lauantai 4. joulukuuta 2010

Kehutkin voivat satuttaa.


Olen kamuni luona käymässä. Tätä tärkeää ihmistä en ole tavannut pitkään aikaan, koska aikataulut puolin ja toisin ovat vain menneet niin ristiin. HR sanoi, että näytän niin pieneltä. Mie sanoin,  ja ketut näytän. Hän tarrasi mahaani ja sanoi, että eihän siitä meinaa saada enää edes kiinni. Sanat, jotka tuntuivat vain niin korvissa vihlovilta. Näin sen vuoksi, koska hän oli nuo sanat sanoessaan humalassa. Ei vähän, vaan paljon. Toisaalta jos hän nuo sanat olisi sanonut selivimpäin, niin tuskin olisin niitä silloinkaan osannut sisäistää tai uskoa. Ajatus siitä, että mie olisin oikeasti pieni ja kaunis on jotain mikä ei vaan voi sopia miulle. Miulle, joka olen läski ja kaukana siitä, että kukaan voisi sanoa miulle, että mie thinspoan häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti