Maanantai.

Tämä ei taas ole ollut miun päiväni. Nukuin melkein pommiin, koska olin sopinut ystäväni kanssa, että hakisin hänet hänen parkkipaikaltaan. Jonka jälkeen haettaisiin hänen nuorimmaisensa koulusta ja siitä sitten lähdettäisiin autolla hoitamaan hänen asioitaan. Vaan kuinka kävikään. Odottelin häntä hänen parkkipaikallaan, eikä häntä siellä näkynyt. Soitin ja kysyin, että missä menet. Hän toteaa, että on lapsensa koululla ja sanoi, että onkin jo asiansa saanut hoidettua. Totesin hänelle, että on kiva homma, koska odottelen yhä sinnuu parkkipaikallasi. Johon hän vain vastasi:"Oho, sori unohdin."  Mitäkö mie tein? Mieleni olisi niin tehnyt ärähtää ja raivota. Sain vain sanotuksi, että eipä mitään. Argh, mikä kiltteyskohtaus miulla taas oli.

Josta johtuen minnuu on ketuttanut niin urakalla, että olen liikkunut, kuin mielipuoli. Jotain hyvää tuostakin tunnetilasta oli. Kaloreille ja läskeilleni kyytiä.