Jossain vaiheessa tuota kurssia tulin ymmärtäneeksi sen, että pitemmän päälle saattaisin olla onnellisempi siten jos en vaatisi itseltäni aina parasta mahdollista lopputulosta, jonka ohella yrittäisin kuunnella kehoani vähän useammin ja aijemmin. Muistaen taas alkaa päivittäin venyttelemään ja hiljentyä hetkeksi hyvällä omatunnolla. Tuo tuskin tulee olemaan mikään helppo prosessi, mutta nyt, kun ajatuksen siemen on minnuun päässyt, niin matkani voi alkaa ja ehkä sen kautta oppisin myös paremmin käsittelemään pettymyksiä. Pettymyksiä siitä, että yritin parhaani, mutta aina se ei takaa sitä, että saavuttaisin tavoitteeni ja ehkä hyväksymään myös vähän paremmin epäonnistumisiani.
Päivän pieniin ihaniin hetkiin luketui koirapuistossa käyminen koirani, kamuni TP:n ja hänen koiriensa kanssa. Kylmähän ulkona oli sen luihin saakka yltäneen viiman kanssa, mutta sekään ei haitannut, koska koirilla oli mukavaa. Se onnellisuus mikä heistä huokui, kun he juoksivat, leikkivät ja meuhkasivat koirapuistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti