Päivä 3.

Kalorit: 300. Purkkaa, hedelmä, puuroa, mutta se yksi keksi johon sorruin töissä ollessani. Tiesin, että siinä on 55 kaloria. Yhdessä keksissä! Siitäkään huolimatta en voinut pitää näppejäni erossa siitä. Läski ahdistus luuseri valas morkkis on päällä. Onneksi olin syönyt aijemmin mukavasti alta sallitun 300:n kalorin, koska muuten olisin vetänyt kalorit kankasti yli. Nyt jämähdin tasan 300 kaloriin.

Noh ettei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, niin parhautta tännään oli koirapuistossa käyminen. Koirani oli niin onnellinen meuhkatessaan neljän muun koiran kanssa. Tultuamme sinne, niin tietty koira jota myö ei oltu nähty pitkään aikaan, niin hän tunki syliini ja kerjäsi rapsutuksia. Ei sinnä voinut muuta, kuin hymyillä ja rapsuttaa sitä tiettyä koiraa. En siis taidakkaan olla tuonkaan koiran mielestä täysin ääliö tapaus. Koirani ei ollut moksiskaan tuosta, vaan leikki muiden koirien kanssa.

Päivä 2.

Kalorit: alta 300. Maissia, herneitä, papuja tomaattikastikkeessa ja purkkaa.

Tämä päivä oli jo helpompi, kuin eilinen. Tännään teki vain ohikiitävän hetken mieli yrittää syödä, kuin ihminen jolla ei ole sh:ta. Rasittavaa pitemmänpäälle tämä tunteiden vuoristorata mitä käyn lävitse. Eli epäsäännölliset kuukautiseni ovat näemmä lähiaikoina taas alkamassa. Halusitte tietää.. On se omalla tavallaan eriskummallista, että olempa vuosien saatossa painanut miten ihanan vähän tahansa, niin kuukautiseni eivät ole koskaan jääneet kokonaan tulematta. Eivät edes silloin, kun bmi:ni oli 11,7. Taidan olla jonkinmoinen luonnon oikku?

Päivä 1.

Kalori saldo: 270. Puuroa ja puuroa. Kahteen eri kertaan töissä. Oikeasti miulla ei ollut sillä toisella syömiskerralla edes nälkä. Yritin vain ahtaa jotain  turvallisen vähäkalorista ja määrällisesti sen verran ettei itseäni ahdistaisi ihan törkeästi, mutta samalla etten joutuisi taas kuulemaan näitä sanoja työkamuilta ja pomoltani: "Oletko jo syönyt? Et voi pärjätä ilman ruokaa koko työpäivän ajan. Eihän tuolla ruokamäärällä elä.. Ethän taas pyörry?" jne..

Argh! Ymmärrän, että he tarkoittavat hyvää, mutta aina ei vaan jaksa hymyillä ja yrittää selittää puuta ja heinää ihmiselle, jolla ei ole sh:ta. Tiettyjen ihmisten keskuudessa tuo pyörtymis episodi on jo mennyt sisäpiirivitsiksi. Joten läppä lentää. Onneksi, niin siihenkään ei ennään jakseta suhtautua niin vakavasti. Kerran pyörryin töissä ja se riitti miulle. Tulipahan sekin pohjanoteerau koettua. Juuh..

Ainoa hetkellinen kunnon kalokiusaus oli näin "yllättäen" töissä. Nyt se sitten iski. Onneksi kyseessä oli ensimmäinen päivä, niin sen voin jo ymmärtää, koska alku on aina se vaikein hetki. Sen jälkeen helpottaa. Ruokana oli perunamuusia ja yms muuta mitä en aikonut suuhuni laittaa. Läheltäpiti tilanne kävi muussin suhteen. En onneksi sortunut. Perunamuussii vaan on niin hyvää, mutta siinä on niin liikaa kaloreita. Näläntunteeni on siis tehnyt hetkellisen paluun, mikä on omalla tavallaan hyvä asia, koska ainakin elimistöni vielä toimii jotenkuten.

Ensimmäinen ihana päivä menossa. 49 vielä jäljellä<3

Nälkää ei ole. Ruokaa en muista syödä.

Joten miulla on loistava syy aloittaa taas abc<3 28.6.2011 -->

Juhannuksen 2011 parhautta on..

niin ihanan huono seura, että kyseessä on jo sitä kautta hyvä seura. Ihmisiä, joiden seurassa olen nauranut vedet silmissä, musiikki maullisesti ollaan enimmän osaa aikaa oltu samalla aaltopituudella. Huono huumori<3 Kukaan ei inhoa koiria tai ole heille allergisia. Koiralla on ollut koirakamu seuranaan koko pidennetyn jussin. Jussin parhauksien parhautta on silti ollut se, että koirani on viihtynyt tämän sirkuksen parissa ja hänellä on ollut turvallista olla. Muru on mm. nukkunut kaikkien paikanpäällä olleiden ystävieni ja kamujeni vierellä. Kiitos TI, SHR ja HL.

Miun oli ihan pakko  maistaa Suomalaisia uusia perunoita. Nam. Kerran vuodessa toteutettava perinne.

Ps. Tämän jussin biisi: LORD EST - Reggaerekka feat. Petri Nygård
http://www.youtube.com/watch?v=FE1hY63jgrI

Ihana kesäloma kausi.

Tähän alkuun myönnän ja tunnustan, että mie olen halunnut syödä jo useamman päivän ajan kiinalaista ruokaa. Tiedän kyllä, että siinä on ihan liikaa kaloreita. Tännään sorruin. Käveltiin koiran kanssa lähi kinkkiin. Onni onnettomuudessa, että paikka oli kiinni ja henkilökunta oli lähtenyt kesäloman viettoon. Tunne oli hetken ajan jotenkin ristiriitainen. Toisaalta harmitti, että tuli turha reissu, mutta toisaalta olin todella iloinen etten sortunut, kun mahdollisuutta siihen ei ollutkaan. Hyötyliikunnaksihan se sitten meni. Ei haittaa yhtään.

Kotosalla koirani on lähinnä nukkunut sohvalla ja ladannut aukkujaan tämänpäiväisen koirapuisto reissun jäljiltä. Hän vain oli niin iloinen meuhkatessaan kp:ssä muutaman tutun koiran kanssa.

Ymmärsin myös, että olen ollut jo useamman päivän ajan kettuuntunut työhöni. Onneksi se taitaa olla vain hetkellistä ja pääsen hyvällä omatunnolla nollaamaan omat akkuni muutaman päivän vapaapäivä putkella. Tulee kyllä tarpeeseen. Hetkiä jolloin kukaan ei kyttää syömisiäni tai liikkumisiani. Kiitos ihanan seuran, jonka kera juhannuksen tienoo menee.

Onnea on...

koira, joka pitää liikkumis motivaation yllä. Lenkille mennään useasti päivässä. Satoi tai paistoi. Hän, joka heiluttaa siulle häntää, vaikka olisit vain vienyt yksin roskat ulos. Työ tressi ja vitutus loppuu kotiin päästyä, kuin seinään. Onnea on myös sohvalla unissaan tuhiseva koira. Ne pienet ihanat hetket<3

Stalkkerille

Siinähän olet ottanut elämäntehtäväksesi (vai millä nimellä toimintaasi ikinä kutsutkaan) sh-foorumien sulkemisen. Tällä erää toimintasi ei tunnu enään yhtään missään, eivätkä jatkotoimempiteesikään. Anna mennävaan. Kaikessa rauhassa, jos tuolla toiminnalla saat elämäniloa surkeaan ja säälittävään elämääsi.

Rakkaudella, usvaan kadonnut

Pikku tyttö hetkiä. Noloa? Ei sentään. ;)

Hihkuin päänsisäisesti ja hymyilin koko loppupäivän. Siihen ei tarvittu muuta, kuin että yksi ihanuus muisti nimeni, hän hymyili miulle ja vaihdettiin muutama sana. En ehkä kestä<3

Jos maanantai vitutukseen voisi kuolla.. (lääkärin mukaan ei)

Työpaikan kyttäysringistä jälleen päivää! Argh. Nyt siihen on myös liittynyt Melkein Miranda ja Vara pomo. Huoh. Ruokapaussin kohdalla MM heitti miulle: "Tässä ruuassa on todella vähän kaloreita ja se on kasvisruokaa. Nyt et voi mitenkään kieltäytyä syömästä tätä.." VP siihen nyökkäili ja katsoi minnuu MM:n jatkaessa aiheesta.. Olikin jo niin maanantai päivä, että huh. Pitikin vain sanoa tuo taas ääneen. Eipä kannattanut.

Ei kannattanut, koska joku sh-stalkkeri kusipää on omien sanojensa mukaan jo löytänyt foorumimme, minne lähdimme, kun edellinen kuopattiin ja aikoo kuulemma keinolla millä hyvänsä saada sen suljettua. Eikö siulla perkeleen anonyymi kusipää ole oikeasti omaa elämää vai oletko vain niin katkeroitunut läski, joka ei onnistunut laihduttamaan edes terveellisillä tavoilla?! Veikkaan vahvasti molempia. Siinähän revit hupisi, niin myö siirrytään taas muualle.

Gurnauh!

Iso Pomo halasi minnuun tännään! Ei miulla tässä mittään muuta.. Pienet ihanat hetket.

Jos vain olisin voinut jäädä nukkumaan koko päiväksi.

Yritän tiivistää lyhykäisyydessäni ahdistaa-vituttaa-ahdistaa-vituttaa olotilaani. Miulta lohkeksi taas palanen hampaastani. Tällä kertaa se vain oli turhan näkyvältä paikalta. Alhaalta yksi etuhampaistani. Kummitus-tätini 60-vuotis juhlinnan aikana ja suvun kytätessä vieressä, että söin heidän mielestään tarpeeksi ravintolassa. Anteeksi itsekuri! Jouduin siut hetkeksi hylkäämään pakon edessä. :/

Terapian tämänpäiväinen istunto oli taas jotain todella sekavaa mitä en osaa oikein sisäistää vielä. Ehkä ajatuksen kanssa myöhemmin? Terapeuttini sanat jäivät kaikumaan mieleeni: "Inhoat itseäsi ja yrität liikaa kontrolloida painoasi, koska siihen varmasti pystyt ja se on helpompaa, kuin vaikeiden asioiden kohtaaminen." Totta, täytyy myöntää ja yrittää jatkaa miulle vaikeiden asíoiden kohtaamista..

Rip Höyhenen kevyt foorumi!

Vaikka jotkut ilkeät ihmiset (joilla ei ole omaa elämää) saivatkin tuon foorumin kuopattua, niin ette työ meitä lopullisesti nujertaneet! Jos haluatte itseltänne jatkossa aikaa ja ketutuksen määrää säästää, niin jätäkää sh foorumien säälittävät ilmiannot sikseen, koska se on lopulta ihan turha vaiva. Ei kenenkään syömishäiriö sillä poistu jos foorumimme poistatte. Olette vaan ilkeitä.

Eipähän tarvitse tännään syödä.

Jeh, koska yhdestä hampaastani lohkesi pien palanen pois. Yksi pienesti lohennut hammas lisää lohjenneiden hampaitteni joukkoon. Sattuu sen verran, ettei miulla ole minkään näköistä fiilistä edes yrittää syödä vähän tännään. Kyllä se hammassärky taas jossain vaiheessa hetkellisesti hellittää. Milloin? Jaa'a. Toisaalta ei haittaa yhtään. Voinpahan töissäkin tarvittaessa vedota siihen, kun siellä en syö mittään.

Onnea pikku sisko!

Huhheijaa etten sanoisi. Selvisin töistä yhtenä kappaleena kotiin. Sinänsä harmi, koska en voinut välttyä pikku veljeni ylioppilasjuhlilta. Luitte oikein. Mie ja veljeni ollaan nippa panna puheväleissä. Jos se puheväleiksi lasketaan, että aina, kun satutaan samaan paikkaan, samaan aikaan, niin veljeni joko vittuilee miulle päin näköä tai väheksyy rankasti kaikkea mitä sanon eli on omasta mielestään aina oikeassa tai tietää kaikesta kaiken vaikkei eli itsekeskeinen kusipää tai kaikkea edellämainittua.

Isot miinus pointsit veljelle hänen uusimmasta kusipäisyyden asteestaan, koska pikku siskoni valmistui myös tännään urheiluhierojaksi. Veljeni oli ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on vain ja ainoastaan hänen päivänsä eikä siskoa saanut juhlia samaan aikaan, kuin häntä. Veli joka jatkaa vielä opiskelujaan jossain muualla ja valmistuu sieltä eli saa uudet valmistujais juhlat. Siskollani on ylioppilas pohja, johon veli vetosi, että sisko sai omat juhlat, kun valmistui, niin häntä ei saa juhlistaa tännään. Hei haloo, sisko sai lakkinsa eri  vuonna, kuin veli.

Eli käännyin äitin luona vajaan tunnin. Moikkasin sukua. Onnittelin siskoa ja toin hänelle lahjan josta tiesin hänen pitävän. Näihtiin parilta vilaukselta veljeni kanssa toisemme, eikä myö edes moikattu. Yritettiin vain pitää kulisseja yllä suvun nähden.

Tiedän, että mie olen ollut veljeäni ja siskoani kohtaan aikoinaan todella hirveä. Anteeksi olen pyytänyt ja yrittänyt jälkikäteen hyvittää tekemiäni vääryyksiä. Siskon kanssa myö ollaan väleissä. Paremmissa, kuin pitkään aikaan. Veljen vittuilua olen yrittänyt ymmärtää jo useamman vuoden putkeen, koska suuren osan siitä olen täysin ansainnut, mutta rajansa kaikella. Jos ei kelpaa, että yritän käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti häntä kohtaan, niin ei sitten.  Mie en jaksa ennää yrittää stempata, kun ei häntäkään kiinnosta yhtään. Eli tällä kulissi linjalla tilanne etenee.

Tuntuu, että olen luisumassa kohti pimeyttä.

Pimeyttä josta ei ole paluuta, ainakaan heti. Pahaolo sisälläni myllertää. Huutelee sanoja joita en ymmärrä tai niistä selvää saa. Ahdistaa vaan niin paljon. Pelottaakin. Mikä? Sen jos osaisin sanoa. Huomisen toivoisin voivani ohittaa. Käpertyä peittoon turvalliseen. Olla poistumatta kotini seinien sisältä. Se vaan ei tule olemaan vaihtoehto hyvä. Sillä koirani on huomennakin ulos päästävä ja miun on kyettävä itseni töihin raahaamaan tai kenkää tulee. Etsimään jostain feikki hymy kasvoilleni ja kulissini taas kasaamaan. Kumpa tällä kaikelle tai edes pienelle osalle löytäsin nimen, sanan tai syyn, niin se ehkä oloani vähän helpottaisi..

"Muista, sä olet kaunis."

Miulle osoitetut sanat joita en vieläkään ossaa sisäistää, vaikka kaunis nainen  ne miulle sanoin useaan eri kertaan eilen. Sanat jota päätyivät suudelmien kautta.. ;)

Ymmärtäen, että terapiaa tarvitsen yhä muun muassa siihen, että en enimmän osan aikaa pitäisi itseäni vastenmielisen näköisenä..