tiistai 14. syyskuuta 2010
Ehkä se aurinko taas joskus paistaa?
Söin tänään kolme hapankorppua. Piti olla ilman, mutta sorruin. Juuston kera. Kahteen niistä. Hyi minnuu. Tosin koirani sai osan niistä juustoista, jotka huonona hetkenäni meinasin melkein laittaa leivän päälle. Rakas itsekuri, tule jo takaisin!
Terapiasta kuulin, että saisin mieliala lääkkeet nro 4 huomenna. Etukäteis käuhulla odottaen mitä nekin tuovat tulleessaan. Lisää pääsisäistä kaaosta? Lisää uneliasuutta? Lisää fyysistä pahaa oloa? Lisää tuskaa, jota en osaa sanoiksi pukea?
Jotenka tämä päivä on mennyt lähinnä jumittaessa. Yritin kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä pitkille lenkeille koirani kanssa. Vesisade vain sotki ne suunnitelmani. Noin muutenkaan en jaksanut tehdä sitä mitä olin suunnitellut. Mie en vaan jaksaisi yritää ja pitää arkeani kassassa. Jotenkin se on vain pakko yrittää, koska muuten kaikki kaatuu niskaani ja se ei ole hyvä asia kaikkine jälkiseuraamuksineen.
Tänään en vain jaksanut feikata hymyä kasvoilleni ja kysyttäessä vastata: "Hyvinhä miulla menee.." Jäin siis jumittamaan kotiini. Poikkeuksena olleet koirani ulkoilutukset. Huomenna on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ne asiat, joiden tekemistä olen vain siirtänyt eteenpäin. Muuten ei hyvä miulle heilu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti