Mie olen lukenut jo pitemmän ajan tietyn sh-maailmassa elävän tytön blogia. Hänellä saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei hän kirjoita mitään. Omalla tavallaan se on hyvin ymmärrettävää, koska hän on osastolla. Ollut siellä jo ties miten kauan. Joten aina välillä miulla on huoli hänestä, jos menee pitkä aika jos hän ei ole pystynyt tai jaksanut blogiaan päivittää.
Hymyilin juuri hetki sitten. Hän oli päivittänyt blogiaan. Kaiken sen kaaoksen keskellä, jossa hän elää, niin hän oli löytänyt jotain kaunista ja asioita joille hymyillä. Tuli jotenkin helpottunut olo hänen puolestaan, vaikken häntä tunnekkaan. Helpottunut, koska sh ei ole onneksi vienyt häntä arkun pohjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti