Juuri silloin, kun toivoisit, että joku luurin toisella puolen vastaa, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän ei vastaa. Juuri silloin, kuin sitä kipeimmin toivoisit. Mm. lauantaina (kai se sitä päivää vielä oli?) mie koitin ottaa yhteyttä kahteen eri ihmiseen. Päässäni hajosi ja huolella, eikä sen hetkinen uusi lääkitys sitä auttanut. Taisi pahentaa vain? Kyseinen asia liittyi siihen, että olisiko jompi kumpi voinut ottaa koirani hoitoon sunnuntaiksi. Ehkä jopa yöksi.
Heitä koitin tavoittaa sen vuoksi, koska näistä tuntemistani lähi maaston ihmisistä he olisivat olleet he joille koirani olisin voinut viedä hoitoon syineen päivineen. Mie tunnen toki montakin muuta ihanaa ihmistä joiden luona koirani olisi viihtynyt. Harmi vain, että ne tilanteeseen liittyvät olosuhteet ovat heillä muilla sitä etten koiraani voisi sinne viedä hoitoon. Mikä on hyvin ymmärrettävää, koska koirani ei tule toimeen kissojen kanssa ja kysymysmerkillä ovat hänelle uudet aikuiset koirat joita hän ei ole ennen tavannut ja vielä heidän kotonaan/reviirillään tapahtuva ensi tapaaminen tai siinä lähellä jne.. Ymmärtänette pointtini?
Soitin ensin Ö:lle, joka oli menossa viihteelle. Ei muistella pahalla. Miun mokanihan tuo oli, että soitin huonolla varoitusajalla. Siulla on omat menosi ja elämäsi. Samoin kävi X:n kanssa. Taisi hänkin olla viihteellä. Rasittavaa kummankin suhteen oli se, että he molemmat sanoivat, että soittavat su. Kummastakaan ei mitään kuulunut. Toisaalta en mie sen varaan edes jaksanut laskea, että heistä olisi mitään sunnuntaina kuulunut. Alkoholi, kun on siitä jännä asia ja mitä siitä ikinä itsekullekkin seuraa tai mitä muistaa seuraavana päivänä.
Selvittiin kuitenkin koirani kanssa su. Hän pääsi lenkeille ja sai ruokaa. Kumma ja kyllä. Vaikken sen varaan olisikaan korttejani pelipöydässä lyönyt.
Loppujen lopuksi, juuri ne tietyt hetket, kun toivoisit, että joku kuulisi/kuuntelisi on jotain mitä harvoin tapahtuu. Erityisesti juuri silloin, kuin sitä kipeimmin toivoisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti