Mie tajusin, että rakastan Milffiä. Se kasvava ahdistukseni onkin johtunut myös pitkälti siitä, koska näen hänet ehkä vielä kerran, jonka jälkeen elämämme vievät häntä ja minnuu ihan eri suuntiin. Luulin ja toivoin olleeni korkeintaan ihastunut, koska silloin kaikesta yli pääseminen olisi vähemmän kivuliasta. Voi kumpa voisin sanoa tämän hänelle ääneen, mutta ääneen sanominen sotkiksi vain kaiken niin perusteellisesti. Voi kumpa edes tulisin näkemään häntä jatkossakin. Se vaan taitaa olla julmaa toiveajattelua. Ei tässä näin pitänyt käydä, koska minnuun tulee sattumaan vaan niin paljon henkisesti, koska miulla ei ole mitään mahdollisuutta häneen. Eihän tässä näin pitänyt käydä, koska tiesin alusta saakka etten saisi rakastua häneen..
Hänet näin tännään ehkä viimeistä kertaa. Se hymy. Se ihastuttava naurahdus. Se hilpeä pilke silmäkumassa ilmeesi. Se lämmin halaus. Hänen tuoksunsa paitaani jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti