Siitäkähään huolimatta en vain pysty ennään hymyilemään. Olen itkenyt lähes silmät päästäni. Näin Milffin tännään viimeistä kertaa. Hän halasi minnuu ja juteltiin hetki. Oma mokanihan se oli, kun olin mennyt rakastumaan saavuttamattomaan naiseen. Seurauksia kärsitään sitten jatkossa. :/
Kuraattorin ja Opon näin pikaisesti myös tännään. Halasin ja kiitin heitä siitä, että ilman heidän apuaan olisin tuskin valmistunut. Ehkä mie vielä jossain vaiheessa kykenen sisäistämään sen, että valmistuin. Se vain tuntuu vieläkin niin epätodelliselta ajatukselta.
Enkä pysty nyt edes iloitsemaan siitä, että painan vähemmän, kuin monneen vuoteen.. Eikä Milffiltä juuri saamani tekstiviesti helpota yhtään oloani. Hän kiitti tämänpäiväisistä kauniista sanoistani ja siitä, että hänestä oli ihanaa, että muistin hänenkin pitävän paljon Simply Red:n musiikista. Kuinka olisinkaan voinut sen unohtaa? Miekin, kun Sr:n musiikista pidän suuresti. Pidin jo ennen, kuin tapasin Milffin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen jatkossakin pitämään. Ristiriitaisuuden värittäen Sr:n sanoja jatkossa. Milffin, kun tuo mieleeni tuo..
Paitsi, että vastasin Milffille mikä liittyi Sr:ään, lähetin hänen koiralleen rapsutukset ja toivoin hänelle hyviä päiviä.. Sain vastauksen joho kuului: "Voi itkeki hyvin ja huolehdi itestäs. Sisältää myös hieman syömistä." Hän oli siis kuitenkin tajunnut, että mie olin laihtunut ja näytin pieneltä! Nyt voin hetkeksi kyyneleeni pyyhkäistä ja hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti