Fatboy Slim - Wonderful Night

Elämä on välillä ihan hassua. Sain juuri puhelun jossa miulle sanottiin, että en saanut sitä yhtä tiettyä hakemaani vakipaikkaa. Ei tuntunut yhtään pahalta. Tuntui, kuin raskas taakka olisi pudonnut hartioiltani pois. Yritin vain olla hihkumatta puhelimessa: Jesh! En tullut valituksi. Kiitos! Nippa ja nappa pystyin siihen. Minkä vuoksi? Koska itsessään työhaastattelu tilanne oli sangen ahdistava. Mahdollinen tuleva pomoni ja vara pomo tuntuivat myös ahdistavilta. Liittynee kaiketi henkilökemioihin, joita ei vaan ollut. Itsessään paikka oli niin iso, että se teki siitä ahdistavan. Morkkaamatta yhtään haastattelijoita tai tuota paikkaa työpaikkana, niin uskon, että valituksi tulleet/tullut tulee siellä viihtymään. Onneksi kaikilla ei ole samaa makua työpaikan suhteen. Pisteet haastattelijalle siitä, että hän kuitenkin soitti miulle ja kertoi etten tullut valituksi. Harvemmin noin käy.

Mikä olisi tarpeeksi kuvaava otsikko?

Mie en oikeasti ymmärrä mikä siinä on, että jotkut tunemistani ihmisistä saavat kai jotain sairasta hyvänolontunnetta siitä, että he ovat välillä niin ilkeitä ja julmia tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Ihmisiä joita he vielä kutsuvat ystävikseen, kavereikseen. Ihmisiä kohtaan joille he ovat sanoneet etteivät he tule lukeutumaan heihin, jotka heitä sanoillaan, teoillaan ja tekemättä jättämisillään satuttaisivat koskaan. Mutta he ovat niin silti tehneet. Onko miulta mennyt jotain todella oleellista ohi, kun en ymmärrä tuon käytöksen jotain hienoutta? Tai saatika mahdollisia perustelujaan millä käytöksensä oikeuttavat? Eikä siitä siis pitäisi heille sen vuoksi suuttua, kuten he ovat asian ilmaisseet.

Josta johtuen miulle tärkeää ja rakasta ystävä ja kamu joukkoa repii nyt tuollainen tilanne. Ihmiset ovat jakautuneet. Osa uskoo mieluummin heidän sanoihinsa, jotka ovat omalla ilkeällä ja julmalla käytöksellään saaneet aikaan paljon kamalaa. Osa uskoo mieluummin heitä, joille on tehty pahaa. Ja loput ovat välitilassa. Kuten mie. Olen saanut oman osani tuosta halpaisesta käytöksestä, jota en mielestäni ole ansainnut, koska en ole tehnyt heille mitään pahaa. Ainakaan tietääkseni. Mie en todellakaan ole täydellinen, kuten eivät hekään.

Mihin vetää raja siihen, että ei kiitos miulle enempää henkistä roskaa ja ilkeilyä enempää tai saatika miulle tärkeille ja rakkaille ihmisille? Milloin voi sanoa ihmisille, jotka ovat siulle ja siulle tärkeille ihmisille inhottavia, täysin tarkoituksella: Pitäkää tunkkinne. En halua olla ennään teidän kanssanne missään tekemisissä. Ilman etten itse syylisty samankaltaiseen ilkeyteen. Vai onko vain parempi mennä ainakin jonkin aikaa siten, kuten vanha sananlasku asian ilmaisee? "Pidä ystävät lähelläsi. Viholliset vielä lähempänä.."

Miulla tekee henkisesti pahaa heidän puolestaan joita ollaan kohdeltu, kuin saastaa. Inhottavan ristiriitaista, koska puolen valitsemisella on pitempi aikaset karut seuraukset.. Lopputulos tässä koko sopassa taitaa kuitenkin olla se, että ihmisiin tulee sattumaan ja paljon. Kävipä tässä miten tahansa.

Taas terveyskeskuksessa.

Onneksi tällä kertaa reissuun ei mennyt kolmea tuntia, vaan kaksi. Pitkittynyt flunssani on nyt poskiontelontulehduksena menossa. Eli edellisellä viikolla saamani lääkitys ei ole purrut toivottavalla tavalla. Sairaslomalla olen keskiviikkoon saakka. Oli kyllä niin "hilpeää" soittaa pomolleni tännään ja sanoa, että ennen torstaita en ole työkykyinen. Sain moraalisaarnaan siitä minkä vuoksi en saanut antibiootti kuuria jo viime viikolla. Mitä tuohon olisi voinut sanoa? Lääkäri määräsi ensin erit lääkkeet ja niiden seuraksi määräsi toinen lääkäri tännään miulle antibiootti kuurin niiden seuraksi. Toivottavasti yli viikon lukossa olleet korvani avautuisivat, molemmat poskionteloni ja hampaani lopettaisivat vihlomisensa.

Kun norsu lähti oopperaan.

Olin Äipän kera tännään kahtomassa Rusalka oopperan. Norsu olo oli jo ennen sinne lähtemistä. Yritin löytää jotain nättiä päälleni tai edes jotain mikä ei huutamalla huutaisi miulle, että näytät norsulta. Hetkellisesti tuli sellainen fiilis kotona, että ehkä kelpaan näin. Oopperassa norsu fiilis iski niin lujaa uudemman kerran. Tuntui kuin lähes kaikki vastaantulijat olisivat tuijottaneet miun läskejäni ja miettineet, että mitä tuokin norsu rumissa vaatteissaan täällä tekee. Vainoharhaista? Kyllä, mutta en vain päässyt tuosta tunteestani eroon. Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että vastaan tuli muutama kaunis keijukainen ja muutama niin ihana nainen, että jos alemmuudenkompleksini ei olisi ollut päällä niin olisin kysynyt sitä yhtä tiettyä söpöä blondia seurakseni teelle.

Jyrki Anttila loisti Metsästäjän roolissaan. Tuon miehen lauluäänessä on vain sitä jotain. En osaa sen tarkemmin sanoa, että mitä. Jotain minkä vuoksi hänen lauluosuuksiaan kuuntelee ilolla. Naispääosan, Rusalkan aka Olga Romanko:ssa oli jotain hellyyttävää, mutta hetkellisesti hänen äänessään oli jotain mikä vihlaisi korviani. Ehkä huono päivä?

Koirapuistossa aijemmin päivällä oli pitkästä aikaan koirani koirapuisto ihastus, jota myö ei olut nähty pitkään aikaan, isovillakoira ystävät ja joukko muita koira kamuja. Kp reissun jälkeen muru on lähinnä nukkunut. Tuhisee tälläkin hetkellä sohvalla olevan tyynyn päällä tyytyväisen oloisena.

Michael Bublé - Feeling Good

Lisää hyviä syitä kuunnella Bublé:n musiikkia: Laitoin Bublé:n soimaan ja tein suur siivouksen kotonani. Esim. pesin uunin, pyyhin pölyt, pesin muutaman koneellisen pyykkiä ja astiat. Jätesäkillinen vaatteita lähtee kirpputorille ja pesin myös jääkaapin. Hyvä päivä. (:

Määrittämätön akuutti ylähengitystieninfektio

Näin lukee tämänpäiväisessä lääkärin lasunnossani. Influenssaa siis puukkaa. Mie en tod tiedä, että kumpi sattuu nyt enemmän: se, että poskionteloitani vihloo vai se, että hampaitani vihloo..kaiken tämän muun "ihanan" fyysisten tuntemusten kera. Mie sydän terveyskeskus. Ei mennyt kuin vajaa 3 tuntia koko reissuun plus apteekin odotusjono päälle. Ensin, kun oli pitkä odotus sairaanhoitajan jonossa ja siitä lääkärin jonoon. Voi jos miulla olisi varaa yksityiseen niin olisin varannut sieltä ajan ja käynyt tämän koko rupeaman läpi paljon lyhyemmässä ajassa.

On se reilua, että niin monet lapset ja vanhukset saivat kiilata sairaanhoitajien avustamana lääkärin odotusjossa ohitseni ja useamman muunkin heitä jo ennen jonossa olleiden kanssa. Ihmisiähän myö ei lapset ja ei vanhuksetkin ollaan. Lapsille tekee muuten ihan oikeasti hyvää oppia odottamaan, vaikkei se mukavaa olekkaan. Etenkään kipeänä. Kaikki miulle nyt ja heti-asenteella ei pitkälle pärjätä aikuisena..

Nyt vihdoin ja viimeinen kotona. Oma sohva, paras sohva ja unissaan tuhiseva koira seuranani. Onneksi sairaslomaa on perjantaihin saakka, niin saan toivottavasti kasattua itseni maanantaihin menessä työkuntoiseksi.

Kuumetta odotellessa.

Toissapäivänä iski flunssa. Kuumetta tosiaan odotellessa, että pääsisin sen kautta eroon tästä koko moskata. Asian ainoa hyvä puoli on se, että miulla ei ole minkään laista halua syödä tai saatika näläntunnetta. Harmi vain, että liikkuminen tulee jäämään todella vähänlaiseksi tänä aikana.

Voikohan oman lähestyvän kuoleman aistia?

Miulla olisi niin monta asiaa mistä voisin tännään kirjoittaa, mutta tuo lause pyörii lähinnä mielessäni. Tuolla lauseella en tarkoita sitä, että olisi suunnittelemassa itsensä tappamista, olisi ollut isossa onnettomuudessa, jonka seurauksena on sairaalassa tai sairauden vuoksi.

Lause jota en vain saa mielestäni. Kuuntelin tännään yhtä herttaista vanhaa rouvaa ja yritin lohduttaa häntä sanomalla: Kaikki on hyvin ja sinnuu rakastetaan. Hänen sanansa, jotka pyörivät mielessäni: "Jos en herääkkään ennään huomenna?" Kyyneleet hänen silmissään. Halaus.

Ei ole todellista!

Sain tännään toisenkin soiton jossa minnuu pyydettiin työhaastatteluun. Puhelun aloittivat haastattelijan sanat: "Kutsu käy, koska hakemuksesi oli niin hyvä.." Sinne siis huomenna. Jau!

Ps. oli ihanaa nähhä myös TI:tä pitkästä aikaan.

Perjantaita odotellessa!

Sain tännään kutsun työhaastatteluun. En olisi ihan heti uskonut, että pääsen sinne, koska laitoin hakemuksen viimeisenä hakupäivänä. Nyt vain pitää jo etukäteen psyykata itseäni sen hyvällä tavalla itseni kehumisen suhteen. Missä mokasin viime työhaastattelussani. Ihana vapaapäivä. Ihana maanantai. Luitte oikein tuon edellisen lauseen kanssa.

PP:n näin myös hänen lounastauollaan tännään, niin koirani on ollut tännään vähän aikaa yksinään, niin toivottavasti hän ei ala huomenna töihin mennessäni protestoimaan siitä, että hänet "hylätään". Vaan jäisi tyytyväisenä kotiin. Kuten hän yleensä jää.

Auts. Vatun vattu, polveni.

Polviani vihloo ja särkee päivä päivältä enemmän, useammin ja pitkäaikaisemmin. Nyt vihloo ja särkee enemmän vasemmanpuoleista polveani. Useimmiten eroa ei edes huomaa. Istuin tai olin liikkeessä. Useasti polviini sattuu niin paljon etten pysty edes nukkumaan. Laitoimpa tyynyn, peiton jne. siten ettei sattuisi niin paljon, kuin vähän aikaa sitten. Ehkä pieniä pätkiä kerrallaan nukun ja jossain vaiheesaa iltaa/yötä/aamua alan jo epäillä, että olenko nukkunut lainkaan. Myönnän ja tunnustan, että minnuu pelottaa, että miulla olisi osteoporoosi eli luukato. Ainoasti varmuuden saan tähän siten, että tutkitutan kunnolla polveni. En vain uskalla tehdä sitä. Entä jos tulos onkin osteoporoosi?

Ps. särkylääkkeet potkivat hyvällä vain vähän aikaa, enkä halua, että jään niihin koukkuun, joten niitä en halua syödä, kuin karkkia.

Pendulum - The Island Part 1 Dawn

Huh ja hei. 14-tunnin työpäivästä olen juuri ja juuri selvinnyt. Itseppä tätä halusin, koska muuten olisin lähes joka ikinen viikonloppu töissä. Tekemällä kerran kuussa lauantaina ja sunnuntaina moiset vuorot, niin miulla on mahdollisuus yrittää ylläpitää sosiaalisen elämäni rippeitä. Ilman tuota mahdollisuutta vapaa-ajan sosiaalista elämää miulla ei juurikaan olisi. Suurin osa ystävistäni ja kamuistani on töissä ma-pe päivinä ja viikonloppuisin heillä on mahdollisuus tehdä jotain ihan muuta, kuin töitä. Huomista odotellessa. Jos tämän jälkeen NukkuMaija ei minnuu kolkkaa untenmaille niin ei sitten mikään.

Ehkä on vaan niin ehkä.

Lähetin juuri pari uutta työhakemusta. Sitä tiettyä hakemaani työpaikkaa en saanut, koska olin tämän mahdollisen uuden pomoni naamarajan väärällä puolen. Toisaalta mie olen tällä hetkellä lähes helpottunut siitä ettei minnuu valittu siihen virkaan, koska työskentely työpaikassa, jossa olet pomosi naamarajan väärällä puolen on kaikkea muuta, kuin mukavaa. Kokemuksella karulla tiedän tämän menneestä.

Uuden työpaikan haku on siksi todella oleellista nyt, koska määräaikaista työsuhdettani nykyisessä työpaikassa ei ole ennään pitkää aikaa jäljellä. Varasuunitelma on b on nyt tarpeen. Irvistyksen kanssa juttelin tuosta jokunen päivä sitten. Aiheeseen päästiin siten, että voi olla mahdollista, että työntekijöitä vähennetään yksiköstäni. Jos näin käy, niin siinätapauksessa mie olen ensimmäinen joka saa potkut. Noh pilkkua viilaten työsopimustani ei ennään jatketa, mikä on lopulta sama asia, mutta vähän eri sanoin. Tästä kaikesta saan silloin kiittää Kaksinaamaista, joka aloitti muutamapäivä sitten työ tuolla. Hänen aikaisemmassa työpaikassaan työtahti oli verenmaku suussa-kiirettä, jonka ohella työpäivän aikana ei aina ehtinyt edes pitää lakisääteistä taukoa. Kaksinaamainen oli mennyt valittamaan Isolle Pomolle siitä, että täällä ei ole tarpeeksi työtä työajaksi. Hän oli ollut tuolloin päivän verran töissä ja sinä päivänä sattui olemaan harvinainen poikkeuspäivä jolloin ei ollut niin kiire, kuin mitä yleensä on. Hyvin organisoidusti kaiken oleellisen ehtii silti tehdä ja aikaa jää vielä asiakkaiden kanssa juttelemiseenkin. Kaksinaamainen oli alkuun niin onnessaan siitä, ettei työpaikallani ole niin kiire, kuin mitä hänen edellisessää on...ja tässä on kiitos siitä, että hänet valittiin siihen paikkaan.

Mie sanoin tuosta Irvistykselle, että nyt on miun varmaan oleellista alkaa etsimään uutta työpaikkaa, jos eteen tulee työntekijöiden vähennys. Hän vastasi miulle, että hän ja Pomo yrittävät saada Ison Pomon ymmärtämään sen, että työntekijä määrää ei kannata vähentää, koska muuten työhön liittyvän laadun taso laskee rankasti. Mikä näkyy asiakkaiden tyytyväisyydessä.

Kaiken jälkeen minnuu rupesi ahdistamaan niin paljon, että soitin HL:lle ja kysyin, että voisimmeko tulla koirani kanssa yöksi hänen luokseen. Se onneksi onnistui. Nyt hänen luotaan kotiutuneena, koirani on lähinnä nukkunut tyytyväisenä sohvalla. Ulkoilu ja toisen koiran seura teki niin hyvää koiralleni. HL:n seura piristi minnuu ja sain stempattua ja lähetettyä ne hakemukset eteenpäin.

Tai voihan olla myös mahdollista, että nykyinen työpaikkani säilyy. Ehkä on vaan niin ehkä, eikä se tuo täyttä varmuutta tulevasta. Kuitenkin Pomoni sanat pöyrivät mielessäni: "Voisit ehkä saada vakipaikan tai vähintään voisimme ehkä jatkaa työsuhdettasi.." Ehkä, niimpä.

Abc:n päivän maksimi kaloreihin en ole taaskaan yltänyt. Painostani ei ole tietoa. Vaa'alle astuminen adistaa tällä hetkellä niin paljon. Liikaa.