Omalla karulla tavallaan on ollut lohdullista taas tajuta etten ehkä olekkaan ihan mikään itsekuriton luuseri. Viime päivinä, kun miulla on taas tehnyt enemmän, kuin vaikeaa, jotta olisin kyennyt syömään asiallisesti. Osittain sen vuoksi, koska ties kuka tuntemani ihminen on tyrkyttämällä tyrkyttänyt ruokaa ja osa noista tilanteista on ollut sellaisia etten ole voinut olla vain syömättä. Hiton ei syömihäiriöiset ihmiset!
Tajusin, että kuukautiseni alkoivat taas. Ihan vastahan ne olivat. Eli nykyseit e-pillerini eivät toimi toivotulla tavalla. "Hienoa". On taas niin läski ja turvonnut olo, joka ei tee hyvää kuukauden teho kalorien kyttäämiselle ja lisä liikunnalleni. Onneksi nyt huomenna maanantaina aloitan muutaman kanssa ihmisen kanssa paaston. Perjantaina saa taas luvallisesti juoda muutakin, kuin teetä ilman sokeria yms ja kalorittomia kivennäisvesiä. Olihan listalla toki kahvikin, mutta moista, kun en juo niin ei ongelmaa.
Loistavana asiana tässä on se, että olen juuri tavannut niin monet heistä, joiden seurassa olen joutunut syömään, niin nyt mie voin keskittiä kaikessa rauhassa paastoamiseen, koska tuskin näen heitä ma-to tai jos näen niin tämän viikkoisen vuoksi voin taas olla kaikessa rauhassa syömättä tuolloin ja sanoa, että söin juuri hetki sitten. Vaikken syönytkään. Paitsi jos kyseessä on äitini, niin kysymysmerkille menee. Siksi vaihtoehto b) eli to aloitettu 100 tunnin ruuattomuudesta ei miulla useinmiten oikein toimi, koska useimmiten olen mm. äitini nähnyt viikonloppuna ja voitte vain kuvitella sitä ruuan tyrkyttämistä siellä. Eli helpommalla on vain päässyt, kun on ollut syömättä ennen tuota tiettyä päivää ja erityisesti jos kutsu ei ole käynyt samana aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti