Mie en käsitä tätä, mutta pääsin siihen haluamaani työhaastatteluun, vaikka ajatus ei lentänyt yhtään, kun kirjoitin sen työhamukseni. Totta puhuakseni se hakemus oli ihan kuraa, en vain saanut juuri mitään fiksua paperille saakka. Alussa jännitti kyllä ja paljon. Eli tätä perinteistä. Kehu itseäsi tarpeeksi, minkä vuoksi juuri sie olisit se paras kaikista hakijoista, mutta ei kuitenkaan niin, että se menisi liian lesoamiseksi tai liian vähäiseksi. Uh.
Maanantaina miulla alkaa sijaisuus ja sen loppumis päivä on kysysmysmerkillä. Siellä sanottiin, että voisin sen sijaisuuden jälkeen ainakin tuurata ihmsiä heidän lominsensa yms aikana ja mahdollisesti jatkaa vielä vakinaistetusti. Parempi tuokin, kuin ei mitään. Eli pitää stempata huolella, jotta toivottavasti saisin tuolta vakipaikan.
Paikka vaikutti ainakin mukavalta. Kaksi vuoroinen. Sisältäen viikonloput. Paikka vaikutti ihan jo sen puolesta mukavalta, koska tuolla tuli vastaan yhden työntekijän suloinen koira, joka on hänellä aina välillä töissä mukana. Joten koirien vihaajia tuolla ei näyttäisi olevan, vaikkei tuleva pomoni erityisemmpin koirista perustkkaan.
Vuoden viimeinen päivä menee kamuni TP:n ja meijän koirien kanssa. Onneksi miun karvakorvani ei pelännyt ainakaan viime vuonna raketteja. TP:n toinen koira kyllä pelkää. Voi toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti