Ystäväni tulevat häät.

1 Thinsponi soitti miulle tännään fiilikissä ja kertoi, että on menossa tässä kuussa naimisiin. Myönnän, että ensimmäinen kommnettini hänelle oli: Wtf? Tämä sen vuoksi, koska hänen ja P:n yhteinen taival ei ole kestänyt vielä pitkääkään aikaa. 1T kertoi iloisena päivämäräämän ja kysyi, että pääsenhän tulemaan. Hän kuulosti vain niin onnelliselta, kun hän hehkutti ostamaansa pukua ja heidän tulevia sormuksiaan. Sanoin tulevani häihin. Nyt, kun olen hetken ajatusta mielessäni pyörittänyt, niin odotan niitä talvi häitä. Hetkeä jolloin näen hänet puvussaan ja onnellisena rakastamansa miehen vierellä. Ja hän pyysi miut kaasokseen! (:

Tosin tästä päästään siihen, että miulle iski niin kamala läski ahdistus kohtaus. Onneksi hähin on vielä kaksi viikkoa aikaa, niin voin yrittää pelastaa sen mitä tässä ajassa pelastettavissa vielä on. Mie, kun en halua näyttää norsulta hänen häissään. Eli edessä on kahden viikon tehostettu stemppaus, eikä varaa mokailuihin ole.

Palautettu.

Enään odotan tuomiota opinnäytetyöni ja tiettyjen myöhässä olevien tehtävien osalta. Jos yhdestäkään tulee hylkäävä/kieltävä päätös niin voin sanoa hyvästit valmistumiselleni. Pelon sekaisin tuntein odotan vastauksia. En ehkä kestä tätä odotusta.

"Mun sydämel on kypärä.."

Herätessäni aurinko paistoi. Ulkona oli ihanan virkistävää käydä koirani aamulenkillä. Hetkellisesti ei sattunut niin paljoa henkisesti. Ahdistukseni poisti huono vitsi minkä luin eräältä foorumilta. Niin taatun huono ja niin toimiva tässä kieroutuneessa mielentilassa. Itseironiaa parhaimmillaan:
Mistä tietää olevansa liian lihava?
- Uimasta palatessaan Greenpeacen miehet heittävät takaisin veteen ja huutavat “Save the whales!”
Mie olen vain nauranut tuolle ja se hymyilyttää yhä.

Jonkin mutkan kautta päädyin kuuntelemaan Samuli Edelmannin Mun sydämel on kypärä biisiä. Sen biisin fiilis vain toimii miulla tännäään..

"Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas.
Mun sydämel on kypärä.
Mä oon kaunis,vaikka itse sanonkin.
Ja voin paljon paremmin."

Nyt ei ahdista edes jatkaa opiskelu tehtävieni ja opinnäytetyöni viimeistelyä.

Pikkujoulu kausi.

Niin se on alkanut taas. Moni tuntemani ihminen oli menossa pe tai la ties minne juhlimaan tai iltaa viettämään. Kukaan  heistä ei kutsunut minnuu mukaan, taaskaan. Miekin teitä. Väkisin, kun en halua ängetä mukaan. Olin siis yksin lähes koko viikonlopun ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä sunnuntainkin, koska näkisin ehkä M:n. Ehkä on vaan niin ehkä, enkä jaksaisi sen varaan toivoani laittaa.

Päivän sanat.

Vihreä tee<3 Onneksi tee kiintiöni ei ole enään täynnä. Olikin jo ikävä näitä hetkiä. Hetkiä, joihin kuuluu lämmin kupillinen teetä. Se tuoksu. Se lämpö. Se fiilis. Parhautta.

Kjauh!

Paino sen, kuin vain tippuu. Mie olen laihtunut eilisestä yli kilon!<3 Motivaationi sen, kuin kasvaa sen suhteen, että mahtuisin taas niihin tiettyihin housuihin vielä tässä kuussa ja ilman, etten näyttäisi niissä norsulta.

Tännään oli hyvä päivä.

 Nälkä ei ole ja sen ilkeän suu nälänkin voitin. Vesilasi on ollut uskollinen ystävä tännään. Vähän silti harmitti se, että täällä on niin kylmä, ettei koiranikaan viihdy ulkona 10-15min kauempaa edes talvitakkinsa kanssa. Harmi, koska miulla olisi ollut niin lenkkeily fiilis. Harmi myös sen vuoksi, koska nyt ei vaan ole koirapuisto ilma. Noh kaikkea ei voi taaskaan saada. Toisaalta, kun kotiin saakka koirani kanssa päästiin, niin mie olin lähes kauttaaltani jäässä. Ihan hyvä toisaalta vain ehkä sittenkin oli se, ettei lähdettykkään sille pitkälle lenkille mitä olin suunnitellut tälle päivälle. Jonka jälkeen unohdin itseni pitkästä aikaa lämpimään kylpyyn.

Junat nyt olivat aamulla "vaihteeksi" myöhässä sen klassisen laitevian vuoksi mitä kuulutuksessa sanottiin. Ehkä erikoisempaa näin talven tullen on jo se, että junat ovat aikatauluissaan. Tästä syystä myöhästyin kuraattori miitingistäni, jonkin verran. Laitoin hänelle ennen tuota asiasta viestiä, että tulossa silti olen. Siitä tavallaan päästin jonkin moisen aasin sillan kautta siihen, että kuraattoria harmitti se, että hän oli useasti sotkenut miitinki ajankohtani ja ollut useasti myöhässä. Hän oli pahoillaan siitä. Sen keskustelun päätteeksi oli saatu selvitettyä puolin ja toisin jokunen väärinymmärrys ja hyvillä fiiliksillä päivä jatkui. Saaden seuraavan ajan. Ehkä sen viimeisen ennen sitä päivää, kun toivottavasti valmistun vihdoin ja viimein.

Sain tuosta keskustelusta sen kauan kadoksissa olleen opinnäyteytyö tekemisen motivaation. Toivottavasti se ei vain tullut liian myöhään. Yritän palauttaa sen perjantaina eli huomenna. Sähköposti versiolla ensin sille sen työn vastaanottajalle ja kysyen, että tarvitseeko miun tuolloin sitä vielä jotenkin muokata tai lisätä sanoja vai tulostanko sen ja tuon hänelle.

Läski ahdistustani helpotti hetkeksi niin ihanasti se, kun kuraattori sanoi miulle, että näytän niin pieneltä. Hetkeksi jopa uskoin sen. Ja nyt jatkamaan opinnäytetyöni tekoa.

Kun olet yksin, olet yksin.

Ne tietyt hetket, kun toivoisit, että et olisi yksin, niin silloin juuri huomaat olevasi niin yksin. Ne hetket, kun ystävän/kamun mitä ääliömäisimmätkin sanat naamakkain saisivat siut hymyilemään, ehkä jopa nauramaankin ja unohtamaan sen sisäisen pahan olosi hetkeksi. Juuri silloin, kun toivot, että puhelin soisi tai tekstiviesti tulisi ja saisit kuulla jotain mukavaa johon vastata. Jotain mihin vastata myös, että mitä miulle kuuluu. Juuri silloin mitään noista ei tapahdu. Sattuu vain niin paljon. Hetkiä, jolloin kipu on paras ystävä. Hetkiä, joita yritän parhaani mukaan välttää, koska niiden jälki seuraamustenkin kanssa on pystyttävä elämään.

Olisin tännään ehkä nähnyt 1 Thinsponi, mutta en viitsinyt ängetä mukaan, kun hän oli niin onnessaan uuden poikaystävänsä seurassa ja he olisivat ehkä ehtineet nähdä miut tännään. Ehkä ei vaan riitä. Ehkä on vaan niin tyhjää. Jos sie tämän luet, niin mie en ole siulle vihainen siitä, että sie olet onnellinen. Onnellisuutesi olet ansainnut kaiken sen julkaisukelvottoman jälkeen mitä olet kokenut ja päässyt siitä eroon. Mie olen onnellinen siitä, että siulla on P elämässäsi. Hän on parasta mitä siulle on tapahtunut pitkään aikaan.

Hetkellisesti ehdin vain ilahtua siitä, että näkisin siut tännään ja toivoa hiljaa mielessäni, ettei minnuu sattuisi niin paljoa, kun siut näkisin ja ehkä rakkaasi siinä samalla. Pystyisin unohtamaan hyvällä tavalla vähäksi aikaa sen olotilan mille en vain voi mitään.

Mie pystyn paastoamaan huomisen.

Puhelimeni soi muutama päivä sitten numerostam jota miulla ei ennään ollut. En vastannut. Hetken päästä tuli viesti. Viesti oli N:ltä eli häneltä, jonka tunsin sen 10-vuotta ja poistin hänet elämästäni, kun mie en ennään hänen elämäänsä kuulunut. N siinä kirjoitteli niin ystävälliseen sävyyn ettei ollut tosikaan. Kirjoitti, kuin mitään edellämainittua hän ei olisi koskaan jättänyt kertomatta, kuin mie yhä kuuluisin hänen elämäänsä. Ärsyttävää sanon mie, koska miten hän voi kuvitella, että vastaisin hänelle, kun hän on jättänyt kertomatta niin paljoan asioita. Asioita joista hän ennen olisi miulle soittanut, tekstannut tai kertonut naamakkain.  Asioita joista ystävät puhuvat. Asioita joista olen lukenut vain hänen fb päivityksistään. Eli en vastannut mitään..

Noh nyt se sitten iski. Miulla on ollut tässä jo useampi viikko putkeen, kun nälän tunnetta ei ole ollut, eikä myöskään suu nälkää. No nyt se suu nälkä sitten iski. Niin miun tuurillani, kun huomenna sunnuntaina on abc:n mukainen paasto päivä. Eli jos nyt annan itselleni periksi ja syön tämän päivän sallitun kalorin määrän puitteissa vielä vähän, niin huomisesta tulee niin tuskaa. Itsekurini tulee olemaan niin koetuksella, että en tiedä, että pystynkö pitämään paasto päivän vaiko en.

Paastota, kun ajattelin, koska näen nyt tulevan viikon loppu puolella Milffin. Mie vaan haluan niin painaa silloin vieläkin vähemmän, kuin nyt. Tuntea luuni  paremmin hänen halauksessaan ja sen katseen, kun hän miettii tai sanoaa, että näytän niin pieneltä. Ja haluan mahtua niihin tiettyihin hosuihini joihin en ole mahtunut enään sen jälkeen, kun lihoin 12kg kolmessa kuukaudessa. Kiitos sen hetkisen hirveän lääkitykseni, jonka lääkäri pakotti miut ottamaan. Lääkkeen, jonka ei muka pitänyt lihottaa paljoa. Ja ketut mitä moskaa. Onneksi pääsin tuosta lääkkestä eroon.

Painoni tippuu koko ajan, mutta voi, kun se tippuisi vieläkin nopeammin, niin läski ahdistukseni ei olisi näin kamala. Kamala, koska tuon lääkityksen vuoksi mie olen painanut niin hirveästi etten ikinä eläessäni ole ollut niin läski.

Oma sohva, paras sohva.

Kotiuduin tännään kuopiosta. Oli mukavaa nähdä taas H. Harmi ettei tällä kertaa saunaan saakka päästy, mutta hän sanoi korvaavansa tuon seuraavalla kerralla eli saunomisella. Sauna vain on niin ihana paikka, että sinne voi miellyttävästi unohtaa itsensä pitkäksikkin aikaan.

Joten ea2 on merkintä. Jau sanon mie! Mutta se 4,5 tunnin yhden suuntainen  ajaminen  mennen ja tullen ei ollut mitenkään mukavaa, taaskaan.  Eikä asiaa helpota se, että saatoin ajaa ylinopeutta peltipoliisiin. Jos näin kävi niin sakot tulee ja ehkä hei hei ajokortilleni. Se nyt vielä tästä puuttuisikin. Selvinnee kai tuo ensi viikolla. Odottaminen tämän asian suhteen ei ole mitenkään mukavaa.

Oli vain niin ihanaa päästä parkkeeraamaan lopulta auto ja nähdä koirani 1 Thinspon seurassa. Koirani oli niin iloinen, että häntäänsä heiluttaessaan koko koira heilui. Miulla ehti tulla ihan ikävä tuota pöhköä. 1 Thinsponi oli taas laihtunut lisää ja ne farkut hänen yllään näyttivät vain niin hyviltä. Kyllä miekin vielä joskus.

Sen ohella mie näin viime yönä ihan ufoa unta jossa olin sushi paikassa syömässä tuntemieni ihmisten kanssa. Siellä oli myös Michael Bublé, joka tarjosi miulle sushia. Hämärintä kaikessa oli se, että hän muistutti ulkonäöltään hetken verran Simply Red:iä. Ehkä se oli vain se valaistus, mietin mie. Jotenkin Bublé päätyi luokseni ja halipulassaan halusi jäädä yöksi. Hän halusi välttämättä, että mie nukun hänen kainalossaan ja niinhän siinä sitten kävi ilman mitään irstailuja. Seuraavana päivänä myö päädyttiin jonnekkin keskelle ei mitään soutuveen kanssa soutelemaan johonkin vesistöön. Oli siinä unessa muistaakseni myös jotain muutakin sekavaa kuten se, että myö oltiin jotain tyyppejä karussa ja sen vuoksi taidettiin sinne soutuveneeseenkin päätyä.

Ehkä minnuu vain alitajuisesti risoaa yhä se, ettei Bublé ole edelleenkään tullut suomeen saakka keikalle ja hyvällä muistellen Simply Redin suomen keikkaa jolla olin. Tai sitten alitajunnallani on miulle jotain ihan muuta asiaa. :D

Perus päivä.

Omalla tavallaan miulla on hyvä olo, vaikka henkisesti sattuukin taas. Miulla ei ole nälän tunnetta. Olen usean päivän aikana lähes unohtanut syödä. Toisinaan jopa unohtanut syömisen yli vuorokaudeksikkin. Kunnes fyysinen oloni on ollut niin karu, että on tullut pitkin hampain yritettyä syödä vähän. Lopputuloksena ollen se, etten mie maista juurikaan ennään ruokaa tai juomaa suussani. Se miltä se joskus ennen maistui, niin siitä mausta on ennään häivähdys jäljellä. Abc päivien ruoka-juoma kaloreita en ole edes saanut täyteen. Mukavaa.

Väsymykseenkin tulee nukuttua enemmän tai juotua vähän vähäkalorisinta vastaantullutta energia juomaa tai teetä, jotta päiväni noin muuten toimisi menemisten, tekemisten ja koiran ulkoiluttamisten ohella. Ainoastaan hiusteni lisääntynyt lähtö ei ole mukavaa, mutta kaikkeahan ei voi aina saada. Ja tähän fyysiseen kylmyyden tuntemiseenkin olen taas tottunut ja se pieni tärinä mikä siitä johtuu, niin ei ennää häiritse minnuu. Tottunut myös siihen, että kynteni sinirtävä useasti jne. Onneksi villasukat on keksitty.

Janis Joplin - Little girl blue

Musiikki vain on jotain niin ristiriitaisen ihanaa, johon saatan useimmiten unohtaa itseni. Unohtaa hetkeksi kaiken sen kaaoksen. Tällä kertaa hetkellisestä unohduksestani voin kittää Janis Joplinia. Ehkä myös sitä, että olen tällä hetkellä yli väsynyt. Ajatus on miellyttävästi hukassa.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä päädyin siihen etten jaksa vaivautua siihen, että kostaisin JR:lle, vaikka hän sen olisikin ansainnut. Ajatuksella leikkiminen oli miulle tarpeeksi.

Ehkä huomisestakin tulee jotain, koska sain, kuin sainkin koiravahtini kiinni. Hetken jo luulin, että huomisesta olisi tullut entistä suurempi kaaos. Kaaos, koska työnalla on saada merkintä ea2 kurssista ja H:n luo ei mieluiten olisi voinut koiraa tuoda, koska hänellä on varsin epäsosiaalinen kissa, joka ei pidä suurimmaksi osaksi niin ihmisitä, kuin muista eläimistä. Toivottavasti koira vahtini vain herää ajoissa herätyskellonsa kanssa, niin pääsen jatkamaan matkaani ja tapaamaan samalla H:n.

Jos vain pystysin päästämään irti.

Päädyin viiltelyni kanssa siihen pisteeseen saakka etten pystynytkään ennään paikkaamaan itseäni kotikonstein. Oli soitettava puhelu, jota en olisi halunnut soittaa. Soitin tuntemalleni ihmiselle, joka tulevan työnsä puolesta pystyy tikkaamaan haavoja yms hoidollista tekemään. Pientä hilkkua valmistunut siis. Sairaalaan, kun en missään nimessä halunnut lähteä jonottamaan ties kuinka moneksi tunniksi tai saatika kuuntelemaan sitä vittuilua ja ininää siitä, että heillä olisi niin paljon parempaakin tekemistä.

Tikkejä tuli, mutta onneksi tuo samainen ihminen ne pystyy myös poistamaan, kun tulee se tietty päivä. En vain tiedä, että miten pystyn hänet jakossa kohtaamaan tai pitämään tarvittaessa kulisseja yllä mielialani suhteen. Se tilanne miun on vain kohdattava.

Mie en jaksa ennään tätä, että olen henkisesti niin solmussa etten pysty kertomaan miltä miusta oikeasti tuntuu tai löydä sanoja joilla voisin kertoa miltä miusta tuntuu. Kun vain olisi tarpeeksi selkärankaa, että lopettaisin tämän kaiken. Sitä ei vain tällä hetkellä valitettavasti ole. Mie olen niin loppu. :/

Tupla oharit.

Miun oli tarkoitus nähdä Milffi tännään. Häntä odottelin 30min turhaan. Oharit hän teki. Jokin muu meni taas kertaalleen edelleni. Anteeksipyyntöä en usko häneltä kuulevani vaan korkeintaan hän on sitä mieltä, että mie sotkin aikataulun. Ei hän. Mie en jaksa ennään tätä, mutta siitä huolimatta vain toivon, että hänet taas näkisin. Säälittävää? Kyllä Ärysttävää? Kyllä. Ristiriitaista? Hell yeah!

Toiset tämänpäiväiset oharit tulivat pikku veljeni taholta, joka sain tännään ajokortin ja eilen olisi niin tarvinnut autoa täksi päiväksi. Mie niin arvasin, että tässä tulee jotain. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, koska veljelläni ja miulla on viha-yritetään olla väleissä keskenämme. Noh mie laitoin hänelle aijiemmin tännään viestiä, että ollaan nyt koiran kanssa kotona ja infoahan, kun olet autoa hakemassa. Hänestä ei mitään kuulunut mikä ei ollut yllättätää. Mie soitin hänelle äsken ja kysyin, että milloin hän hakee auton. Vaustauksen ollen se, että hän on jo jollain muulla autolla menossa eikä tiedä, että tarvitseeko autoni nyt viikonloppuna. Eli hän, kun ei tiedä, että tarvitseeko autoni nyt viikonloppuna, niin mie päätin etten hänelle autoa lainaa. Vitja mikä itsekskeinen kusipää! Hän tekee tuota samaa roskaa niin useasti.

Pakkaa sekoittaa enitsestään se, että eräs tietty entinen naiseni laittoi miulle fb:ssä kamu pyyntöä. JR:llä on näemmä vieläkin ongelmaa kuulun ja lukemisen ymmärtämisen kanssa. Koska kaiken sen moskan jälkeen en halunnut häntä nähdä. Toisaalta olihan hänessä hyvääkin. Ja toisaalta, jos olisin mukamas väleissä hänen kanssaan, niin voisin saada tilaisuuden ja kostaa hänelle eli tasata tilit.  Kostaminenhan on todella lapsellista, mutta tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta se ei olisi edes moraalisesti väärin. Hmm.. Pitänee ihan miettiä tuota fb:n kamu pyynnön hyväksymistä.

Näitä päiviä, "vaihteeksi."

Tuossa se pöydällä mulkoilee minnuu. Herjaakin,  mutta en vain saa motivaation rippeistäni kiinni. Inspiraationkin on tiessään. Opinnäytetyöhöni liittyvä kirja, joka miun olisi todella oleellista saada aukaistuksi ja kirjoitettua monen monta sanaa kirjakielellä. Asiatekstiä, joka ei olisi täyttä kuraa. Deadline lähtetyy uhkaavasti ja kovaa vauhtia. Kuten myös muutaman muun opiskeluuni liittyvien paperin palauttamis päivät.

Mie olen niin onnistunut jumittamaan itseni ettei ahdistustani edes helpota se, että ea1 on ok ja ea2  on työnalla, kuten oli tarkoituskin. Eikä myöskään se, että olen flunssassa. Ajatus ei vaan lennä.

"Nothing I do is good enough for you."

Sanat, jotka mie olen lukenut niin moneen eri kertaan. Ehkä jopa liian useasti? Välillä miusta siltä tuntuu. Nämä usean kanssaihmisen viimeiset kuuluisat sanat, jotka on kiteytetty siihen, kun bmi on 18, niin en laihdu ennään vaan olen tyytyväinen painooni. Niin moneen kertaan olen sen myöhemmin havainnut heillä, että bmi sen, kuin laski vain 18:sta alaspäin. Osa on tuolla matkalla yhä. Jotkut harvat löysivät itsestään voimaa päästää irti sh-puolestaan ja yrittäen alkaa taas elää, kuten ei sh-ihminen. Jokunen onnistui. Jokunen ei. Joistain en taas tiedä, että miten heidän kävi.
 

Joskus olen itsekkin miettinyt, että olisiko miulla henkistä voimaa siihen, että päästäisin irti. Viimeksi mieitin tätä hetken ohikiitävän verran, mutta ajatuksella. Istuin silloin uuden terapeuttini haastattelussa tällä viikolla. Nainen jolle miun oli helppo puhua, vaikka hän olikin miulle uusi. Erehdyin ja avasin suuni sh-puolestani. Sen sanottuani en voinut vetää sanojani takaisin. Onneksi ehdin vain sanoa ihan pienen pintaraapaisun verran. Kadutti. Erikoista kaikessa oli se, ettei hän kavahtanut sanojani tai ruvennut paasaamaan siitä, vaan kysyi, että mikä on ollut alin bmi:si. Vastaten hänelle: koreintaan 11,7. Puhuimme muistakin asioistani ja sain seuraavan ajan.
 

Haastattelusta lähtiessäni ymmärsin taas itseäni ja tiesin ettei miusta olisi irti päästämiseen.
 

"Why do we
Crucify ourselves
Every day
I crucify myself
Nothing I do is good enough for you
Crucify myself" -Tori Amos

10-vuotta, kiitos ja hei hei.

Poistin tännään yhden viimeisistä laspuuden ystävistäni facebookin kamu listalta, koska tulin tajunneeksi etten mie kuulu ennään N:n elämään. Ihminen, joka oli miulle tärkeä. Harmi etten mie ennään sitä hänelle ollut. Viimeisiä syitäni siihen, että tämä ajanjakso oli tullut päätökseen. Kysymysmerkki vaihtunut pisteeksi oli se, että hän oli muuttanut. En tiedä minne ja milloin. Eikä hän ole minnuu luokseen kutsunut käymään. Hän seurustelee nykyään ja piti tännään "tuparit", kuten fb:n päivityksessään kertoi ja yleisesti kutsui ihmisiä "tupareihinsa". Asioita joista hän ennen olisi miulle itse infonnut ja iloinnut niistä. 10-vuotta hänet tunsin.

Kiintiöni kusipäisiä ihmisiä kohtaan on taas niin täynnä. Erityisesti juuri heitä, jotka ovat miulle kasvokkain niin kamua/ystävää, mutteivat sitä todellisuudessa kuitenkaan ole. Ihmisiä joilla ei kuitenkaan ole pokkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Mieluummin mie olen yksin, kuin heidän seurassaan. Jos on valinnan mahdollisuutena vain jompikumpi noista tilanteista.

Valheet satuttavat vain niin paljon enemmän, kuin totuus, vaikka totuuskin sattuu toisinaan.

Näistä päivistä mie tykkään.

Uskaltauduin vihdoin ja viimein maanatain puntarille. Yllätys oli iloinen. Olin laihtunut, vaikka pelkäsin sukulais vierailun vuoksi lihoneeni. Paino on vain laskenut mukavasti koko viikon. Ihanasti laihempi mie, täältä tullaan. (:

ilahdutti.

Päätin kaiken tämän vali vali, ahdistaa yms päivitysten jälkeen laittaa listan mikä on minnuu ilahduttanut viikon aikana:
-1 Thinspon ja hänen koiransa näkeminen sunnuntaina.
-Koirapuistoilu.
-Lenkkeily fiilis on taas löydetty.
-T:n syntymäpäivän sekoamiset.. T:"Näistä siun nais ja miun mies suhteista ei näytä tulevan yhtään mitään. Mitä jos alettaisiin pariskunnaksi ja muutettaisiin saman katon alle? Niin voitaisiin ainakin riidellä niistä varmoista asioista ja kumpikaan ei inhoaisi kummankaan koiria." mie: "Loistava idea. Vapaahta suhdetta vaan kehiin!" Yms. :D
-M ja hänen äitinsä tapaaminen teen merkeillä tännään. En muistakkaan hetkeen milloin olisin noin paljoa nauranut.
-Tuleva haastattelu aika sille tietylle terapeutille, jonka asiakkaaksi haluaisin.
-Puhuin äitini kanssa puhelimessa ilman ahdistumista.
-Tämän viikon tietty kurssi, joka liittyy opiskeluuni. Alkaa torstaina.
-Itsekurini on tehnyt paluun.
-Tännään olisi 500 kalorin päivä. Mie olen syönyt ja juonut teen ohella reilusti alle 200 kaloria. Eikä suu nälkäkään kettuile miulle.

Tiistaina abc:lle.

Tuli niin fiilis aloittaa abc, koska tajusin, että ehdin pitää sen juuri ennen joulu aattoa. Eli sitä himputin päivää jolloin kalorit karkaavat käsistä. Kiitos sukulais vierailun. Sukulais vierailu sotkee noin muutenkin syömiset ja liikkumiset. Eli sen sukulais viikon jälkeen alkaa armoton kilojen karistus ja kalorien teho kyttäys ja teho liikunta.

Hupista hei.

Tulipahan tämmöinenkin tilanne vastaan. Erikoista ettei näi ole miulle aijemmin käynyt. Olin sortumaisillani vanhan avatun sipsipussin kimppuun. Taustatietona siitä sen verran, että välillä joudun pakon edestä moista moskaa syömään, kun ei sh-ystäväni ovat käymässä ja leffan merkeissä he kaipaavat naposteltavaa. Ymmärtänette? Noh kumminkin, mie olin ihan unohtanut, että miulla moinen kalori hirviö oli keittiön kaapissa jossa miulla on myös teepaketteja. Sen toisen hyllyn lisäksi. Olin niin lähellä mättää niitä naamani, kunnes iski niin vastustamaton idea. Vedämpä sen pussillisen sitä moskaa alas wc-pöntöstä.

Tuumasta toimeen. Idea sukkasi vain siitä, että onnistuin tuolla määrällä tukkimaan pöntön. Olen mie siis toki aijemminkin sen onnistunut tukkimaan, mutta ensimmäistä kertaa nyt sipseillä, vaikka niitä on aijemminkin sinne lentänyt. Siinä sitten koetin ensin avata sitä tukosta wc-harjalla. Mitään tainnut juuri auttaa. Kunnes kaadoi sinne sangolla kuumaa vettä pariin kertaan. Tukos lähti auki ja vältyin moiselta moskalta.

Tuli vain niin hetkellinen voittaja fiilis. Kiitos itsekuri! (: Tähän mennessä siis syötynnä kaksi hapankorppua ja vettä. Eli kalori morkkista ei ole. Ihanaa.

Näin tällä kertaa.

Mie jotenkin niin arvasin, että se hyvin mennyt sokkotreffi päivä oli vain liian hyvää ollakseen totta. Tännään mie laitoin x:lle tekstiviestiä. Hän vastasi siihen kysymysmerkin kera. Mie vastasin. Sen jälkeen tuli viestiä häneltä. En vastannut heti. Olin 1 Thinspon luona menossa käymään koirani kanssa.

Siellä ollessa tuli häneltä toinenkin viesti, jossa hän inisi siitä minkä vuoksi en siihen  edelliseen viestiin vastannut. Laitoin viestiä ja kerroin ettei miulla ole mitään tilivelvoitetta olla koko päivää puh tavoitettavana ja tuo puh kyttääminen ja painostus menee jo vähän ahdistavaksi.. Siitähän se soppa sitten syntyi. Lopputuloksena ollen se, että hänestä paljastui kunnon kontrolli friikki muista ihmisiä kohtaan. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Laitoin hänelle viimeisen viestin johon kirjoitin tyyliin, en halua nähdä sinua enää. Ei taidetakkaan olla samalla aaltopituudella ja toivottavasti löydät ihmisen elämääsi, jonka kanssa olet samalla aaltopituudella ja joka ymmärtää sinnuu ja sie häntä. Harmi, että tässä kävi näin. Häneltä tuli vielä viestiä. Sitä en koskaan avannut vaan poistin sen ja hänen muutkin viestinsä.

Tämänkin tapahtuman valossa mie olen entistä enemmän sitä mieltä, että mie olen idiootti magneetti. Kriteni lista parisuhteen toista osapuolta kohtaan ei ole pitkä ja juuri sen vuoksi noista harvoista kohdista pidän kiinni. Ilman kompromissin mahdollisuutta, vaikka monissa asioissa voinkin kompromissin tehdä.

Jos jotakuta jäi mietytyttämään se lista niin tässäpä se on:
-Nainen
-Vähintään 18-vuotta
-Sinkku
-Ei vihaa koiria tai ole allerginen koirille

Plussaa saa monista asioista, mutta eipä paljasteta kaikkea ;)