keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Ketuttaa rankasti, vol ties mitä.


 Tilitän pitkään eli tätä ei ole kenenkään pakko lukea. 

Niimpä niin. Kuten jo sanonottua, että on kamuja ja myös on "kamuja", jotka naamakkain ovat niin kaveria ettei ole tosikaan. Sama pätee ystäviin ja "ystäviin". On se kumma homma, että sen kaksi kertaa vuodessa, kun olen täälläpäin Lappia käymässä, niin lapsuuden kamuni LA ja serkkuni AK ehtivät ehkä kerran nähdä, vaikka heille infoaisin tulostani hyvissä ajoin.

LA oli ensin sitä mieltä puhelimen välityksellä, että  nähdään toki, kunhan joulusta selvitään. No kuinka ollakkaan häneltä tuli tekstiviestiä ettei hän kerkeäkkään nähdä, kun hänellä on niin paljon tekemistä. Pahoitteli klassisesti sitä ettei nähty ja olisi ollut niin mukavaa nähdä. Tässä kohdin voidaan vain sanoa: Arvasin saatana.

AK taas on ihan oma tapauksensa. Samaa, kuin LA, mutta hän ei edes tule pahoittelemaan sitä, että hän teki miulle taas oharit. Oli tarkoitus nähdä tiistaina. Tännään tuli viestiä, että hänellä olikin mennyt tiistain menonsa kanssa niin myöhään eli sen vuoksi ei nähty. Kysyi päivämäärää milloin lähdetään täältä ja sanoi, että yritetään nähdä tännään. Ketut nähty. Eli jälleen kerran: Arvasin saataana. Kyllä AK kehtaa käyttätyä törkeästi Isovanhempiani kohtaan ja noin muutenkin käyttäytyy useasti noin ja esittää muulle suvulle, että hän on se väärinymmärretty nuori.

"Väärinymmärretty", joka ei viitisi siivota omia sotkujaan vaan jättää ne muiden siivottavaksi ja jos tuo tilanne jälkeenpäin on koskettanut muitakin, kuin häntä ja hänen kamujaan, niin siitä ollaan useimmiten ensimmäisenä syyttämässä Isovanhempiani. Mikä miusta on huutava väärrys. Ei se ole Isovanhempini syy, että AK on päiväpäivältä itsekeskeisempi kusipää.

Ja mutkan kauttta päästäänkin yhteen tiettyyn ystävääni. Tosin en mie ennään tiedä, että ollaanko myö ennään missään väleissä vaiko kulissi väleissä. Hän veti huolella herneet nenäänsä siitä, että en päässyt paikanpäälle hänelle tiettynä tärkeänä päivänä, koska olin kuumeessa ja ääntäkään ei tullut. Mie inffosin häntä tuosta tekstiviestillä samana aamuna ja pahoittelin etten pääse tulemaan. Jos fyysinen tilani olisi ollut parempi, niin olisin tullut paikanpäälle. Kyllä hän jälkeenpäin kitisi ja tilitti tuosta miun pois jäämisestäni facebookin profiilini seinällä ja sen lisäksi viellä irc-gallerian seinälläni, johon oli kaivanut viisi vuotta vanhan viestini hänen viestinsä joukkoon. Jatkaen galleriassa samasta aiheesta.

Vastasin mie hänelle tuon fb:n kommentin lukemiseni jälkeen hänelle tekstiviestillä, koska ääneni ei olisi riittänyt puhelun soittamiseen. Sanoin mie hänelle, että fb:n profiilin seinälle avautuminen on todella lapsellista, kun kyseessä on asia mikä ei kaikille fb:n kamulistalla oleville kuulu. Hänestä ei ole tuon jälkeen kuulunut mitään. Laitoin hänelle vähän ennen joulua fb maililia ja kysyin, että missä mennään ja saitko koskaan niitä kahta tekstiviestiäni ja yritin hieroa rauhaa. Mitään ei ole kuulunut hänestä. Tässä vaiheessa voin vain sanoa, että jos hän välttämättä haluaa olla herneet nenässäään, niin kaikessa rauhassa.

Jos sie tunnistit itsesi tästä viimeisestä ystävä ja "ystävä" kohdasta ja jos haluat aiheeseen liittyen sanoa miulle jotain niin sanoisitko vaikka naamakkain tai soittamalla. Ei kiitos uudestaan fb:ssä, galleriassa tai blogissani. Mie olen ihan valmis aiheesta puhumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti