Tapasin eilen SB:n ja TB:n ostoskeskuksessa. Vaihdettiin joululahjat ja shoppailtiin lemmikeillemme jouluksi iloa.SB:n vanhemipien joululahja ahdistaa silti rankasti. Iso suklaalevy. Vielä se ei miulle huutele, mutta yritän sen lahjoittaa jollekkin, niin en vahingossakaan sorru.
Yhdessä vaatekaupassa ennen tuota vilkaisin ale kohdan housuja ja ihmettelin ääneen, että ovatpa nuo koon 40 housut jotenkin pienen näköiset. Onkohan se mahdollisesti virhekoko, kun se on yhä jäljellä. SB siihen vastasi: "Olet siekin pienen kokoinen." Hänen äänen sävynsä oli siinä ja siinä, että voinko ottaa tuon kommentin positiivisena vai negatiivisena asiana. Jos se meni negatiivisuuden puolelle, niin mie vaan niin toivon, ettei miun tarvitsisi käydä uudestaa hänen kanssaan tätä: Minkä verran olet oikeasti laihunut-keskustelua.
Samaisessa kaupassa olin vähän aikaa myöhemmin melkein pyörtyä. Onneksi näin ei käynyt, niin minkään sorttista episodia ei tapahtunut. Jollain kierolla tavalla ajateltuna se tila, kun olet melkein pyörtymäisilläsi on todella miellyttävä tila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti