Huomenna on päivä mikä pelottaa ja ahdistaa niin paljon. Viimeinen koe. Se tietty, minkä olen sössinyt jo useaan eri kertaan. Nyt vain olisi saatava siitä arvosana, joka ei olisi hylätty. Parina viime kertana ajatus löi tyhjää, kun olin sitä koetta tekemässä. Jos saan hylätyn niin en valmistu ja miut potkitaan pois lopullisesti koulusta.
Eikä tätä ahditus vitutustani helpota yhtään se, ettei se tietty opettaja ole edelleenkään laittanut tietokantaan merkintää opinnäytetyöstäni ja niistä sen kahdesta eri kurssista, joista sain arvosanat. Laitoin mie hänelle tännään tekstiviestillä kysymyksen, että voisitko laittaa ne arvosant tietokantaan. Mitään vastausta ei kuulunut. Kyllä hän on edelleenkin niin vihainen miulle, vaikka muuta opinto-ohjaajalle on väittänyt tässä hiljattain.
Jos valmistumiseni jää todella kiinni vain siitä, etten saanut niitä kolmea merkintää, koska opettajaa vitutti, niin siinä vaiheessa tulen juomaan itselleni elämäni pahimman krapulan. Siinä vaiheessa ne kamalat kalorit tai päivän-kahden krapula ei tule pahentamaan tätä tilannettani. Kalorit voi laihuttaa aina pois ja krapulakin loppuu aikaaan.
Jos en valmistu niin miulla ei ole mitään havaintoa siitä mitä haluaisin jatkossa tehdä. Enkä myöskään tiedä, että miten aloittaa lause ja kertoa perheelleni ja sukulaisilleni, että tuotin heille kaikille suuren pettymyksen. Kuten myös itselleni.
Tämän hetken olotilassani on toisaalta se hyvä puoli, että tajusin juuri etten ole syönyt tännään mitään. Onneksi on vielä vähän aikaa lukea siihen kokeeseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti