Vesilasi on ystäväni.

Hassua miten henkinen ja fyysinen puoli voivatkin olla välillä niin ääripäitä toisistaan. Henkisesti miulla on paha olla, mutta fyysisesti hyvinkin miellyttävä olo tällä hetkellä. Ehkä siihen voinee vaikuttaa se, että olen ollut nyt niin sanotusti vahinko paastolla kolme päivää. Tätä en suunnitellut, mutta henkinen oloni oli ja on yhä sitä luokkaa ettei miulla ole edes nälän tunnetta. Nyt vain kamppailen tällä hetkellä suu nälkäni kanssa. Tuon kädenväännön mie aijon voittaa ja olla syömättä. Hétki hetkeltä sekin antaa periksi ja omanlainen rauhallisuuden tunne syömättömyyteni kanssa valtaa miusta enemmän. Ehkä tänä yönä pystyn nukkumaan paremmin, kuin pitkään aikaan, koska tiedän onnistuneeni edes syömättömyydessäni.

Kun mikään ei tunnu juuri miltään.

Kun henkinen paha olo lähes kaiken alleen peittää. Paitsi itse olotilan ja itseinhon. Kun tekee vaikeaa, että saisi raahattua itsensä edes koiran kanssa ulos. Kun missään ei taas oikein ole mitää mieltä. Kun vain voisi nukkua lähes koko päivän. Ehkä jopa päiviä. Kun arkeen liittyvien asioiden tekeminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Asioiden, jotka olisi pakko saada tehtyä tai se tulee kostautumaan miulle myöhemmin. Senkään uhalla, lähes mikään ei vain onnistu.

Ainoa positiivinen asia tässä on se etten mie ole syönyt mitään kohta kahteen päivään. Ei vaan uppoa ruoka, mikä on hyvä asia. Eikä ole edes nälkä.

Eniten vituttaa kaikki.

-Laitoin koulun kuraattorille eilen tekstiviestiä jossa kysyin, että ehtisikö hän jossain vaiheessa jutella kanssani. Mitään vastausta ei ole tullut. Eli hän ei ole joko muistanut tai vaivautunut vastaamaan. Ei ole ensimmäinen kerta, että näin taas kävi.
-T, joka kutsui miut eilen luokseen teelle, kun kotiutuu koirailemasta. Mitään ei kuulunut koko eilis iltana. Joten jumitin sen koko ajan kotona, koska en tiennyt, että mihin aikaan hän itsestään infoaisi. Laitoin yöllä mesessä sitten viestiä, eikä hän vaivautunut siihenkään vastaamaan. Puhelimen käyttö on siullekkin taas liian vaikeaa, vaikka olet melkein sen kanssa naimisissa?!
-M, taas kertaalleen. Lupaa, muttei muista tai vaivaudu toteuttamaan sanomisiaan. Eikä tässä ole kyse edes mistään isoista asioista. Syineen päivineen sitten joskus aloittaa lauseen aiheesta: "Lapset sitä, mies tätä.."  En ajatellut olla hänelle ikuisesti vihainen. Vähän aikaa vaan.
-Se ettei miulla ole henkistä itsekuria tarpeeksi.
-Se, että joudun testaamaan terapian pakosta kolmatta eri mieliala lääkettä, koska ne kaksi ensimäistä eivät toimineet toivotulla tavalla.
-Koirani, joka rupesi räyhäämään pihalla remontti miehelle. Koirani, ei ilmeisesti jostain syystä niistä tykkää.
-T vielä uudemman kerran. Nyt se sitten puhuu miulle mesessä ja on, kuin mitään eilisiä ohareita ei koskaan olisi tehnyt. Kyselee fb päivityksestäni: "Eniten vituttaa kaikki."  WTF?!

Se siitä uusitusta lääkityksestä.

Sivuoireeni ja ne muut loput oireluistani olivat allergisia reaktioita lääkkeestäni. Ja taas niin miun tuurillani. Olo on tällä hetkellä, kuin olisin ryypännyt viikonlopun putkeen ja puhunut sujuvaa norjaa vessassa useaan eri otteeseen. Vieläkin hieman kurkun tienoolta tekee pahaa, mutta ei niin kamalasti, kuin eilen. Meinasin jo melkein lähteä käymään lääkärissä, mutta katsoo nyt tämän päivän. Jos olotilani ei tästä huonommaksi muutu, niin antaa olla. Eiköhän se jossain vaiheessa rupea helpottamaan.

Noh, eipähän tee ainakaan ruokaa mieli. Mahtavaa.

Helvatun lääkitys!

Jos vitutkseen voisi kuolla hetkiä. Se tämän päiväinen uusi mielialalääkitys mikä miulla aloitettiin niin ei todellakaan toimi miulla. Lääke oireet iskivät jo ensimmäisenä päivänä: Miun on vaikea hengittää, kurkkua kuristaa, oksettava olo ja olen oksentanut muutaman kerran tänään ja sydämen tykytystä. Ensi viikon torstaina olisi aika terapiaan, mutta jos tämä olotilani ei tästä yhtään helpota niin soitan sinne terapiaan maanantaina kysyn, että onko miun ihan välttämätön pakko jatkaa näitten syömistä.

Positiivista tässä sentään on se, että olen syönyt ihan minimaalisen vähän ruokaa, koska oloni on fyysisesti ihan karmiva.

Päivä 2.

Sen puhdistavan litkun juomiseni onnistuu nyt suht'koht kivuttomasti, kun join sen tämäpäiväisen annoksen sitä snapsi muotoisesti ja vähä kalorista mehukeitto perään. Ei se edelleenkään mitään herkkua ole, mutta toimii miulla paremmin, kuin se, että sekoittaisin sen litraan vettä. Nyt on tuopillinen vettä menossa ja kohta toinen kaveriksi. Kyllä mie tämän litku operaatiosta selviän voittajana. Päätin sen tänään.

Miulla oli tänään aamulla terapian lekurille aika. Sain vaihdetuksi sen edellisen mielialalääkkeen toiseen. Sitä en olisi halunnut tehdä, mutta minkäs mahdan tälle huonolle tilanteelleeni, kun yksityiselle ei ole varaa.  Sillä jos en edes yritä olla yhteistyökykyinen, niin terapiani jämät loppuvat tähän, eikä miulla ole mitään toivoakaan saada yleisen kautta jatko terapiaa. Ne, kun siellä vaativat, että miulla on lääkitys tai, että kaikkia mahdollisia on ainakin lääkärin valvonnassa kokeiltu.

Onneksi sitä uutta lääkettä tarvitsee testata korkeintaan 2 viikoa ja siitä voidaan silloin luopua jos sivuoireet ovat liian inhottavia kestää. Ehkä jopa ensi viikolla on mahdollisuus siihen jos se ei toimi toivotulla tavalla, koska miulla on silloin terapia aika. Hirvittää vain jo etukäteen, koska tässäkin lääkeessä on pitkä sivuvaikutus lista. Melko sama, kuin mitä siinä edellisessä oli ja jokunen uusi mitä siinä edellisessä ei ollut. Yhteistä kuitenkin on se, että tämänkin lääke voi lisätä itsetuhoisuutta ja itsemurha riskin kohoamista. "Hieno" homma, mutta minkäs mahdan.

2 viikon elimistön puhdistus.

Oli pakko moinen aloittaa. Ongelmaksi tässä vaiheessa vain on jo muodostunut se, että  se luontaistuote maistuu niin oksettavalle. Ongelma siksi, koska sitä ei saisi oksentaa. Ohjeen mukaan 15ml vuorokaudessa. Sekoitettuna litraan vettä. Hyi yäk. Pitkin hampain ja oksennus refleksiä välttäen join tämän päivän annoksen sitä. Huomisesta alkaen on pakko muokata tuota siten, että juon snapsi maisesti sen 15ml sitä luontaistuote litkua ja juon sen litran vettä kaveriksi. Siksi, koska tuo litku maistuu häiritsevästi viskille, vaikkei siinä sitä tai olekkaan. Eli juuri sille alkoholilliselle litkulle mitä mie en pysty juomaan, koska se maistuu niin oksettavalle. 13 päivää vielä jäljellä. En tiedä, että miten tulen tuon selvimään, mutta kuten 1 Thinsponi miulle tänään sanoi: "Mikään mikä maistuu hyvälle ei auta laihtumiseen, niin hyvin, kuin se mikä maistuu pahalle.." Niin totta.

Miinuksena koko systeemissä on se: "Uutettuna 25 til% etanolilla. Lopullinen alkoholipitoisuus 7,5%, ohjeen mukaan laimennettuna n.0,1til%."

Inhottaa ja ahdistaa.

Inhoan taas vaihteeksi itseäni. Miun on pitänyt jo useana eri päivänä saada tehdyksi arkeeni liittyviä asioita. Niitä sitten en ole saanut tehndyksi. Olen lähinnä jumittanut kotona ja käynyt koirani kanssa lenkeillä. Pää ei vaan taas meinaa pysyä kasassa. Juuri niin miun tuurillani, kun miun olisi pakko kyetä keskittymään opiskeluideni jämiin. Uutta tilaisuutta valmistumiseen ei tämän viimeisimmän mahdollisuuden jälkeen ole tulossa.

Läski ahtareita poden yhä. Niistä mihinkään en ole päässyt. Liikunta lisää kiitos, niin eiköhän se toivottavasti siitä edes vähän helpota. Josta pääsenkin siihen, että löysin tänään ruoka kauppa reissulla uuden motivointi kohteen. Löysin sieltä ihanat korvakorut, joita saan käyttää vasta, kun olen laihtunut lisää. Noin muutenkaan ei ollut ihan häviö reissu, koska syömis puolelta ostin vain vähä kalorisia mehukeittoja.

Ollakko vai eikö olla?

Minnuu jotenkin surettaa ja olen hieman huolissani yksittäisistä ihmisistä, jotka käyvät tietyillä sh-foorumuilla. Tämä sen vuoksi, koska he eivät ole vielä niin suossa, kuin mie ja useat muut kanssa ihmiset. Koska tässä vaiheessa, kun lasket jokaisen syömäsi kalorin. Podet läski ahdistusta, vaikka saisit syödä 2468 päivän sallitun kalori määrmän. Ja se itsenä rankaiseminen epäonnistumisista. Se päänsisäinen pakko päästä liikkumaan ja juosta itseltään lähes tajun kankaalle.

Halusinko mie tätä itselleni, kun sh puoleni alkoi tulemaan miusta esiin? Tuskin. Miusta olisi ihanaa jos voisin syödä ilman kalorien kyttäämistä ja ilman läski ahditusta ja olla tyytyväinen siihen mitä mie nyt painan. Tai, että voisin vain rauhallisesti kävellä koirani kanssa lenkillä, ilman ettei miun tarvitsisi miettiä, että minkä verran miun on vielä liikuttava tänään, että saisin ne ei toivotut kalorit pois itsestäni. Painostani tiedän etten ole bmi:n mukaan läski, mutta päänsisäisesti mie tunnen olevani vastenmielinen läski, jonka on laihduttava. Laihduttava, jotta voisin tuntea itseni arvokkaakksi ja etten olisi täysin epäonnistunut ihmisenä.

Työ, jotka ette ole vielä näin suossa, niin mie toivon, että teillä olisi enemmän henkistä selkärankaa jatkaa laihduttamistanne terveellisellä tavalla. Ei siten miten sen voi sh:n muodossa tehdä. Miulla ei ole ollut henkistä selkärankaa siihen enää moneen vuoteen.

Kaikesta tästä kirjoittamisestani huolimatta mie en ole ketään tuomitsemassa tai arvostelemassa. Miulla itselläni, kun ei ole siihen varaa. Kukin, kun elää omaa elämäänsä. Tekee omat valintansa ja tekemättä jättämisensä.

Se naapurini. Miekin sinnuu.

Ärrin murrin ja purrin! Miulla on tietty naapuri jolla on kunnon asenne vamma. Kyseinen asia liittyy koiraani. Tiedän, että koirani on hieman ääni herkkä eli hän haukkuu aina postin jakajan. Tässä naapurissani on se vikana ettei hän ole vielä kertaakaan laittanut postiluukustani lappua, joko samana päivänä tai seuraavan aamuna jos koirani on haukkunut ja jos se on häntä ärsyttänyt. Miusta tuo olisi mukavaa, niin tietäisin, että miten usein ja kuinka pitkiä aikoja koirani saattaa haukkua.

Noh, ongelmanahan tässä on naapuri sovun ylläpitäminen, koska minnuu risoo niin paljon, että hän valittaa vain ja ainoastaan koirastani jos satumme tulemaan naamakkain rapussa tai pihassa vastakkain. Hyvähän sen on tuossa vaiheessa mussuttaa jopa kuukauden takaisia asioita. Kukaan muu naapurini ei ole koirastani valittanut. Siksi tämä on sitäkin vituttavampaa, koska hänellä itsellään on ollut koiria, jotka ovat haukkuneet ja paljon. Tämän olen kuullut usealta eri naapuriltani.

Tänään olin menossa tietylle lenkilleni koirani kanssa, kun se naapuri kurvasi autollaan rapun oven eteen ja ehdimme juuri ja juuri siitä tilanteesta pois, koska mie en olisi tänään jaksanut taas käydä tätä koira keskustelua lävitse. Eli kunhan saan taas kasattua itseäni, niin jos taas tulee samanlainen mussutus tilanne vastaan, niin silloin mie kehotan häntä laittamaan lappua postiluukustani nimen kera. Mie olen yrittänyt parhaani mukaan saada vähennettyä koirani haukuntaa, mutta kokonaan se ei tule onnistumaan, koska hän, kun on vähän ääni herkkä. Ja yritän yhä edelleenkin kehittää koiralleni tarpeeksi tekemistä, kun en ole kotona, jotta jos se vähentäisi hänen haukuntaansa.

Joten tänään olen lähinnä yrittänyt olla törmäämättä tuohon naapuriini. Auto oli pitemmän ajan pihalla. En tiedä, että mitä talvi varastoa tai vastaavaa hän oli kotiinsa raahaamassa. Onneksi vältimme hänet tänään.

Mie en jaksa enää ymmärtää häntä, että miten hän ei voi koiraihmisenä ymmärtää sitä, että muidenkin, kuin hänen koiransa haukkuvat joskus..

Erillaisuus on rikkaus?

Puhuin eilen kamuni B:n kanssa. B on saman pituinen, kuin mie eli 160cm. Hän kertoi, että hänellä on laihdutus kuuri menossa. Kertoi, että hänellä on tavoitteena laihtua jouluun mennessä 7kg. Eli tällä hetkellä on painaa 62kg. Tämän tiedän siitä, että hän kertoi painonsa miulle. Erikoista tässä on se, että hän sanoi, että vaikka näinkin paljon painaa niin hän on tyytyväisempi ja onnellisempi itsenään, kuin silloin, kun painoi sen 7kg vähemmän. Eli hänen tavoitteenaan on painaa 55kg.

Omakohtaisesti mietittynä, jos mie painaisin 55kg, niin miulla olisi niin kamalat läski ahtarit koko ajan. Hyi hirveys. En mie niin paljoa haluaisi painaa tai saatika, että voisin olla tyytyväinen itseeni siinä vaiheessa.

Jääden miettimään. Kumpi hänestä ja miusta lopulta onkaan se jolla viiraa painon kanssa enemmän päässään? Mie, kun haluaisin painaa todella vähemmän kuin 43kg vielä tämän vuoden puolella. Pidän silti kiinni tästä painon pudotus operaatiostani, koska mitä vähemmän mie painan niin sitä tyytyväisempi olen painooni ja ulkoiseen olemukseeni.

Sen pituinen se.

Nyt ei edes ilahduta edes se, että mie olen laihtunut lisää. Painan melkein 48 kg. Olen siis laihtunut viikossa noin 4 kg.

Tarina, yhteiseolo mikä ei koskaan edes päässyt alkuun. Mie ihastun todella harvoin kehenkään ihanaan naiseen. Nyt kesällä kävi harvinainen poikkeus. Ennen häntä oli jokunen epämääräinen säätö. Säädöt eivät olleet samaan aikaan kuvioissa eli mie en pelannut kenenkään kanssa sikaa. Hän, kutsuttakoon vaikkapa 4:ksi oli jotain niin ihanaa. Alusta alkaen miulla oli fiilis siitä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Mitä puhuttiin naamakkain, viestein yms. Niin oli selvillä, että hänkin etsi itselleen erityistä naista elämäänsä. Noh, kuinka sitten kävikään. Kaikki päättyi ennen, kuin ehti edes alkaa. Mie en ollut se mitä hän etsi. Raukkamaista vain 4:lta ettei hän sitä aikaisemmin vaivautunut infoamaan. Loppuun kuulin tämän vanhan kliseen: "Nähtäisiinkö vielä kamu mielessä? (: " Ei iske ainakaan tässä kohdin. Ehkä jonkin ajan päästä.

Niin julmaa, kuin tätä onkin sanoa, niin mie erehdyin ihastumaan häneen. Hän tiesi sen. Toivoein hetken, että tästä olisi voinut tulla jotain kaunista, mitä tästä ei koskaan tullut. Tällä hetkellä vain sattuu niin paljon henkisesti. Kyllä mie tästä selviän. Kunhan kukaan ei tule mussuttamaan miulle mitään roskaa siitä, että kyllä sie vielä, jonkun löydät, tai et tiedäkkään mitä huominen voi tuoda tullessaan tai kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa yms. Tällä erää harkitsen taas vakaasti sitä, että ryhtyisin erakoksi.

Mie olen laihtunut!

Olen angstannut tästä pitkään ja hartaasti. Kiitos pakko lääkitykselleni, joka miulle määrättiin masennukseeni. Sen vuoksi mie lihosin vähän yli 2 kuukaudessa 10 kiloa! Läski ahtarit olivat aivan kamalat. Paino vain nousi ja nousi. Yritimpä miten vain sitä kontrolloida. Pahimmillaan se oli 52kg. Argh. Nyt vaaka näytti 49 ja risat. Onhan tuo toki vielä ihan hirveyttä, mutta vähemmän, kuin 52kg. Tästä se taas lähtee. Laihtumis motivaation ja henkisen selkärangan olen taas löytänyt. Ja nyt koiran kanssa kunnon lenkille. Joten kohta voin sanoa myös hei heti 49kg:lleni.^^

Päivän miete

"I don’t really know
If I care what is normal
And I’ m not really sure
If the pills I’ve been taking are helping

I'm wasting my life
Hurting inside
I don’t really know
And I’m not really sure" -Porcupine tree

AHTARIT

Nyt  vain sattuu niin paljon henkisesti, että tuntuu, kuin melkein tukehtuisin, mutten kuitenkaan tukehdu. Jos vain pystyisin lopettamaan elämäni omankäteni kautta, niin mie tekisin sen.

Seuraava terapia kertani on syyskuussa. Viimeisin ennen sitä oli viime viikolla. Koulun kuraattorikin on niin yli työllisetty, että mahdollinen keskustelu kerta menee syyskuun puolelle. Tämän tiedän siitä, että käännyin maanantaina koululla. Olin parilla tunnilla joilla miun piti olla ja käännyin hakemassa opiskelija alennus paperin matkalippuuni, jonka kuraattori ystävällisesti allekirjoitti leiman kera, vaikkei tuo hänen toimeenkuvaansa enää kuulunutkaan. Muistin väärin, mutta onneksi tuo ei kaatunut niskaani, että olisin opintotoimiston pitkän jonon hännille päätynyt uudestaan samana päivänä. Hän siinä sitten sanoi: "Jutellaan, kun kiire tästä vähän vähenee.." Milloin?  Kysymys mitä en edes jaksanut häneltä kysyä, koska hän ei tapaamis aikaa ehdottanut.

Tässähän sitten hajoilen keskenäni syyskuuhun saakka. Että empä yhtään ihmettele näin yleisesti ottaen Suomen korkeita itsemurha lukuja. Tarvitsemaasi apua saat vain jos siulla on huolella ylimääräistä millä maksaa vähintään 60e/per kerta ja sekin mahdollisuus on yksityisellä puolella. Köyhät arkkuun vai?

Ankka rock 2010.

Kotiin saakka on juuri vähän aikaa sitten selvitty. Festari seura oli laatua. Kiitos H<3 Mie olen ympäri päissäni tällä hetkellä. Siitäkin huolimatta Children of bodom:n keikka oli<3 Mm. soi Hate me kappale. ^^

Helen on rakkaus.

Mie olen tämän jo kertonutkin, että mie tykkään erityisesti itseäni vanhemmista ihanista naisista. Juuri sen vuoksi saavuttamattomuus numero yksi on Helen Mirren<3 Tuossa ihanassa 60+ naisessa on vain sitä jotain<3  Jos mie koskaan tulen elämään yhtä kauan, kuin hän niin toivoisin, että näyttäisin edes vähän häneltä. Nainen jolla on lähes iättömät kasvot.

Tältä vuodelta otettua kuvia hänestä:

Mieluummin olen nälkäinen, kuin läski.

Päivän hokemani jota olen toistanut useaan eri otteeseen. Erityisesti ruokakaupassa käydessäni. Ostin onneksi vain sitä mitä olin suunnitellut. Kaalia lauantaita varten jolloin aloitan kaali dieetin. Kivennäisvettä. Karpalo-greippi kivennäisvesi tulee olemaan tämän päivän pelastukseni. 0 kaloria ja voin huijata itseäni, että olen muka syönyt vaikken olekkaan. Tokihan kivennäisvesi turvottaa paljon juotuna, mutta turvotuksesta pääsee helpommin eroon, kuin läskistä.

Mie selvisin sittenkin pankki ja yhdestä toisesta paperi reissusta, vaikka olin lähes periä pelihousuni, kun odotin vuoroa päästä asioimaan tiskille. Samalla oven avauksella miun kanssani tulivat miulle täysin tuntematon noin 30v nainen, jonkun miehen kanssa. Eukko vilkaisi jonoa, jonka hännille mie menin. Eukko siinä kääntyi maksuautomaatilla. Palattauaan sieltä se kusipää tunki jonon eteen. Ohittaen sillä hetkellä ensimmäisenä olevan eläkeikäisen naisen rollaattorinsa kanssa. Rouva siinä sanoi asiallisesti tälle eukolle, että hän oli ennen sitä jonossa ja olisitko ystävällinen ja menisit jonon hännille. Tosin hän ei sitä eukkoa kutsunut eukokosi.

Se eukkohan repi hermonsa ja rupesi vittuilemaan tälle herttaiselle vanhukselle ja väitti, että oli ollut mukamas jonossa ennen häntä. Mie sieltä jonon hänninltä aloin puolustamaan tätä rouvaa. Sen jälkeen se eukko rupesi miullekkin vittuilemaan. Mieleni olisi tehnyt avautua vähän rankemminkin ja raahata se eukko tukastaan jonon hännille. Näin en sentään tehnyt vaan purin huultani ja mulkoilin sille, koska jos olisin näin tehnyt niin paikalla jo olleet vartiat olisivat heittäneet miut niska perse otteella ulos pankista.

Siinä sitten jonon liikkuessa puhelin hetken tämän herttaisen eläkeikäisen naisen kanssa. Keskustelu liittyi siihen, että eukolle ei ole opetettu kotonaan käytöstavan alkeita ja hänelle kannattaisi hankkia itselleen silmälasit. Noh kävi näin, että se eukko tuon kuuli. Tarkoitus ei ollut, että hän olisi tuon kuullut. Joten mie mokasin tuossa ihan itse. Tiskillä, kun sitä eukkoa palveltiin niin se rupesi sieltä huutelemaan ja vittuilemaan lisää.

Noh olin tuon jälkeen hoitamssa erissä paikkaan toista paperi asiaa. Odotin kiltisti vuoroani. Ruuhkaa oli ja paljon. Asikasta palveltiin tiskillä ja samaana aikaan useampikin täysi-ikäinen yritti tunkea sinne samalle tiskille hoitamaan asioitaan ja useampaan eri kertaan. Työntekijää ei naurattanut tuossa vaiheessa enää yhtään. Lopulta mie pääsin hoitamaan asiani enkä avautunut niille muutamalle ääliölle mitään, vaikka mieleni olisi niin tehnyt.

Käytöstavat taitavat olla nykymaailmassa sukupuuton uhkaamia?

Noiden ketutus reissujen jälkeen ajattelin palkita itseni kirpputori reissulla. Löysin sieltä The Departed leffan. Aivan loistava. Tykkään isosti. Kaksi ihanaa paitaa ja ystävälleni kengät 1 eurolla. En mie noin muuten harrasta sitä, että ostaisin kenkiä kenellekkään tuntemalleni naiselle, mutta hänellä ja miulla on saman kokoinen jalka. :D

Paasto.

Jau! Ensimmäisestä päivästä olen juuri selvinnyt paaston suhteen. Tarkoitus on stempata ja syödä vasta lauantaina. Ai minkä vuoksi? Miulla on niin karmiva läski ahditus yhä päällä. Sukulais reissulla miulle vaan tyrkytettiin ja tyrkytettiin ruokaa ja herkkuja. Päivän kaikki syömiset jouduin syömään seurassa enkä voinut syödä sitä määrää mitä olin suunnitellut. Herkuistakaan en voinut kokonaan kieltäytyä. Teki niin pahaa syödä, mutta Isovanhempani ovat ne ainoa poikkeus joille en voinut sanoa: "Ei kiitos.." Oksentamaankaan en päässyt koko viikkona. Tilanne ei vaan antanut sille myöden. ARGH!

Nyt on ihan pien ja hetkellinen voittaja fiilis, koska olin jo tänään mokata paastoni, koska olin ystäväni luona käymässä ja miulle yritettiin tarjota siellä ruokaa. Paaston ensimmäinen päivä, kun on miulle aina se vaikein kohta. Onneksi kakkos päivänä helpottaa jo.

Tänään olen lenkkeillyt myös mukavasti koirani kanssa ja jumpannut kotona. Mikä on varsin ihanaa, koska enää ei ole niin lämmintä ulkona, kuin mitä se on pitkään ollut. Juuri siksi mie haluan onnistua paastossani, koska muuten en kehtaa lähteä ihmisten ilmoille ensi maanantaina, kun opiskeluni jatkuvat silloin.

The mökki reissu.

Placebo - Fuck u

Mie en taas jaksaisi tätä. Sitä, että miulle tärkeä ihmissuhde on murenemassa kokonaan. En jaksaisi kohdata tilannetta jolloin kysymysmerkki vaihtuu pisteeksi. Tällä hetkellä toivon jossain sisimmässäni, että se piste ei olisi kaiken päättävää vaan uusi alku, josta voisi tulla jotain muuta, kuin mitä pitemmällä aikavälillä asiat ovat olleet.

Kyse on ihmisestä jota pidin ystävänäni. Kutsuttakoon häntä vaikka R:ksi. Ihminen, jolle mie olin samaa. Ainakin hän sen mukaisesti käyttäytyi ja minnuu kohteli. Jo pitemmällä aika välillä mie olen miettinyt, että olenko mie nyt vain vainharhainen, vai eikö kaikki olekkaan siltä miltä vaikuttaa. Pikku hiljaa miulle on selvinnyt, että R on valehdellut miulle ties mistä. Sitä en tiedä, että miten kauan aikaa tätä jo on jatkunut. Lohdullista tässä on se etten mie ole ainoa. Heitä joita tiedän, niin on ainakin kolme jolle hän on myös valehdellut ties miten kauan aikaa jo. Tarkkaanottaen en muista, että miten R:n valheiden vyyhti alkoi hajoamaan ja tulemaan julki. Jotain puhuin kamuni T:n kanssa ja jotenkin päädyimme puhumaan R:stä. T kertoi jotain ihan yleistä mitä R oli tehnyt ja sanonut. Mie vastasin siihen T:lle mesessä, että mie olen kuullut ihan eri version. Siitähän se sitten lähti. 

Mitä enemmän mie ja muut tiedämme siitä mistä R on paskaa puhunut, niin sitä vähemmän uskomme mitä hän on sanonut tai tehnyt. Miusta hän ei aina ollut tuollainen. Tiedä sitten, että mitä hänelle on käynyt, koska hänen valheensa ja tekemisensä menevät entistä enemmän röyhkeämmiksi. Kaikesta huolimatta R käyttäytyy, kuin mitään edellämainittua ei olisi koskaan tehnyt tai sanonut.

Jos hän vain totuuden tulee kertomaan niin mie olen sen valmis kuulemaan. Tiedä sitten, että onko tällä jo menneellä ystävyydellä mitään pelastettavissa vaiko oven näyttö hänelle. Mutta mie en vain jaksa ymmärtää, että minkä vuoksi hän ei jo alunperin ole totta puhunut, koska useampikin noista hänen valheistaan olisin kestänyt kuulla totuutena. Hänen tekemisistään ja sanoistaan mie olen puhunut parinkin eri henkilön kanssa. Kaikki myö ollaan nyt sitten päädytty johonkin tien risteykseen tulevan suhteen. Aika näyttää miten tilanne tästä jatkuu, mutta mie toivon, että se kysymysmerkki vaihtuisi mahdollisimman nopeasti pisteeksi. Eli aikaisintaan, kun jaksan ehkä nähdä R:n naamakkain.

"Can't believe you were once just like anyone else
Then you grew and became like the devil himself
Pray to God I can think of a kind thing to say
But I don't think I can
So fuck you anyway

You are scum
You are scum
And I hope that you know
That the cracks in your smile are beginning to show"

Perjantai.

Tänään miulla oli vihdoin ja viimein mahdollisuus totettaa "uhkaukseni" eli pääsin kelien suosiossa pesemään Isovanhempieni mattoja. Matkaan lähti muutama muukin matto joiden pesemisestä ei ollut puhetta. Juuri, kun olin lopettamaisillani mattojen pesua, niin paikalle saapuin Isoätini, joka oli niin kultainen, että toi miulle itse tekemäänsä mehua. Hän oli ollut huolissaan, etten saisi neste hukkaa. Herttaista. Kiitin mehusta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hän kohti ruokakauppaa ja mie heille imuroimaan. Joten imurin hyväksikäyttöäkin olen täällä päässyt harrastamaan.

Sen jälkeen ollaan Isoäitin kanssa poimittu pihalta vadelmia ja olen tehtnyt tuttavuutta paikallisten vadelmapensaiden hämäräkkien kanssa. Yksi löytyi poimien vadelmieni joukosta, toinen yritti kävellä miun kädelleni ja kolmas häröili vadelmassa jota olin poimimassa. Ehkä mie vaan olin niin miellyttävä hämyhäkkien mielestä, että niitä tuli vastaan ihan pienen ajalla tuonkin verran. ;) 

Nyt odotellaan Isoisääni, jotta päästään lähtemään mökille. Mökki jonne ei tule hanasta vettä. Puu ws. Puu lämmitteinen sauna rannan vieressä. Grilli katos. Keskellä ei mitään<3 Mökillä ollessa olisi tarkoitus poimia myös mustikoita. Paikka johon liittyy miulla monia ihania muistoja. Nyt menty. Isoisä tuli juuri kotiin. (:

Tämän hetken minnuu vituttaa lista.

- The se. Eikö se ääliö osaa edes lukea enää edes yhtä sanaa?! Mesessä ollessani miulla on lukenut tämän viikon: "Poissa." Arvatkaapa vain, että minkä vuoksi. Siitäkin huolimatta se tuli miulle avautumaan. Rupesi ketuttamaan niin urakalla, että suljin meseni.

-The se. Se ei vaan ilmeisesti edelleenkään tajua, että on puhunut niin paljon paskaa, että mie epäilen nykyään sen jokaista sanaa, että onko se totta vai ei. Kaikesta huolimatta on, kuin mitään edellämainittua ei olisi koskaan tapahtunut. Ja kyllä, mie avaudun tästä kaikesta sille, kun miulle tulee tilaisuus moiseen.

-Ne tietyt yksittäiset mä-sä-ihmiset, jotka eivät voi edes yrittää tajuta sitä, että Suomessa puhutaan muillakin murtehilla. Ja ovat mielestään jotain Suomen omistajia. Hei haloo pahvit, työ olette uusia tulokkaita puhetapojenne kanssa, koska kyllä noita suurimpaa osaa Suomen murtehista on puhuttu jo aikaa ennen mä-sä:n tuloa.

-Tietty naapurini. Sillä ei ole pokkkaa tulla soittamaan ovikelloani tai laittamaan lappua aamulla, jos sitä on ärsyttänyt jonain päivänä se, jos koirani on haukkunut postinkantajalle. Sillä ääliöllä on itselläänkin ollut koiria, jotka ovat haukkuneet todella usein. Tämän sanoin miulle muutama naapurini. Tokihan se eukko avautuu miulle vain ja ainostaan silloin jos satutaan tulemaan rapussa vastaan. Sitten mussutetaankin ummet ja lammet jostain yli kuukaudenkin takaisista asioista.  Asiallisesti olen vielä yrittänyt käyttäytyä ja pitää naapuri sopua yllä ja seuraavalla kerralla kehotan laittamaan sitä lappua luukusta jos ärsyttää. Klo ajan ja päivämäärän kera.

-Ne tietyt niin sanotut itsemurha pyöräiliät ja mopoilijat, jotka tunkevat tien yli ilman etteivät edes katso eteensä ja jotka parhaimmillaan tulevat vauhdilla nurkan/suuren pensaan takaa. Siinähän yrität autolla ajaessasi olla ajamatta niitten päälle.

-Kela. Ei tarvinne perusteluja?

-Tietyn serkkuni ja hänen tietyn ystävänsä nykyinen asenne ja käyttäytyminen.

-Sen tietyn serkun äiti. Oli sillä pokkaa pyytää/käskeä serkkua hakemaan suvun yhteiseltä mökiltä mirko mikä siellä on ollut yhteisessä käytössä vähintään viimeiset 15-vuotta. Nyt ei sitten ole mikro mahdollisuutta.

-Tietty lapsuuden kamu. Mitä ilmeisemmin nyt jo entinen. Haluaa muka nähhä miut aina, kun tulen tänne päin Suomea käymään. Silloin, kun nähhään niin hän on 99% varmuudella myöhässä ja kunnon kiire jatkaa matkaa. Joten nähdään per kerta ehkä maksimissaan 30min per kerta.

Nyt helpottaa hetkeksi. :P

"Hei hei Mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä.."

Päässäni on soinut eilisestä saakka Pariisin kevät - Tämän kylän poikii. Niin tarttuva kertosäe. Onneksi ei ole vielä alkanut ärsttämään.

Eilen illa oli hetki jolloin mie varmasti näytin paikalliselta kylähullulta naapureisen mielestä, jos he miut sattuivat näkemään, kun kitkin pihalla rikkaruohoja. En nyt ehkä sillä vanhankansan kikan mukaan, kun näin tekee pari kertaa kesässä, niin rikkaruoho ongelma on hävinnyt. Ekologisempi ainakin, kuin minkään rikkaruoho myrkyn kättyminen. Juurineen toki olisi myös voinut niitä repiä. Noh tämä oli kierosti hauskempaa. Naurettiin tälle Isoäitini kanssa ja päädyttiin siihen, että hän ja Isoisäni voivat kertoa naapureille tälläisen tarinan jos tuosta tulee puhetta: "Hän on hullujen huoneelta kesälomalla. On täällä vanhanajan työleirillä, koska tekeminen tekee heille hyvää." Eli pääsin paikalliseksi kylähulluksi. ;D Ei pahalla heille, jotka ovat oikeasti hullujenhuoneella.

Tällä reissulla olen myös kitkenyt mansikka maatta, poiminut mansikoita, vadelmia ja kuokkinut perunamaalla. Ollaan Isoisäni kanssa istuskeltu takapihalla ja katseltu maisemia. Puhuttu hänen kanssaan Egyptin faarao ajoista ja Suomen sotiin liittyvistä asioista. Tai lähinnä mie olen  suurimmaksi osaksi kuunnelut tuon jälkimmäisen kohdalla.

Faarao aikainen Egpytin historia on ollu hänellä ja miulla pienestä saakka yhteisenä kiinnostuksen kohteena. Isoäitinkin pitää aiheesta. Isoisän kanssa puheltiin jälleen kerran Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen tapahtumista ja jaksettiin ihmetellä sitä ettei Waltari koskaan käynyt eläessään Egyptissä vaan tutki sen aikaista aineistoa ja matkusteli noin muuten maailmalla. Hassua sinäänsä, että Sinuhea käytetään yhä tänäkin päivänä Egyptissä oppikirjana koulussa joillain tunneilla. Suosittelen Sinuhen lukemista.

Tällä hetkellä se taidan olla mie, joka olen lukenut Sinuhen useammin, kuin Isoisäni, vaikka hän ja Isoäitini ovat sen useaan kertaan lukeneet. Palaten aina Sinuhe ja Waltari keskustelussa Kaptah:n sanoihin, jotka ovat syvällisempiä, kuin uskoa saattaisi:  "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Alla auringon."

Kjauh!

Meinasin pitää niin angstaus kirjoitus päivän tänään, mutta ei vaan enää pysy eikä kykene. Kiitos tietyille modeille Wonderlandissä. Pääsin sinne kolmanneksi modeksi! (:

Ps. kanssa ihmiset: Tervetulua rekisteröitymään:  http://wonderland.foorumini.org

Vitsi mitä kuraa, sunnuntai.

Äitin luona tänään muistin taas minkä vuoksi en siellä ole pitkiä aikoja kerrallaan jos pikku-veljenikin on paikanpäällä. Se dorka täyttää tässä noin kuukauden päästä 18-vuotta. Hän on vain vuosi vuodelta näsäviisaampi. On sitä mieltä, että hän lukiolaisena tietää kaiken. On hänen mielipiteensä ja se väärä. Kuuntelee vain omaa ääntään, jonka vuoksi välillä on tullut töksäytettyä sille rakkaalle pahville, että juurihan mie tuon sanoin, minkä hän väitti vain itse sanoneensa ääneen.

Toinen erikoinen asia on se, että hänellä on tyttöystävä. Kaimani, jonka kanssa on seurustellut keväästä saakka. Ei se veljestäni silti mitään heteroa tee, sanokaa miun sanoneen. :P Veli otti kunnon kohtauksen, kun kysyin, ettö kauanko olet tyttöystäväsi kanssa seurustellut ja missä ovat tavanneet. Sitä tapaamispaikkaa ei suostunut kertomaan.

Asia mikä rupesi tuossa pahvissa risomaan oli se, että hän haluaa välttämättä hankkia valokuvallisen henkilökortin, koska hänen lähen melkein seitsemän vuotta vanhasta passistaan häntä ei tunnista. Ehdotin siinä, että hankkisit uuden passin, etkä henkilökorttia, koska olet kohta saamassa ajokortin. Siitä alkoi kunnon mussutus siitä, että ei kukaan passinsa kanssa ole tarvittaessa ikäänsä todistamassa. Mieleni teki töksäyttää lisää ja sanoa, että aika moni passinsa kanssa ikäänsä on tarvittaessa todistanut. Uusi passi ei olisi sille senkään vuoksi huono idea, koska se helpottaisi hänen matkustamistaan eli hänen ei tarvitsisi niin herkästi olla todistelemassa, että se on hänen passinsa. Noh, huvinsa kullakin, kun veli sen henkilökortin tulee itse omista rahoistaan maksamaan.

Näitä hetkiä, jolloin nyrkkeilysäkille olisi ollut niin käyttöä. Käytöstapani rippeet sain silti pidettyä kasassa. Jos vain vastaan tulee käytetty suht'koht hyvä kuntoinen nyrkkeilysäkki, niin mie ostan itselleni moisen. Tosin miulla ei ole havaintoakaan, että minkä verran ne uutena maksavat. Pitänee tarkistaa, että tulisiko uusi pidemmällä aikavälillä sittenkin halvemmaksi.

Tämä noin muutenkaan ei ollut miun päivänäni treffi 2 tämän ihanuuden kanssa peruuntui. Hän oli onnistunu hajottamaan selkänsä töissä. Välilevyn pullistuma. :/  Ma, kun matka jatkuu sukulaisteni luo..

Mitä kaikkea sh-puoleni onkaan tuonut tullessaan

Listan näine kaikkine puolineen tajusin, että miulla on kaikki listoilla näkyvät oireet ja seuraudet, paitsi yhtään hammasta miulla ei onneksi ole vielä tippunut. Eiköhän sekin päivä tule vielä tällä menolla.. Jotenkin karua luettavaa, mutta mikään, kun ei ole täydellistä niin ei ole tämäkään.

Kiitos siulle tietylle foorumilla, joka jaksoit listata faktat ja jolta sain luvan näiden kopioimiseen. (:

Anoreksian tyypillisiä oireita ja seurauksia:

•laihtuminen, alipaino
•syömisen rajoittaminen (mahdollisesti myös muiden perheenjäsenten ruokailutottumuksiin puuttuminen)
•ruokalajien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin
•yletön kiinnostus ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan
•lihomisen pelko, itsensä kokeminen tai näkeminen lihavana
•kuukautisten poisjääminen (voi aiheuttaa jatkuessaan luukatoa tai hedelmättömyyttä)
•ärtyisyys, uhmakkuus, raivonpuuskat
•yliaktiivisuus, rauhattomuus, pakkoliikunta, unettomuus
•erityisesti ruokaan, syömiseen ja liikuntaan liittyvät säännöt ja rituaalit
•eristäytyneisyys, ulkopuolisuuden tunne
•hiusten lähteminen ja oheneminen
•lihasvoiman heikentyminen, lihasmassan väheneminen
•paleleminen, ruumiin lämpötilan lasku, hidas pulssi ja matala verenpaine
•untuvainen lanugo-karvoitus kasvoilla tai muualla kehossa
Plus vääristynyt omakuva.

Bulimian tyypillisiä oireita ja seurauksia:

•jatkuva ahdistus ja häpeä omasta ulkonäöstä ja painosta
•toistuva, salassa tapahtuva ahmiminen
•piilotettuja karkkipapereita, keksipaketteja yms. ahmimiskohtauksen jäljiltä
•suurien rahamäärien käyttäminen ruokaan ja herkkuihin
•kotona pakastin ja ruokakaapit tyhjenevät "kuin itsestään"
•masentuneisuus, itseinho, eristäytyneisyys, itsetuhoisuus
•vatsakivut, ruuansulatusongelmat
•oksentaminen
•sairastunut katoaa vessaan heti ruokailun jälkeen
•verestävät silmät oksentamisen jälkeen
•rystysiin ilmestyy ruhjeita, jotka syntyvät, kun sormet työnnetään kurkkuun ja hampaat raapivat ihoa
•oksentaminen aiheuttaa jatkuessaan sylkirauhasten turpoamista, äänen käheytymistä, hammaskiilteen vaurioitumista, mahdollisesti rytmihäiriöitä
•ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö
•laihduttaminen, paastoaminen ja runsas liikunta
•painonvaihtelusta johtuva kuukautisten epäsäännöllisyys
Plus hampaiden lähtöä