Ai miten niin tännään on maanantai?

Töistä lyhykäisyydessää: Reilukerhosta päivää, maanantai lisän kera. Toivottavasti sitä tiettyä paperillista pilkunviilausta ei jatketa ennään kuukauden jälkeen. Ihan, kuin noin muutenkin tuolla yhdellä jos toisella ei olisi jo valmiiksi hermot kireällä. Lisää hermojen kiristelyä on siis tiedossa. Jollain tapaa ymmärrän tuon paperi säätämisen, mutta tapa jolla sitä ollaan toteuttamassa, niin sukkaa jo alkuunsa. Minkä vuoksi taas mennään sen vaikeimman kautta?

Illalla minnuu ilahdutti suuresti se, kun sain Wanhalta kehuja yhdestä työtilanteesta ja miten sen hoidin. Menin lähes sanattomaksi ja änkytin lahjakkaasti. Noh ei tämä päivä nyt ihan kokonaisuudessaan ollut silti syvältä ja poikittain. Iso Pomokin kääntyi päivällä työasioissa paikanpäällä. Miekin tuota silmänruokaa. (;

Kalori himoakaan en ole tännään kokenut. Kiitos päivän ruualle mitä oli tarjolla. Siitä vain niin haisi paljon aurajuusto. Yäk mikä lemu. 

Kuukauden stemppaus lista.

Arkeni ei vaan voi jatkua näin miten se tällä erää menee.. Jossain vaiheessa tämä tulee niin urakalla kostautumaan miulle. Minkä vuoksikko? Ihan sen vuoksi, jos ei muuten niin karma kuittaa.

-Yritän nukkua tarpeeksi.
- Löytää kadotetut kirjan luku fiilikseni ja runoilun muusani.
-Yrittää herätä aamulla kellon soidessa ja torkuttaa vähän vähemmän.
-Lähteä vähän vähemmällä kiireellä töihin.
- Tukkia useammin suuni ja kaivaa vaikka sen feikki hymyn kasvoilleni hetkinä jolloin ei vaan kannata avautua edes asiallisesti.
- Yrittää vähän vähemmän patouttaa mieleeni asioita/tilaneita/hetkiä ja tehdä niille jotain, enkä vaan jumittaa niiden kanssa päänsisäisesti.
-Yrittää kyetä terapiaan selvittämään päätäni ilman pommiin nukkumisia yms.
-Tehdä terapian ns kotitehtäväni.
- Vähän sosiaalistua ympäröivän maailman kanssa.
-Useammin koirapuistoon koirani kanssa.
-Herkuton kuukausi, jota en saa mokata.
-Yrittää syödä päivittäin edes jotain. Paitsi Abc:n paasto päivinä.
- Aloittaa rautakuurin ja vitamiinin syömiset purkista.

Palaan asiaan kuukauden päästä, niin tiedän ehkä silloin, että oliko tästä stemppauksesta mitään hyötyä.. ja ehkä tässä välimaastossakin päivittelen.

Gur nauh!

Mie olen taas ihastunut väärään naiseen.  Iso Pomoni on tämän hetken kuuminta hottia<3 Nainen, apaut 40v tai plus. Naama ja olemus, josta ei uskoisi moista. En ehkä kestä. Tosin rehellisesti oltaen, ei miulla mitään mahdollisuutta häneen ole. Silmänruoka tuskin lähes koskaan on väärin? (; Tännäänkin lähes törkeästi kuolaus tuijotin häntä, kun yksikössäni oli asiakkaan syntymäpäivät johon hän osallistui. Se nainen (siis Iso Pomoni) näytti vain niin pantavalta naiselta, että miulla teki pienesti tiukkaa käyttäytyä asiallisesti ja pidättäytyä vain siltä puolen kuolaamisessa. Seuraavaa kohtaamista odotellessa. (;

Aamu puhelut ovat rakkaus, vaikken aamu ihminen olekkaan.

Kiitos peip<3 Pelastit niin miun päiväni. Se kuuluisa toinen mielipide tuli niin tarpeeseen. Eli en ole lopullisesti seonnut asiaani liittyen, vaan ihan järjissäni. Koska jos olisin asialle näyttänyt vihreää valoa niin siinätapauksessa olisin ollut jo huonosti seonnut. Toisinaan se on vain hyvä kuulla ne tärkeät sanat myös muualtakin, kuin omasta päästään.

Eli lyhykäisyydessään kyseessä on eräs tietty entiseni, J ja se, että hän on vongannut minnuu fb kaverikseen jo ties kuinka monesti kuluneen puolen vuoden aikana ja halunnut nähdä naamakkain. Edelleenkään en hyväksynyt hänen kamupyyntöään. Siitä olisi syntynyt vain niin rumaa jälkeä tai vähintääkin kunnon soppa. Siihen soppaan en olisi halunnut lusikkaani vahingossakaan laittaa.. Rankkaa varhaisdementiaa hänellä näyttää pukkaavan, koska eron jälkeen en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Paitsi kerran, jolloin sorruin ja puhuttiin vähän aikaa messengerissä niitä näitä. Erostakin on jo useampi vuosi aikaa. Ihmissuhteet ovat useimmiten syvältä ja poikittain.

Kaikesta huolimatta hyvillä mielin on alkanut uusin kierrot Abc:tä. Nälkäkään ei vielä ole iskenyt ja olen kerrankin saanut tehdyksi jotain fiksua ennen ilta vuoroon lähtemistä. Pyykit ovat koneessa, ripustin verhot ja vähän siivoilin (pienesti). Sen perus setin lisäksi mitä aamulla tulee tehtyä ennen töihin menoa. 

Niin miun tuurillani, miekin teitä.

Mie yritin juuri soittaa kolmelle eri ystävälleni ja yhdelle kamulleni. Ok, myönnän ja tunnustan, että kello on paljon ja vähän päälle. Yritin soittaa, koska asiaani olisin tarvinnut sen kuuluisan toisen mielipiteen. Eli olenko nyt ihan asiallisesti tilaanteeseen suhtautumassa vai pitäisikö miun ns. haistattaa tilanteelle pitkät. Harkiten jo vakaasti tilanteelle pitkät haistattamista. Ei se olisi yhtään väärin, mutta...

Sain mie sen kamun puhelimella kiinni. Hän oli ihan unessa, kun vastasi puhelimeen, joten kysymykseni kanssa ei päästy puusta pitkälle. Eli tilanne on yhä auki. Taas kertaalleen: Käyttäydynkö liian kiltisti vai vediänkö ihan överit tilanteesta? Vai olisiko käytökseni ok? Se jäi ihan auki. Toivottavasti huominen helpottaa ja saan vastauksen jo pitkään ärsyttäneeseen kysymykseeni. Asiaa ei helpota se, että horoskooppini on jo pitkää asiasta vihjaillut ja tuonut tuon asian esiin, että tee sillä jotain/vältä sitä. Argh. Juu, myönnän, että uskon vähän horoskooppeihin.

Abc, ke alkaa taas.

Mie olen unohtanut syödä tässä niin monena eri päivänä putkeen tai sitten en ole vain jaksanut laittaa ruokaa/syödä sitä. Kalori morkkikseni huomioiden. Nälän tunne on miut hyljännyt. En valita siitä yhtään. Hyvä asia vain. Kroppani alkaa vain taas vittuilemaan miulle tästä kalori tilanteestani, niin ajattelin aloitta ke uusimman kerran Abc:n, niin jotta söisin edes sen verran mitä on Abc:n mukaan sopivaa syödä päivän kalorien puitteissa. Kahtellaan, että miten tässä mennään ja mihin päädytään.

Minkä vuoksi taas tuntuu tältä?

Mie en ymmärrä ennää edes itseäni. Hitusen jopa pelottavaa. Juuri mikään ei kiinnosta. Lähes kaikki näyttää harmaalta. Värit ovat hävinneet. Nukkuisin mieluusti lähes koko päivän jos se vain olisi mahdollista. Ympäröivä maailma ahdistaa yhä. Suupieliini sattuu yhä, feikki hymy ei tee pitemmän päälle hyvää. Toivottavasti vain kulissini pysyvät pystyssä. Toivottavasti kukaan ei tule aloittamaan töissä keskustelua jota en halua käydä: "Onko siulla kaikki hyvin..?"

Apaut suurin osa arkeeni liittyvistä tekiöistä ja asioista on kunnossa tai vähintäänkin tilanteessa, että voin suurinpiiretin elää niiden kanssa. Ehkä miun ei vain ole tarkoitus olla onnellinen? Jos karmani kanssa olen jotain pahasti mokannut jossain edellisessä/tässä elämässäni (jos edellistä elämää miulla edes on ollut. En tiedä), niin minnuu kiinnostaisi todella tietää syy huonoon karmaani..

Mie olen niin hukassa itseni kanssa etten ole ennään pitkään aikaan pystynyt edes itkemään.  Tai saatika lukemaan kirjoja ja runon kirjoitus muusanikin on miut hylännyt. Ne elämäni lähes viimeisetkin tukipilarini ovat hävöksissä. :/

Mie tiedän. Työ tiedätte.

Mie olen ihan käsi kaiken maailman atk systeemien kanssa. Muokkasin vähän blogin ulkoasua. Olkoot ainakin jonkin aikaa noin. Sanokaa toki jos se risoo. If you shout loud enough, you'll survive the noise of chaos tekstin väri on vähän siinä ja siinä.. Ehkä se vaan vaatii totuttelua?

Hyvätkin teot voivat kostautua.

Kirosanan kirosanan kirosana!  Miulle tärkeä ihminen hanki koiranpennun ulkomailta. Pennun rokotukset, paperit yms piti olla kunnossa. Kuinkas kävikään. Pennulla olikin kirppuja. Tämä selvisi sen jälkeen, kun oltiin koirani kanssa käyty pentua moikkaamassa. Varotoimista huolimatta huomasin tännään, että koirallani on kirppuja. Soitin hänelle. Hän inisi ja mussutti siitä, että oletko nyt ihan varma, että koirallani on kirppuja ja ei uskonut, että ne olivat hänen pennultaan lähtöisin. Nyt on kirpun häätö menossa koirastani. Lakanoista lähtien olen pyykannut tännään ja matot yms tekstiilit mitä ei voi nyt tai ollenkaan pestä pesukoneessa ovat pihalla ja parvekkeella tuulettumassa kolmen päivän ajan ja siivonnut huolella noin muutenkin.

Vittumaista kaikessa on, että tämän kirppu episodin takia jouduin perumaan koirani huomisen rokotuksen. Rokotuksen aika on kysymysmerkillä. Vituttaa myös se, että sama koiran kirpun häätö hoito on menossa kamullani, jonka koiria koirani moikkasi viime lauantaina koirapuistossa ja sama pesu/siivous urakka on hänelläkin edessä ja äitilläni, jonka luona ollaan käyty koirani kanssa sen jälkeen, kun nähtiin pentu. Vittumaisinta kaikessa on kuitenkin se ettei myö voida käydä koirani kanssa kuukauteen koirapuistossa tai tavata koiran muita koira kamuja, jotteivät kirput leviäisi. Onneksi viime la ei ollut muita koiria koirapuistossa, kuin kamun koirat ja koirani.

Joten välttäkää hankkiamasta koiria/pentuja ulkomailta ellei kyseessä ole TODELLA hyvä kenneli, koska monissa muissa maissa käsitys pakollisista ja suostavista rokotuksista yms. ovat ihan eri mallilla, kuin suomessa. Tässä on hyvä esimerkki moisesta ja sen jälkiseuraamuksista. Tosin tämä pentu syntyi kuulemma vahinko pentueeseen. Tiedä sitten, että onko se totta ollut alunperinkään vaiko ei.

Mitä miulle?

Aamulla herätessä on vain kerta kerran jälkeen vaikeampaa nousta ylös sängystä ja aloittaa päivä. Tehdä ne suotavat ja ns pakolliset asiat. Lähteä töihin/ulos kotoa. Laittaa feikki hymy kasvoilleni. Yrittää kiinnostua ulkoisesta maailmasta tai olla edes näyttää siltä. Töissäkin hetkellisesti miettinyt, että jos asiakasta x ei huvita tehdä jotain esim. vaihtaa puhtaita sukkia jalkaansa, niin miun siviili minäni on useammin, kuin ennen sitä mieltä, että antaa olla, oma on elämäsi. Työ minäni ei taas voi heti alkuun noin radikaalisti asiaan/tilanteeseen suhtautua.

Kotiin päästyäni koirani on saanut päivän toisen ruokansa. Ollaan käyti lenkillä, jonka jälkeen kotiin päästyäni olen nukahtanut. Herännyt myöhemmin, ollaan käyty ilta lenkillä ja olen nukahtanut taas. Heräten seuraavan vuorokauden aikanan kellon soittoon. Jolloin minnuu väsyttää yhä. Ehkä olisi aika taas syödä rauta kuuri..

Tännään hajotti ja ahdisti vain niin paljon etten päässyt edes terapiaan. Onneksi miulla oli tännää vapaapäivä. Toistamiseen jo putkeen, kun terapiani on väliin jäänyt. Viimeksi mie nukuin lahjakkasti pommiin. Toivottavasti minnuu ei potkita sieltä pois. Kykenin mie kumpanakin kertana laittamaan terapeutilleni viestiä jossa kerroin tilanteesta. Molempina kertoina hän oli soittanut miulle saman päivän aikana. En kyennyt vastaamaan kumpaankaan puheluun.

Näin "yllättäen" tämänkin päivän olen lähinnä nukkunut. Eikä tuo kylmä lähes -30 asteen pakkanenkaan ole saanut minnuu piristymään, kun olen koiran kanssa ulkona käynyt..

Eilinen ystävänpäiväkin oli lähinnä päivä muiden joukossa. Sain mie muutaman viestin, mutta kukaan näillä tienoolla asuvista kamuista tai ystävistä ei kysynyt viestissään: Nähtäisiinkö tännään? Empä tosin miekään moista viestiä kirjoittanut.

Välillä kannattaa vain olla hiljaa.

Päädyin tännään töissä keskusteluun, jonka olisin niin mieluusti välttänyt. Asiakas alkoi kyselemään ja puhumaan painostani: "Olet niin pieni. Syöthän tarpeeksi? Oletko jo tännään syönyt? Minkä verran painat..?" Heitin tilanteen vitsiksi, ja sanoin syöväni riittävästi ja painavani ihan tarpeeksi.. Tilanne jatkui siitä, kun asiakas kysyi: "Painatko x kg verran?" Osui ja upposi. Hän oli arvannut/tiennyt sen himppua vaille oikein. Ahdisti ja vaihdoin pikaisesti keskustelun aihetta mitä yritin jo alku hetkillä tehdä.

Paino keskustelu jatkui myöhemmin vielä työntekijöiden kanssa tauon aikana. Melkein Miranda (työkamuni näyttää vähän Sex and the city sarjan Mirandalta), sanoi, että hän on aloittanut eilen laihdutus projektin. Hän kertoi, että aikoo kolmen kuukauden sisällä laihtua 2 kg, jotta olisi tyytyväinen painoonsa. Hetkiä jolloin miun teki todella tiukkaa olla sanomatta minkä melkein möläytyin. En onneksi ihan vaan nyökkäilin siinä ja sanoin, että hyvä tavoite.

Tyhmyydestä sakotetaan.

Menin sitten ja sorruin kalori himoissani tilaamaan pizzan, riisi kasvis mättö ruuan ja ison limun. Ne tuotiin miulle kotiin. Maistoin molemmista haarukallisen ja lusikallisen. Limun korkkasin. Join pienen kulauksen. Lopputulos oli se, että vedin kaiken tuon  kalori moskan wc-pöntöstä alas. Nyt vain vituttaa rankasti se x määrä rahaa, joka tuohon meni. Mokaani ennen mie olin juonut kaksi lasillista viiniä. Kaloreita noissakin, mutta sen määrän kanssa olisin voinut vielä elää paremmin.

Tosiaan, kävin tännään nais puolisen tuttuni kanssa läpi tissi  ja bmi keskustelun. Hänen mielestään mie näytän täydelliseltä ja tissini ovat kauniit. Hän on tavannut miut vain vaatteet päällä. Ahdistavaa ja ketuttavaa. Mie olen kaikkea muuta, kuin täydellinen, enkä myöskään edelleenkään tykkää tisseistäni. Ei miulla moisia koskaan ole ollut. Oli sitten sh hyvästi päällä tai ei. Vitun geenit.

Ne pienet ihanat hetket, en ehkä kestä.

 Pomoni sanoi miulle tännään töissä, että saan nimeni laatikkoon johon laitetaan työntekijöiden posteja/yms infoja. Nyt miulla on nimi siinä. Saan myös jatkaa tuolla helmikuun jälkeenkin. Tarkemmin en tiedä, mutta se lämmitti mieltäni. Olen siis ollut töissa tarpeellinen, osa porukkaa.

Tännään en ole syönyt vielä mitään. En, vaikka töissä oli tarjolla kalori hirveys herkkuja. En sortunut.

Pahe ei ole aina vääryys.

Varsinkaan, kun kyseessä on oopperassa käynti. Tykkään isosti. Tännään vuorossa oli Robin Hood Suomeksi laulettuna. Vaihtelua tämäkin. Toisaalta vähän hassuakin kuulla Suomea oopperan sanoihin puettuna. Ei huonoa silti. Paheeni jo vuosien takaa ja hyvissä voimissa on yhä. Ehkä tänä vuonna vielä uudestaan saman paheen pariin, mutta viimeistään ensi vuonna uudestaan.

Savonlinnan ooppera festivaalit kyllä huutelevat miulle. Töitten kanssa on vain niin auki kaikki, niin en tiedä, että pystynkö lipun siihen tiettyyn esitykseen ostamaan..Tai ehkä pitäsii vain olla törkeä ja ostaa sinne lippu ja todeta mahdolliselle samaan aikaan olevalle työvuorolle: Ei pysty eikä kykene. Myös tulevan kesän viikonlopun Provinssirock olisi niin kova sana. Unohtamatta Isovanhempien luona käymistä kesällä.

Yona - Kevätfiilis

Tuon kappaleen kuuleminen pelasti miun päiväni. Se sai hymyn huulilleni. Radio on ihana keksintö.

http://www.myspace.com/yonalou/music/songs/KEV-TFIILIS-albumi-versio--67322834

Uskalsin pitkästä aikaan vaa'alle.

Voin sanoa, että pelotti paljon nousta vaa'alle. Tämän rankan puoleisten mokailujeni jälkeen. Yllätys olikin erittäin positiivinen, mie olen laihtunut. Jau!

En tule kyllä sunnuntaihin mennessä mahtumaan yhteenkään niistä kolmesta housuistani, joita toivoin voivani pitää tuona päivänä. Mietin mielessäni asukokonaisuutta ja joitain niistä housuista päälleni. Uskon, että tavoitteeni olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman kalori mokailujani. Ehkä se sunnuntaina lämmittää edes vähän mieltäni, jos edes melkein mahdun niihin pienimpiin kaapissani oleviin housuihin. Housuihin joihin mahduin vielä ennen joulua. Tai sitten tunnen olevani luuseri jolla ei ole itsekuria. Jompaan kumpaan fiilikseen päätyen mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Vai milloinkohan miulla olisi ollut fiilis, että lähes onnistuminen paino/kalori tavoitteen suhteen on ollut hyväksyttävä lopputulos? Kaikesta yrittämisestä huolimatta. En moista hetkeä muista kokeneeni pitkään aikaan..

Stemppi fiilis iski silti. Jos ehkä sittenkin pystyisin pitämään jotain niistä housuistani sunnuntaina. Haaste josta haluan selvitä voittajana.

Minkä vuoksi tässä viikossani on ollut jo kaksi maanantai päivää?

Tähän mennessä miulla on ollut tällä viikolla kaksi maanantai päivää putkeen. Ei kiitos sitä kolmatta tähän jatkoksi. Lähes mikään ei vaan toimi tai on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Asiaa ei helpota se, että itsekurini on hylännyt miut. Kaksi päivää olen jo syönyt ihan liikaa. Tai no kolme, kun sunnuntaina kävin äitini luona. Se kalori hirveys ei siis ollut kokonaan miun syytäni sunnuntaina, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Maanantaista ja maanantai 2 päivästä en edes kehtaa kirjoittaa kalorien osalta.. Läski sika, jolla ei ole taaskaan itsekuria.

Töihinkin olen saanut pakottaa itseni menemään. Kellon soidessa olen vain halunnut vetää peiton korville ja nukahtaa uudelleen ja töistä päästyäni lähinnä nukkunut koiran lenkkien lisäksi. Vr:n juna liikenne ei ole juuri tällä viikolla toimminut. Taaskaan.  Kohtahan tässä voisi alkaa lyömään vetoa siitä milloin juna on aikatulun mukaan pysäkillä.

Tännään miulla olisi ollut mahdollisuus yrittää selvittää päätäni terapiassa. Vaan mitä kävikään, mie jumitin siellä ahdistukseni kanssa lahjakkaasti ja sain sanottua vain pienen pienen pinta raapaisun siitä mistä olisin halunnut puhua. Ja itsetuoisuuteni on taas lähtenyt käsistä. Oli se jonkin aikaa lähes poissa kuvioista. Ei näin ei.