lauantai 25. syyskuuta 2010

Voihan perjantai.


Että teki tiukkaa kyetä ja ylipäätänsä ehtiä sossu miitinkiin. Olin nippa nappa ajoissa. Siellä oli tarkoitus käsitellä tämän hetkistä taloudellista tilannettani ja noin muutenkin siihen vaikuttavia asioita. Se sossun nainen oli ensinnäkin myöhässä ja itse tilanne kesti korkeintaan 15min. Eli pitkälti ympäripyöreää roskaa ja mussutusta. Työtäänhän hänkin vain tekee, mutta eipä tuossa tilanteessa mitään olisi ehtinyt selvittää jos miulla olisikin ollut asiat todella huonosti. Tai noh, empä nyt niin sanonut, mutta en edes ehtinyt asioihini liittyen mitään vihjaamaan. Onneksi ne kumminkin ovat silti siinä jamassa, että miulla on mahdollisuus tästä yksin selvitä.

Hänen mukaansa miulla menee nyt paljon paremmin, kuin viime miitingillä mikä oli yli vuosisitten. Erin työntekijän kanssa silloin juttelin. Vitja, että se edellinen työntekijä oli kyllä niin työhönsä kyllästynyt, niin yli kylmä ihminen ja todella vittuuntunut. Näin miusta tuntui silloin. Tänään tajusin, että ehkä se vain oli hänen tapansa erottaa hänen työ ja vapaa-aika minänsä, koska tuo tämän päiväinen työntekijä sanoi, että x oli ollut todella huolissaan miusta. Kukin näemmä tyyllillään. Ei siinä mitään.

Päivän hyväntyönkin onnistuin tekemään, koska vaikka hajotti taas niin huolella henkisesti, niin miun vain oli niin pakko tehdä asia minkä olin sopinut tekeväni. Kamuni T:llä oli tänään yli pitkä työpäivä ja työhön liittyvää säätämistä töiden jälkeen. Hän kysyi miulta, että olisinko voinut viedä hänen koiransa iltapäivä lenkille, koska tytöillä olisi muuten ollut ihan liian pitkä aika ilman lenkkiä. Eikä hän uskaltanut antaa sille valehtevalle ja varastavalle Kusipäälle vara-avaintaan. Ties, vaikka olisi teettänyt siitä itselleen kopion. Näin hän miulle sanoi.

Niimpä mie sitten lähdin koirani ja hänen koiriensa kanssa koirapuistossa käymään. Onneksi sää oli sen suhteen suosiollinen. Jotenkin aika siellä sitten vierähti ja huomasin jossain vaiheessa, että myö oltiin oltu kp:ssä kaksi tuntia. Koirat viihtyivät, niin mikäs siinä ja eikä ulkona ollut mitenkään kylmä keli. Tuon reissun jälkeen koirani on lähinnä nukkunut sohvalla, kun päästiin kotiin saakka ja vein tytöt kotiinsa..

Huominen aamu herätys pelottaa ja etukäteen. Taas näitä hetkiä jolloin olin saanut kunnon kiltteys kohtauksen. Olen menossa ihmisten ilmoille auttamaan yhdessä pienimuotoisessa rotukoira kokouksen kahvittelussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti