Grffqsgdbwbjd,ettenkö sanoisi.

Ristiriitainen tunnetila on ehkä kuvaavinta miltä miusta nyt tuntuu. Mie olen nukkunut kolmena viime vuorokautena korkeintaan kaksi tuntia per yö. Univaje potkii inhottavasti. Väsyttää muttei nukuta. Sen ohella miusta on tuntunut jo pitemmän ajan siltä, että vuoristorata maisesti eteneävät tunnetilani ovat lähinnä ääripäitä. Joku mikään ei tunnu miltään eli tilanne vaan etenee, joko hyvässä tai huonossa. Eli asiat joita miun on oleellista tehdä niin saan ne tehtyä. Tai sitten, että olen niin yli ärtynyt. Syitä on ollut, mutta jotenkin tuntuu, että yli reagoin silloin vaikka aiheesta olisinkin ärtynyt.. tai sitten tiettyjen ihmisten naamat ja tekemiset vaan ärsyttävät. Oli siihen syytä tai ei. Tai sitten minnuu tressaa ihan liiankin kanssa, mikä tuo mukanaan ahdistuksen, joka ei ota laantuakseen. Ajatusten jäsentämisenkin kanssa tekee nyt jo hankalaa. Jospa tämä tästä vielä jossain vaiheessa taas helpottaisi?

Äh, vyönhankkiminen olisi hyvä idea.. Kun saisi aikaiseksi.

Mie + ruuanlaitto = huono yhdistelmä.

"Onnistuin" vähän yli viikko sitten leikkaamaan veitsellä töissä ollessani sormeeni. Ihon ohella lähti myös palanen kynttä pois. Tikkejä en ihan saanut sormeeni, mutta läheltä liippasi. Työsuhde"edut", joilta en näemmä voi välttyä. Vielä, kun tämä olisi jäänyt tähän, mutta turha luulo. Onnistuin polttaman saman käden eilen kotona. Erin sormen sentään, enkä sitä samaa. Kuuma hellanlevy oli tällä kertaa kyseessä. Palovamma sormessa oikein kruunaa tämän yhtälön. Se ruoka jäi syömättä..

Uh, nukuin myös tännään rankasti pommiin enkä ehtinyt terapiaan. Ei näin ei. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Miulla on tainnut olla aika rankasti univelkaa. Onneksi tännään oli vapaapäivä, niin en saanut vihaista puhelua töistä. Tieto siitä helpottaa vähän tämänhetkistä sekavaa fiilistäni.

Odottavan aika on tuskallisen pitkä.

Mahdollisesta jatkosta nykyisellä työpaikallani ei kuulunut muuta, kuin se, että Pomo sanoi kysyvänsä jatkostani maanantaina Isolta pomolta. Mitään ei ole vielä kuulunut.. Josta johtuen varauduin jo tulevaan, kun mitään ei ole alkanut kuulua. Laitoin vähän aikaa sitten menemään muutaman työhakemuksen eteenpäin.

Lomani on tulossa ja vahvistettu. Vihdoin ja viimein. Kiitos Iso pomo. Kesälomaa en edes pitänyt kesällä, koska miun oli alunperin tarkoitus pitää se tyyliin syyskuussa, mutta miusta johtumatonta työvuoro sählinkiä oli sen verran, että kysyin Pomolta, että saisinko pitää kertyneet lomapäiväni joulun tienoolla pois.

Jatkoa odotellessa.

Ehkä joulun tulo ei olekkaan niin kamalaa tänä vuonna?

Vältyn töissä herkuilta ainakin jouluun saakka. Ilman ettei tuosta nouse mitään karuja kysymyksiä (toivottavasti). Löin ystäväni kanssa vetoa, että pystyn olemaan herkkulakossa tuohon päivään saakka. Sama pätee myös häneen. Vedon panoksena ollen se, että se kumpi sortuu ennen joulua, niin vedon toinen osapuoli saa tehdä hänen hiuksilleen mitä tahtoo. Tässä kohdin vuotta en halua hävitä tuota vetoa, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä mie olen silloin kalju, jos tuon vedon häviän.

Kaksi eri asiakasta sanoivat miulle tännään töissä isoon ääneen, että mie näytän pieneltä ja toinen heistä lisäsi vielä jälkeenpäin miulle; "Olet yhtä pieni kuin ompelukoneen neula.." Toivottavasti kukaan työkaveri ei kuullut noita sanoja..

Sanaton ahdistus.

Käteni ovat taas siteissä ja heikko happi kuvastaa sangen hyvin fyysistä olotilaani. Henkinen puoliskoni on yhä niin solmussa etten kykene ottamaan siitä mitään tolkkua.

8.11.2011

Milffiltä tuli tännään tekstiviesti. Melkein vuosi sitten näin ja kuulin hänestä viimeksi. Vaihdoimme muutaman viestin kuulumisten merkeissä. Hän oli ajatellut minnuu. Se ei ollutkaan vain yksipuolista. Onnellinen hymy on jäänyt kasvoilleni.

Suursiivous.

Sain eilen ison ahdistuskohtauksen, jonka seurauksena tyhjensin jääkääpin, pakastimen ja kuivamuona osion. Heittäen kaiken muun tuolta roskiin paitsi koiran ruuat ja teen. Kunhan uskaltaudun taas ruokakauppaan saakka, niin joudun kyllä stemppaamaan itseäni urkalla, että saisin ostettua sieltä edes puuroa.

Mainiten aiheesta ohimennen tännään terapeutilleni. Hetki jolloin hän meni vähäksi aikaa ihan sanattomaksi. Koottuaan itsensä hän änkytti ja sanoi: "Mie haluan.. siis mie toivon, että oppisit purkamaan ahdistuksesi jollain paremmalla tavalla. Mitä muuta olisit voinut tuossa tilanteessa tehdä?" Ei harmainta aavistustakaan..

Elämäni kamalin työpäivä.

Tässä on niin paljon päänsisäisesti läpikäymistä etten kykene tätä nyt sanoiksi pukemaan. Tämähän ei suinkaan pääty tähän päivään vaan jatkoa tulee seuraamaan.