksi koirani ei ihan ehtinyt syödä tuota, vaan tajusin onneksi vielä kytätä lautasen sisällön ja tadaa, kappaskummaa mitä siihen oli ilmaantunut.

Kyllä, ystäväni on ihan liian kiltti ja hän haluaa aina uskoa viimeiseen saakka kaikista hyvää. Mitään noin törkeää kukaan ei ole koskaan aijemmin tehnyt koiralleni ja samalla myös miulle, koska tuon paskan käytös oli vaan niin ylimielistä vittuilua. Näin arvatenkaan en halua olla ennään missään väleissä tuon eläinten "ystävän" kanssa, vaikka se niin väittää rakastavansa koiria. "Parhauttahan" kaikessa on se, että hän rankasti väittää ettei noin olisi tehnyt ja inisee pitkin pitäjää, että mie valehtelen ja mustamaalan hänen mainettaan. Siinähän inisee. Vitja, että tulee vain olemaan niin tiukkaa jos satutaan samaan tilaan tuon paskan kanssa, koska ystäväni vuoksi miun on lähes pakko yrittää käyttäytyä asiallisesti. Argh, miten ristiriitaisen ärsyttävää!

Yksia asia vähemmän listalla. Monta vielä jäljellä.

Huoh, että yhden sähköpostin kirjoittaminenkin voi olla välillä lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mie olen viime viikosta saakka yrittänyt tätä tiettyä viestiä kirjoittaa, jonka sain juuri kirjoitetuksi. Uuden terapeutin etsintä, kun miulla on nyt menossa, koska tämän hetkinen terapeuttini-g jää äitiyslomalle kesän alussa. Nyt ahdistaa vähän vähemmän, kun tuo maili lähti. Vastausta odotellessa. Toivottavasti vastaus on myönteinen ja mahdun hänen aikataluihinsa.

Sen tynkä esittelyn ja kuvan kera hänestä vain tuli jotenkin positiivinen fiilis. Muutamasta muusta tuli enemmän tai vähemmän ahdistava fiilis. Yksi on vähän siinä ja siinä. Voisin kyllä häneen ottaa yhteyttä, jos a vaihtoehto ei onnistukkaan ja katsoa mitä tuleva tuo tullessaan. Eräs olisi vaikuttanut mukavalta, mutta Turkuun on vähän turhan pitkä matka.

Kotona siivoaminenkin tuntui jotenkin ihanan rentouttavalta, mitä en olisi ihan heti itseni uskonut sanovan muutama vuosi sitten. Lattian moppaus jää kyllä huomiselle. Eipähän tule silloinkaan tylsää. Nyt, kun vielä muistan, niin voisin heittää toisen koneellisen pyykkiä pyörimään pesukoneeseen...

Hassua, miulla ei ole minkäännäköistä nälän tunnetta. Vesi maistuu onneksi yhä hyvälle.

Rakastuminen on henkinen itsemurha..

 Hetki jota en ennään uskonut kokevani. Hänet näin sattumalta. Hän minnuu vastaan kadulla käveli. Juttelimme hetken, niitä näitä. Hänen hymynsä oli yhä jotain niin ihanaa, sanansa, äänenpainonsa, ja eleensä. Hänen lämmin halauksensa. Hetki, jonka olisin toivonut jatkuvan pidempäänkin... Kunnes tajusin heränneeni unesta. Kyynelten kera, jotka olivat tyynyliinani kastelleet. Toivoin jo päässeeni tästä kaikesta yli. Uskoin myös siihen jo. Se olikin vain tyhmää toiveajattelua. Ei näin, ei ennään..

Nyt on mennyt jo melkein viikko?

Päivät ovat kuluneet sangen sekavasti. Hieman utuiselta kaikki näyttää yhä. Takaraivooni sattuu yhä, kuten myös selkärankaani hartioiden tienoolta, niskani ja hartiani ovat yhä jumissa ja kipeinä. Sairaslomani jatkuu yhä, mikä selvisi tämän päiväisellä terveyskeskuskännin aikana. Lääkäriä lähinnä ihmetytti se etten ollut päässyt jo torstaina sairaalassa magneettikuvaukseen, vaikka neurologille sain lähetteen. Lisää särkylääkettä naamaan ja jos oloni on yhä tätä samaa torstaina, niin saan kiireellisen lähetteen magneetti kuvaukseen.

Jospa tuolta sairaala reissulta vain onnistuisin välttymään, koska viimeisimmästäkin arvauskeskus reissusta voidaan vain sanoa: Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Viimeksi, kun tähän koko rumbaan meni  "vain" seitsemän tuntia ja lääkäri ja neurologi katsoivat sairaalassa ne samat paperit mitkä terveyskeskuksesta sain. Kysyisyvät samat kysymykset. Tekivät samat testit. Ja neurologi googlasi tilani ja hoitoni netistä. Plus runnoi niskani entistä kipeämmäksi. Diaknoosin ollen sama, kuin terveyskeskuksessa, aivotärähdys.

Pomoni ei tosissaankaan hyppinyt riemusta, kun jouduin jatkamaan sairaslomaani. Sama levy soi hänellä yhä. Mussutti yhä siitä, että näin kävi, koska syön liian vähän. Argh. Ei näin..

Parhautta tännään: Ihana terveyskeskus lääkäri nainen. Ihastuin. Miten niin miulla on kevättä rinnassa? ;)

Puntarikin yllätti miellyttävästi. Laihtumiseni jatkuu yhä. Tosin kettumaiset kuukautiseni turvottavat taas miut ja paino huiteleekin tämän ajan ties missä. Joten uskaltanen ehkä käydä seuraavan kerran puntarilla vasta kuukautisteni jälkeen..