Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä.

Muttei myöskään mikään paska reissu, mutta tehtyä fiilis jäänyt sokkotreffeistäni. Hymyilyttää lähinnä. Ihanaa hänessä on se ettei hän inhoa tai ole allerginen koirille. Hän on itseäni vanhempi nainen. Ehkä jopa se spesiaali nainen elämääni.  Eipähän ole samanlaisia treffejä aijemmin ollut miulla. Mm. pelattiin bingoa.  Muun suhteen, aika näyttää.. ;)

Näin tällä kertaa.

Miut ylipuhuttiin huomiseksi sokkotreffeille. Hupsista. ;)

Pohja kosketus on taas koettu.

Mie vaan olen taas kertaalleen niin loppu tämän henkisen pahanoloni kanssa. Eikä asiaa auta se, että jos en saa pidettyä arkeani kasassa, niin kaikki on vaan niin hankalampaa korjata taas kasaan. Nukun taas ihan liikaa. En osaa pukea olotilaani sanoiksi. Mokasin viime terapia käynnin huolella. En kyennyt sinne menemään, taaskaan. Sitä seuraavaa terapia aikaa ei ole tiedossa. Se olisi selvinnyt viime käynnin aikana. Miulle niin oleellista olisi jatkaa uuden terapeutin etsintää. Sekin on ihan auki. Kiire on sen suhteen. Kuten myös valmistumiseni suhteen. Mitään en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä opiskelujeni suhteen. Mahdollisuus olisi valmistua. Jos vain jaksan. En tiedä..

Aurinko paistaa sateisenakin päivänä.

Mie en tiedä, että miten päin tässä olisi. Voin vain hymyillä. Milffi ei ole enää miulle vihainen ja hän kohtelee minnuu niin, kuin ennenkin. Se kieroutuneen häiriintynyt huumori  ja nauraminen asioihin ja tilanteisiin liittyen joille ei ehkä olisi kohteliasta nauraa useimpien ihmisten mielestä. Puolin ja toisin koettuna. Se lämmin halaus häneltä vain pelasti päiväni<3  Hän oli jopa ajatellut minnuu sitten viime näkemämme jälkeen. (:

Kuopan reunalle näkyvyyttä on taas vähän.

 

Nyt vasta olen alitajuisesti tajunnut miten huolella mie olen onnistunut opiskeluni mokaamaan. Valmistumiseeni edellityksiin miulla kuuluu se, että miulla pitäisi olla voimassa ea1 ja ea2 kurssit. Molemmat kurssit ovat menneet miulla jo vanhoiksi. Ne, kun ovat voimassa vain sen tietyn ajan. Opiskelupaikassani mie en enää voi  noita kursseja suorittaa, koska missasin ne tämän vuoden kurssien aloituspäivät. Ja kaikilla kurssin tunneilla on oltava paikanpäällä.

Vaihtoehto b saattaa ehkä pelastaa miut. Sekin vain jos se toimii käytännössä. Siihen vaikuttaa se, että jos ystäväni pitkän ajomatkan päässä on tiettyinä päivinä kotona, niin miulla olisi silloin mahdollisuus kysyä sen paikan ea2 kurssille mukaan pääsystä. Tuo edellyttää sitä, että miulla olisi voimassa ea1 kurssi. Se olisi täälläpäin vähän ennen tuota kurssia ja sinnekkin pitäisi vielä mahtua mukaan.

Eli nyt odotan vastausta ystävältäni H:lta. Sotin tännään hänelle kahteen eri kertaan ja laitoin viestiä, että soitathan miulle takaisin. Lähes henki ja elämä kyseessä. Jos hän vain on paikanpäällä niin se ei muuta sitä tosi asiaa, että joudun lainaamaan rahaa tuohon toiseen kurssiin, koska budjettini ei siihen mitenkään riitä. Joten pitää vain niin toivoa, että saisin lainattua yhteensä 100e. Ehkä jopa enemmänkin, koska siinä tapauksessa se tulisi menemään auton bensoihin.

Jos nyt jotain positiivista tässä koko sopassa tulee olemaan (tämäkin jos pääsen noille kahdelle kurssille). Leikitään, että pääsin niille molemmille. Voin siis valmistua. Arkeni kannalta tuo tarkoittaisi sitä, että mie tulen olemaan rahallisesti niin peeaa ettei ruokaan jää miulle, kuin muutama hilu. Mikä on hyvä asia, koska eipähän tule syötyä vahingossakaan liikaa. Budjettini kestää tuossakin kohdin onneksi sen, että koirani ei ainakaan tule näkemään nälkää.

Erikoisten tilanteiden aika ei ole ohitse.

Äitini soitti miulle tännään muutama tunti sitten ja kysyi: "Painostanko mie sinnuu liikaa ja ahdistaako se sinnuu?" Mie änkytin ja vastasin: "Toisinaan se ahdistaa ja toisinaan se on ihan hyvä.." En vain kyennyt tuolloin tuomaan mielipidettäni paremmin esiin. Äitini vastasi jotenkin niin, että hän yrittää rauhoittua ja olla soittamatta miulle ihan joka päivä. Ja sanoi tukevansa minnuu avun saannin suhteen. Häkelleyin tuosta niin paljon, etten osaa sana tarkasti tuota sisäistää vieläkään..

Ihana teko äidiltäni, mutta jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkansa niin tätä kestää vähän aikaa ja sen jälkeen kaikki jatkuu, kuin ennen hänen puheluaan. Saatan toki olla nyt täysin väärässäkin, mutta jos hänen käyttäytymisensä ei ole 23-vuodessa mihinkään muuttunut minnuu kohtaan, niin ymmärtänette, että epäilen tämän jatkuvuutta. Toisaalta olisihan se ihanaa jos näin jatkuisi ja äitini olisi vihdoin ja viimein onnistunut sisäistämään sen, että kyse on miun elämästäni ja miun valinnostani. Pitipä hän niistä tai ei ja jonka ohella yli överi hössöttäminen ei useimmiten auta. Aika näyttää. 

Voihan ristiriitaisuus.

Aamu alkoi sillä, kun äitini soitti miulle ja onnistui miut samalla herättämään. Puhelun aikana hän kutsui itse itsensä luokseni tännään kylään. Halusi keskustella. Eli lause mikä ei useimmiten tarkoita mitään hyvää. Hän sitten saapui iltapäivällä ja siinä sitten yritettiin netin kautta selvittää miulle erillaisia ammattiavun tapoja. Totesin jossain vaiheessa, että ei tästä perkele tule mitään. Johon äitini sanoi, että mie käyttäydyn nykyään ihan erillälailla, kuin kesällä ja olen jo vähän agressiivinenkin. WTF?! No totta hitossa mie olen erillainen, kuin kesällä, koska en enää jaksa feikata yhtä onnistuneesti hymyä kasvoilleni. Ilman etteikö se näyttäisi enemmänkin irvistykseltä. Ja sen harvan kerran, kun olen muutaman vuoden sisällä veljelleni suuttunut, niin se ei todellakaan tee miusta agressiivista. Eri asia olisi se jos olisin käynyt tuolloin veljeeni käsiksi, mitä mie en muuten tehnyt, eikä edes käynyt mielessäni.

Päästen siis siihen, etten mie jaksa enää yhtään äitini yliöveriksi mennyttä hössöttämistä sen suhteen, että miulle nyt hankitaan kunnon ammattiapua. Tiedän, että hän tarkoittaa tuolla hyvää, mutta toteutus ei vain toimi. Hän haluaisi yhä kuulla, mutta ei sitten pysty kuitenkaan kuulemaan jos mie hänen kysymyksiinsä/kysymykseensä vastaan, koska tuossa kohdin hän on useimmiten jo siinä mielentilassa, että hänen oma päätelmänsä on se miten miun asiani ovat. Olipa se totta tai ei. Eikä hän useimmiten pysty kuulemaan sitä, kun yritän korjata hänen mielikuvaansa tilanteestani, koska hänhän parhaiten mielestään tietää miltä miusta tuntuu. Niimpä niin. Ja sen jälkeen soppa onkin jo valmis. Ja se lähes päivittäinen soittelu. Joskus jopa useampaan kertaan samana päivänä. Jos en vastaa puhelimeen, niin episodi onkin jo valmiina ja asian käsittelyyn menee vain niin paljon enemmän aikaa ja henkistä voimaa, jolla tilanteesta pystyn selviämään.

Tämän vuoksi mie olen parhaani mukaan yrittänyt olla kertomatta asiostani äidilleni ja ne joista en ole voinut olla vain hiljaa niin niistä mie olen kertonut vain pienen pinta raapaisun. Useasti sekin on ollut hänelle ihan liikaa. Ja jos äitini on jotain päättänyt, niin ei siinä mitään, mutta silloin kyllä, jos hän on päätynyt ihan väärään päätelmään. Kuten esim. se, että hänen mielestään mie käytän huumeita tai vähintäänkin rauhoittavia, koska olen joskus vähän sekava. Kiitos äiti, että oletkin kuunnellut minnuu, kun olen kysymyksiisi vastannut. No totta hitsissä mie olen sekava jos nukun liikaa tai liian vähän.

Lyhykäisyydessään, miusta huumeet ovat luusereille ja ne ovat ihan yliarvostettua moskaa jolla voit tuhota todella nopeasti elämäsi. Ei kiitos moista miulle, kun elämäni on muutenkin jo masennukseni ja ei-sh ihmisiltä sh:n peittelyni vuoksi ihan solmussa. Ja mitä rauhoittaviin tulee, niin tämänkin hetken olotilani kanssa mie nukun suurimman osan vuorokaudesta. Miulla on vaikeaa tehdä arkisia asiota, koska energiani ei vain riitä. Eikä mikään tunnu enää juuri miltään. Niin mitä hitsiä rauhoittavat muka auttaisivat minnuu? Eivät mitenkään.

Kiitos äiti muuten susheista ja kaloreista<3 En suinkaan aikonut paastota tätä päivää. Fiilis oli niin hyvä sen suhteen. Eikä miulla ollut edes nälkä. Jouduin sitten hänen nähtensä niitä syömään, jotta ei olisi tarvinnut käydä tätä ruoka keskustelua ja sen itsekurini suhteen voittekin arvata loput, kun hän lähti kotiin.

Ihan, kuin arkeni ja mieleni eivät olisi jo muutenkin niin sekaisin. Miusta olisi niin ihanaa jos pystyisin puhumaan äitini kanssa noin muutenkin, kuin arkisista asioista. Se ei vaan taida edelleenkään olla mahdollista. Ei ainakaan tällä hetkellä. Voisitko vaan antaa miulle vähän enemmän omaa tilaa? Ilman ettet olisi heti niin yli huolissasi siitä ja ilman ettet ottaisi siitä itseesi niin herkästi? Uskoisit minnuu, että kyllä mie selviän ja yritän saada arkeani kuntoon. Tämä on kuitenkin miun elämäni.

Paska reissu, mutta tulipa tehtyä, vol jotain.

Pikku-siskoni täytti tännään vuosia ja sen vuoksi oli tarkoitus lähteä koko perhe syömään, kunhan oltaisiin haettu ensin äiti lentokentältä. Noh pikku-veljelläni oli taas itsekeskeinen omaitsensä, jonka mielestä hän on maailman napa. Äitini oli puhunut hänen kanssan puhelimessa tännään ja kysynyt, että lähtisikö veljeni syömään. Veli oli sanonut ettei tiennyt eli useimmiten tuo tarkoittaa sitä, että häntä ei kiinnosta lähteä. Mie puhuin myöhemmin äitini kanssa puhelimessa ja soitin veljelleni ennen, kuin olin lähdössä koirani kanssa lenkille. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä siskoni kanssa autolla kohti lentokenttää. Veljeni ei vastannut puhelimeen eikä soittanut takaisin eli tuskin oli lähdössä mukaan.

Päästiin lentokentälle ja äitini vielä soitti uudemman kerran veljelleni. Veli vastasi ja sanoi, että haluaakin mukaan syömään. Revin pieni muotoisesti hermoni ja sanoin, että minnuu vituttaa tuo veljen itsekeskeinen käytös ja se, että hän luulee olevansa maailman napa. Joten nyt joudutaan hakemaan hänet ja ajamaan lähes sama matka takaisin, jotta päästäisiin sinne tiettyyn kiinalaiseen syömään johon pikku-siskoni halusi mennä syömään. Eikun ruuhakassa ensin äitin luo. Veli kyytiin ja lähes sama matka takaisin.

Se veljeni vittuilu minnuu kohtaan alkoi jo heti, kun se kusipää nousi auton kyytiin. Rupeisi inisemään siitä, että oli ollut suihkussa eikä juuri kännykkäänsä katsele. Sanoi myös, että olisin voinut soittaa uudelleen. Vittuilu jatkui, kun ajoin kohti kiinalaista. Ääliö takapenkillä rupesi mussuttamaan miun autolla ajamisestani. Hän, joka ei edes omista ajokorttia. Kiinalaisen parkkipaikalla äitini rupesi miulle möykkäämään siitä, etten osaa käyttäytyä. Veljessänihän ei toki ollut mitään vikaa. Ja jos se olisi ollut vain miusta kiinni niin en olisi edes sitä kusipäätä hakenut kotoa. Hain hänet silti, koska tiesin, että se oli äitilleni ja siskolleni tärkeää.

Ja sama paska jatkui kiinalaisessa missä hän räpeltämällä räpelsi kännykkänsä kanssa samalla, kuin söi. Eli se siitä, ettei muka juuri kännykkäänsä katsele. Ja se vitun päteminen siitä, että hän on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä. Eli hän yritti päteä viime kesän isovanhempieni luona koetun episodin jälkiseuraamuksiin vaikkei ollut edes paikan päällä. Äitini siinä sitten totesi, että veljeni on jääräpää. Mie, kuittasin veljelleni (oli ihan pakko), että hän käyttytyy nyt, kuin isoisäni välillä. Äitinihän siinä vaiheessa käänsi takkinsa ja rupesi selventämään, että kyllä mie olen se jäärien jäärä. Kiitos vaan äiti.

Kyllä veljeni käyttäytyy niin ystävällisesti siskoani kohtaan, mutta miulle hän vain lähinnä vittuilee ja yrittää päteä olevansa aina oikeasssa.

Ja sitä mussuttamista miun syömisistäni, että söinkö nyt tarpeeksi ja ottaisinko vielä lisää. Voi kyllä minnuu niin vitutti se kalori moska mitä tuosta ruuasta tuli. Ei hän siskolleni mitään tuommoista mussuttanut, vaikka hän on minnuu pitempi ja hänellä on vähintään yhden koon pienemmät vaatteet, kuin miulla.

Käytiin vielä porukalla äitini luona, jossa hän jatkoi perjantaista mussuttamistaan vaatteista ja siitä, että vaatteita voi myös ostaa laihtumis tarkoituksessa ja käyttää niitä sitten, kun niihin mahtuu. Nuo sanat hän osoitti miulle. Päätä nyt jo äiti, että mitä hittoa sie ajat tällä taas takaa.  Liian vähän siun mielestäsi en saa syödä, mutta mussutat myös tuosta ns. vaate laihtumisesta.

Se pieni ääni päässäni.

 Se, joka saa miut tuntemaan itseni vastenmieliseltä läskiltä. Se, joka saa miut haluamaan laihtua lisää. Nopeammin. Se ääni minkä vuoksi en vaan voi olla tyyväinen niihin kiloihin, jotka jo olen laihtunut. Se ei vaan ole tarpeeksi. Se ääni, joka saa miut tuntemaan itseni arvottomaksi. Se ääni, jonka vuoksi en voi olla juuri koskaan tyytyväinen itseeni tai siihen mitä olen tehnyt. Silläkään ei loppujen lopuksi ole merkitystä, jos tekemäni asia on vaatinut miulta henkisesti tai fyysisisesti paljon, jotta olen saanut tehdyksi sen mikä oli miusta tärkeää tehdä tai olosuhteiden pakosta.

Melkein onnistunut kalori päivä.

Mikä hitsikin siinä on, kun siulla on hyvä ote itsekuriin, niin joku tai jokin menee ja pilaa sen taatusti? Tännään taas näin. Olin puuron muodossa syönyt 120 kaloria. Nälkä ei ollut. Eikä suu nälkäkään kettuillut. Oli vain niin hyvä fiilis, että tiesin, että voisin hyvillä mielin olla tämän 120 kalorin kanssa tai ehkä jos huonosti meinaisi käydä niin voisin syödä hieman lisää puuroa. Eli siinä tapauksessa ei olisi tullut sorruttua ruoka orgioiden pariin. Äitini oli jälleen kerran syy minkä vuoksi jouduin syömään ihan liikaa ja ylimalkaansa syömäänkin. Se siitä hyvin alkaneesta päivästä.

Vaan, kuinka kävikään. Äitini soitti ja ilmoitti, että oli varannut miulle ja itselleen auton talvirenkaitten vaihdon ja säilytyksen ajankohdan täksi iltapäiväksi. Siinä vaiheessa kihisin kiukusta hiljaa mielessäni ja teki todella tiukkaa etten olisi hänelle tuosta ärähtänyt. Ymmärsin myöhemmin, että äitini tarkoitti tuolla hyvää, mutta minnuu vain niin ärsyttää se, että hän saattaa noin huonolla varoitusajalla soittaa ja sanoa, että hei tälläistä olisi tänä päivänä tiedossa. Jos sitten olisikin käynyt niin, että mie olisin ollut jossain joko menossa tai suunnitellut meneväni, niin äitini olisi suuttunut miulle ja ollut sitä mieltä, että olen todella kiittämätön häntä kohtaan.

Iskipä minnuun vielä kiltteys kohtauskin, koska mie olin niin suunnitellut, että olisin käynyt tännään tutustumassa paikanpäällä lisää kehospykoterapiaan eli mindfullness:iin, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Vaan, kuinkas kävikään? Empä sinne sitten päässyt.

Myöhemmin kiukkuni helpotti sillä, että kysyin äitiltäni, että voisiko koirani tulla hänen luokseen sinä tulevana viikonloppuna, kun olen kehopsykoterapian kurssilla. Onneksi se sopi hänelle. Pientä henkistä hyvitystä siitä etten suunnittelemalleni menolle päässytkään tännään. Vaikkei äitini toki tiedäkkään, että suutuin mielessäni hänelle. Eikä tulekkaan tietämään.

Ei pelkästään huonoa, vaan hyvääkin.

 Miulla on vain niin kamala läski ahdistus eilisen syömisistä. Söin alle 500 kaloria. Liikuin asiallisesti, mutta siitäkin huolimatta. Sama pätee tännään syömääni 120 kaloriin. Niin liikaa. Argh.

Jos nyt jotain hyvääkin tästä päivästä mainittakoon, niin mie mailasin taholle X, johtuen siitä, että posti oli jo toistamiseen hukannut postittamani sopimuspaperin. Päätyen aina siihen tilanteeseen, että sain viime viikolla kirjeen perintätoimistosta. Ihmettelinkin, että minkä vuoksi en ollut sitä laskua saanut. Johan selkeni. Posti oli jo toistamiseen hukannut postini noin kuukauden sisällä..

Perintätoimistolta tuli mailia eilen ja he kertoivat tahon X selvittäneen heille tilanteen. Voi onneksi sekä taholl X, että perintätoimistolla on ollut ymmärtäväisiä ihmisiä töissä. Kiitos. Säätyin lisä lisä laskuilta ja sain pidettyä luottotietoni. He mailasivat samalla laskun tiedot ja maksoin juuri laskuni.

Tosin se ei poistanut sitä, että tein kirjallisen valituksen postin toiminnasta. Heidän sivuillaan. Katsellaan, että saanko sen pyytämäni kirjallisen anteeksipyynnön  postilta vaiko en.

Melkein kaalikeitto dieetillä.

Eilen yritin aloittaa kaalikeitto dieettiä höystettynä ripauksella porkkanaa. Eipä siitä mitään tullut. Ei iskenyt yhtään niin päädyin sitten syömään raakaa kaalia ja porkkanaa vesilasin kera. Saman asianhan tuokin ajaa. Toisaalta eipä pudjettia juuri kummoisempaan olisikaan enää tässä vaiheessa kuukautta ja erityisesti siksi ja koska sen yhden laskun tilanne on yhä kysymysmerkillä. Toivottavasti pikapuolin selviää.

Tännään oli pitkästä aikaan vain niin nautinnollista juosta lenkillä koirani kanssa, kun jo jonkin aikaa lenkkeily fiilistä ei juuri ole ollut. Olen vain lähinnä joko nukkunut tai jumittanut jossain ihme välitilassa, kun en ole pystynyt nukkumaan.

Maanantainen TI:n näkeminen suljetulla osastolla ei onneksi ollut mitään niin karmivaa, kuin miten sen olin mielikuvitukseni kanssa onnistunut saamaan päähäni. Mistään leffoista tuttua suljettua osastoa kaltereineen huoneiden välissä se paikka ei ollut nähnytkään. Vähän asuntolan tyyppinen paikka yhteisellä oleskelu ja ruokailu tilalla ja ripauksella sairaala maista sisustusta, jota oltiin yhteiseen tilaan yritetty sohvien ja kalusteineen pehmentää.

TI vaikuttu pitkästä aikaan vähän pirteämmältä ja jotenkin henkisesti rauhallisemmalta, kuin pitkään aikaan. Tiedä sitten, että miten tulee käymään perjantain kanssa, koska hänellä on silloin tiedossa yksi vuoden hirveimmistä tai ellei se hirvein päivä. Rakkaan poisnukkuneen ihmisen vuosipäivä.

Onneksi hän oli tuonne hakeutunut vapaaehtoisesti niin hän saa liikkua sairaalaan alueella kolmesti päivässä puoli tuntia kerrallaan. Tämän mahdollisuuden käytimme hyväksemme ja kävelimme ruskaisten päällystämiä teitä. Lopulta vastaan tuli keinut joihin päädyimme keinumaan. Vähän lapsetti puolin ja toisin, mutta eipä tuossa mitään.. ;)

Lähtiessäni sieltä hän pyysi miut käymään tuolla vielä uudemmankin kerran, niin hänet näen tällä viikolla vielä toistamiseen.

Pe-su.

Jos mie olisin aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen perjantaina niin sen sävy olisi ollut varmasti melko erillainen. Joten olipa kerran perjantai. Odotin iltaa innoissani, innoissani siitä, että näkisin kaksi ystävääni ja ystävän ystäviä, joihin ystäväni TI halusi miut tutustuttaa. Oli TI:n syntymäpäivä. Jos tuota koiran eläinlääkäri episodia ei nyt muistella, niin ilta alkoi ihanasti. TI tuli minnuu ulos vastaan ja halasi lämpöisesti. Sanoen, että hän on kutsunut iltaa viettämään vain ne hänelle rakkaimmat ystävät. Siinä sitten nauroimme hetken hänen lahjalleen. Paketilliselle wc-paperia. Nauroimme, koska kummallakin meistä on ihan liikaa ylimääräistä rojua ja rompetta. Eli toivomuksena oli, että jos lahjoja tulee niin ne olisivat ajatuksella ja käyttökelpoisia. Hänellä ja miulla on ehkä "hieman" huono huumori. Mutta eipä siinä mittään.

Päästyämme sisälle saajja JK tuli minnuu halaamaan ja hän selitti ihan fiilikissä, että oli nyt muistanut tuoda muutaman vuoden takaisia synttäri kuviaa, jotka halusi miulle lahjoittaa. Muistoja<3 Josta olohuoneeseen esittelykierrokselle ja siitä se sitten lähti. Hetken oli olo, kuin orvolla pirulla, koska en tuntenut, kuin TI:n, JK:n ja JJ:n. Jonkin ajan päästä huomasin, että miulla on kotoisampi olo, kuin pitkään aikaan ennen tuota iltaa. Ihmiset nauroivat, juttelivat, hymyilivät, kettuiltiin ystävällis mielisesti  itsekullekkin. Laulettiin TI:lle taatun huonosti. Ilta jolloin oli jotenkin ihanan helppoa puhua ihmisten kanssa joita en ollut aijemmin tavannut. Harvinaista.

Draamaltakaan ei harmillisesti voitu tuolloin välttyä. JK oli ollut jotenkin hiljainen ja surullisen oloinen, vaikka olikin nauranut ja jutellut. Jossain vaiheessa iltaan päädyin hänen ja PB:n kanssa parvekkeelle juttelemaan. JK itki pahaa oloaan ja sekavia tunteitaan transsukupuolisuuttaan kohtaan. Asia, jonka myö kaikki paikalla olleet jo entuudestaan tiesimme. JK koki taas olevansa niin friikki ettei ansaisisi ystäviään. Häntä yritettiin saada PB:n kera piristymään. Hänelle sanoinkin, että sie olet meille tärkeä ja rakas juuri omana ihanana itsenäsi. Sie näet kauneutta asioissa ja tilanteissa joissa suurin osa ei sitä osaa nähdä. Ja ystävät ovat perhe, jonka voi itse valita ja myö ollaan valittu siut. Paikalle tuli pari muutakin ihmistä ja ryhmä halattiin JK:tä. Tuon jälkeen hän onneksi jo vähän hymyili.

Ilta jatkui siihen saakka taas mukavissa merkeissä kunnes TI yhtäkkiä hajosi henkisesti niin huolella etten mie ole vielä koskaan nähnyt häntä tuossa jamassa. Hän vain itki hysteerisesti. Eikä asiaa helpottanut se, että oltiin jälleen kerran parvekkeella jossa TI:n poikaystävä alkoi heittämään todella huonoa vitsiä siitä, että hypätään kaikki alas parvekkeelta. Tilanteesta onneksi selvittiin sisälle saakka ja tilanne rauhoittui illan mittaan.


Mie tiesin myös entuudestaan, että TI:llä on omine syineen paha olla. Pitkälti asioista, joita hän ei ole osannut käsitellä tai pystynyt siihen vielä.Tännään hän sitten miulle soitti. Hän oli hakeutunut eilen suljetulle. Hän oli hajonnut henkisesti vain niin huolella. Puhuin hänen kanssaan pitemmän aikaa tännään puhelimessa ja sovimme, että tulisin häntä huomenna tapaamaan. Huoli on suuri hänestä.

Läski ahdistukseni on vain niin pientä verrattuna tähän kaikkeen muuhun mitä viikonlopun aikana on tapahtunut, niin mie en edes jaksa siitä, kuin ohimennen mainita.

Perjantainen eläinlääkäri reissu.

Perjantai meni pitkälti siinä, että oli huoli koirastani, tuosta yli aheensta rakkaasta. Muru sitten oksensi pe aamu ruokansa. Soittoa eläinlääkäriin. Onneksi saatiin aika illaksi. Se oli sitten kolmas päivä putkeen, kun hän oksensi. Koira, joka ei herkästi oksenna. Tuo rakas pahvi, kun on onnistunut metsästämään lenkkimme aikana mm. hiiren, jonka hän ahneuksissaan söi, eikä todellakaan ollut antamassa sitä miulle. Ilmavaivoija hän koostui tuosta ahnehtimisestaan.

Nyt ei ollut sitten siitä kyse, vaan siitä, että tuo rakas ääliö oli mennyt syömään, joko jonkun pehmolelunsa nöyhtää tai itse lelua. Se oli aiheuttanut hänelle pienen tukoksen elimistössä, minkä vuoksi ruoka ei pysynyt sisällä. Onneksi kyseä oli lievästä tukoksesta, josta eläinlääkäri sanoi, että apteekin kautta vaan ja syötetään koiralle muutamana päivänä kahta eri apteekki tuotetta, niin kyllä se siitä. Selvittiin taas säikähdyksellä. Oppiko koira tuosta reissusta mitään? Tuskimpa. Häntäänsä vain heilutti eläinlääkärissä, paikan työntekijöille ja juoksi sinne hihnan kera ensin pää viidentenä jalkana. Voi kyllä miulla on erikoinen koira, joka tykkää käydä eläinlääkärissä.

Tämä ei todellakaan ole miun päiväni.

Tajusin etten ole vieläkään saanut laskua siitä tilaamastani dvd boksista, vaikka se luvattiin lähettää, kun täytin toistamiseen ne samat paperit ja lähetin ne uudestaan. Uudestaan tämä kaikki roska, koska posti oli ne hukannut  kesällä. Puhuin mailitse asiasta asiaan hoitavan tahon kanssa. Hän onneksi vähensi tuosta laskusta muistutus maksun. Mailasin tällä viikolla sinne ja kysyin, että missä laskuni viipyy, koska en ole sitä vieläkään saanut ja voisiko sen saada vaikka mailiin, niin sen voisin maksaa.

Ei helvetti. Posti toi sitten tännään perintätoimistosta laskua liittyen tilaamani dvd boksiin, eli posti on jumalauta jo toistamiseen hukannut sen sopimuspaperin, jonka lähetin postitse. Hitonmoisilla lisälaskuilla varustettuna. Perkele! Valitusta postin paskasta palvelusta seuraavaksi kasaamaan.

Ismo Alanko - Vittu kun vituttaa

Kirosanan kirosana! Miun olisi niin mieli tehnyt vähintäänkin raivota naama punaisen tuolle munattomalle luuseri isännöitisälle. Se paska ei ollut vaivautunut korjaamaan sen nais työntekijän sanoja siitä parkki sakostani, jonka sain parkkeerattuani omalle ruudulleni. Kävin siellä paikan päällä ja kysyin, että onko miun ihan pakko tuo roska maksaa. Siellä sanottiin, että ei tavitse he hoitavat asian. Ja vitut hoitivat. Toissa päivänä tuli muistus maksu tuosta roskasta. Eli isännöitsiä ei ollutkaan sitä hoitanut.

Kävin tännään paikan päällä kysymässä, että minkä vuoksi näin nyt kävi. Isännöitsiä lähinnä vittuili ja inisi siitä, että ei hän voi tuolle mitään tehdä, kun se yksityinen parkki firma on jo sakottanut tuosta. Totesin, että hiton reiluahan tuo on, koska maksan tuosta ruudusta rahaa, joka kuukausi. Se paska ei ollut edes vaivautunut infoamaan ettei se tuota asiaa hoida. Jouduin sitten maksamaan tuon roskan korkojen kanssa. Jos vitutukseen voisi kuolla hetki.

Ahneella on paskainen loppu.

 Perkeleen bloggeri! Kirjoitin ja kirjoitin ja puh teksti hävisi jonnekkin teksti unholaan.

Eli ei koirallani mitään hämminkiä onneksi ollut. Hän ei ole enää tännään oksentanut. Eli ahneella on paskainen loppu.

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Michael Bublé - Cry me a river
http://www.youtube.com/watch?v=M2viFm8f_Lo

Miekin tuota koiraa.

Hän oli syönyt iltapäivä lenkillämme maasta ruohoa. Nyt hän on tunnin sisällä oksentanut muutaman kerran ja jokaisella kerralla niille kahdelle ainoalle matolleni. Juuri niille matoille, jotka mie pesin äitini kanssa kesällä mattolaiturilla. Juuri ne matot joista sen kolmannen joku ääliö näki asiakseen sieltä varastaa puhtaana. Miekin sinnuu<3

Toisaalta nyt tässä vaiheessa hieman jo pelottaa koirani vuoksi. Jos hän vielä aamulla oksentaa niin silloin mie soitan eläinlääkärille. Jos puhelimen päässä vastataan, että tilanne on ok, niin silloin mie sanon koiralleni: "Ahneella on paska loppu". Sen jälkeen hän saa useaan eri päivään vain ja ainoastaan koiran ruoka papanoita ruuakseen. Ei mitään muuta.

Day 29 - A song from your childhood

Elvis Presley - Suspicious Minds
http://www.youtube.com/watch?v=hdmIhCkp3p4&feature=related

Meillä kotona soi Elvis, kun olin pieni ja monta muuta klassikko laulajaa/bändiä. (:

Ruoka orgiat jossa en päässyt oksentamaan.

Olin siis käymässä äitini luona tänään koiran kanssa. Voitte vain kuvitella tätä kuvottavaa oloani. Äitini luona, kun en vaan voi syödä kaloreita kytäten. Jouduin siis syömään kaksi karjanapiirakkaa, 8 kappamaki sushia, kaksi uuni peruna taco dipin kera ja kalori pommi palan suklaa leivosta. En ehkä kestä.

Onneksi ensi viikonloppuna saatan välttää äitini luona syömisen. Tosin silloin kyllä olisi edessä ystäväni alkoholi pitoiset syntymäpäivä pippalot. Kaloreita taas tiedossa. Juuri siksi ma alkaa uusimman kerran se 100 tunnin paasto. Eli pe sitten voi nousta alko aika hyvin päähän, kun ennen sitä en aikonut syödä. Mutta onneksi ulkona on nyt sen verran mukava keli, että pystyn  liikkumaan oikein huolella. Mutta jos mie olen vielä näin norsun koossa Synttäri miitti päivänä niin mie en kehtaa sinne tulla.

Tuon tyyppisen mökin ostin eilen koiralleni. Yläosa on hieman tummempi ja edessä roikkuvan hyttys verkon näköisen serkon saa tarvittaessa alas. Eipä se onneksi ole koiraai häirnnyt, kun hän on aina välillä rauhoittumis mökissään kääntynyt. Hieman isohan se hänelle on, mutta kokoa pienempää siinä eläinkaupassa ei ollut. Koirani mökissä asustaa tällä hetkellä myös käyttämäni paita, koira luu mitä hän ei ole sieltä kuskannut pois ja silloin tällöin sinne tulee ilmestymään muutama herkku. Ehkä myös käyttämäni kuiva pyyhe, josta koirani voisi halutessaan myssätä itselleen pesän.

Pe-la.

Mukavaa oli sopivan häiriintyneessä seurassa. 1 Thinsponi tuli koiriensa kanssa yöksi pe. Juteltiin kaikkea höpöä silloin. Launataina unohduimme koirinemme 2,5 tunniksi koirapuistoon. Hän löysi itselleen niin hänen näköisen talvitakin ja mie löisin koiralleni rauhoittumis mökin. Mökin, jota kohtaan koirani teki innoissaan tuttavuutta jo eläinkaupassa. Kotona sama homma jatkui. Jospa tuo rahoittaisi häntä myös silloin, kun mie en ole kotona. Tai toivottavasti hän edes jättäisi sen rauhaa siten ettei söisi sitä. Aika näyttää. (:

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Backstreet boys - Helpless when she smiles
http://www.youtube.com/watch?v=OcviODaDOa8&feature=channel

Läskipäivä.

Rakas itsekuri missä taas olet? Ei näin. :/

Day 27 - A song that you wish you could play

Kiuas - Warrior Soul
http://www.youtube.com/watch?v=kSnzKoqvxS8&feature=related

Yksi näistä kappaleista, jonka haluaisin osata soittaa kitaralla. Kyllä mie vielä joskus.