Tänään tulin todenteolla miettineeksi, mikä on lopulta asiallista käyttäytymistä ja siihen liittyviä sanoja. Erityisesti, kun tilanteeseen liittyin ystäväni S:n entinen koulu kamu, joka on uskossa. Ei nyt sentään fanaattisesti, mutta kuitenkin. Hänet tapasimme tänään kahvilassa. S:n, hänen miehensä L:n ja itseni kanssa päädyimme siihen, että hyvä käytös listaan ei ainakaan kuulu kiroileminen. Välillä, kun se vain niin solvetuu itse lauseeseen, vaikkei kenelläkään meistä kolmesta ole tarkoitus mitenkään viljellä vittuja, perkeleitä jne. Jotenkin ne tietyt sanat vain päätyvät lauseeseen. Myöskään se mitä "ihanaa" lemmikkimme ovat saaneet aikaiseksi. Siis yleisessä tilassa kahvilassa. Tai muita rivouksia ja ystävällistä vittuilua mitä toisiamme kohtaan ns harrastamme, koska kaikki meistä ymmärtävät sen, että vittuilu on välittämistä. Huonolla tavalla vittuilu taas on jo asia erikseen.
Joten tämän yhteisen päätöksen valossa yritimme itsekukin käyttäytyä asiallisesti. Voi vitja, että se teki hetkellisesti tiukkaa itse kullekkin. Sen yli tunnin mitä siinä juttelimme. Ehkä siksi, koska tilanteen olimme etukäteen tiedostaneet ja päätyneet, että näitä asioita ja sanoja pyrimme välttämään. Tai sitten teimme tilanteesta liian vaikean itsellemme. Mie veikkaisin jälkimmäistä, koska jos vain oltaisiin todettu, että yritetään käyttäytyä asiallisesti, eikä oltaisi sen kummemmin asiasta puheltu, niin tuskin tästä mitään päänvaivaa itse kullekkaan olisi tullut. Tulipahan tuostakin tilanteesta selvittyä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti