perjantai 17. joulukuuta 2010

Helppoa, muttei kuitenkaan helppoa.


Jos tiettyjen tahojen kanssa asiointi on helppoa tai suht'koht kivutonta niin tilanne tulee sukkaamaan jälkikäteen ja paljon. Esimerkkeinä vähänajan sisältä on se, että uuden pankkikortin tilaus uudella etunimelläni onnistui helposti. Tosin posti toi sen kortin etu- ja 2 nimelläni varustettuna. Joku oli matkalla kämminyt ja unohtanu siitä sukunimeni tai laittanut etunimeni sukunimekseni. Eli eikun maanantaina pankkiin. Tännään en vaan ennään jaksanut. Sosiaalisuus kiintiöni tuli vähäksi aikaa täyteen.

Tätä oli edeltänyt isännöitsijän toimistolla käyminen ja kela reissu. Kela reissu sikäli kammoksuttaa minnuu noista eniten. Se reissu meni ilman sitä, että se kanssani asioinut työntekijä ei vittuillut miulle tai purkanut turhautumistaan työhönsä/elämäänsä miulle. Kahdet eri paperi asiat sain hoidettua ilman ongelmaa. Jotenkin on vain sellainen orastava fiilis siitä, että kuoppia tulee vastaan noiden paperin kanssa eivätkä ne edenneetkään  ilman ongelmia. *koputtaa puista pöytää*

Myöskään t-todistuksen saaminen lääkärin kautta ei toiminut tännään. Koulussani tuota asiaa hoitavat tahot ovat jouluun saakka työllistettyjä ja tammikuulle menevät ajat eivät auta minnuu mitenkään. Terveyskeskuksen puhelimessa työntekijä inisi miulle ensin siitä, että tuossa terveyskeskuksessa ei hoideta t-paperi asioita. Mie selitin hänelle kärsivällisesti kouluni tilanteen ja kysyin, että olisiko tuo mitenkään mahdollista, koska tarvitsisin pian tuon paperin, koska parissa työpaikan haastattelussa tarvitsen tuota paperia. Toivoen toki, että sinne haastatteluun/haastatteluihin miut kutsutaan.

Työntekijä luurin toisella puolen kysyi lähellä olevalta lääkäriltä tuosta paperista pitkin hampain. Noh onnistuihan sen ajan saaminen, mutta se aika meni 20.1.2011. Kiitin ajasta ja suljin luurin.

Siis mitä helvettiä?! Yli kuukauden jonotusaika lääkärin vastaanotolle.  Joten voin vain toivoa, että työpaikka haastattelu/haastattelut olisivat 20.1 päivän jälkeen, koska muuten miun on pakko lähteä käymään yksityisellä ja onnistua saattamaan itseni hetkellisesti melkein vararikonpartaalle.

Kirjatossa sentään asiat toimivat. Sain vaihdettua nimeni heidän tietokantaansa, sain kaksi varaamani kirjaa ja sain ystävällistä palvelua. Onneksi käymissäni kirjastoissa en ole kertaakaan saanut yli ystävällistä palvelua eli henkiseksi peffan nuolemiksi menevää palvelua feikki irvistyksen(siis anteeksi hymyn) kera.

Tännään silti ilahdutti eniten se, että olin maksamassa kamuni k-18 lahjaa. Myyjä kassalla kysyi papeita. Näytin ne hänelle. Hän hymyili ja sanoi: "Teistä niin sirojen ihmisten luulen olevan alle 18-vuotiaita. Niin, kuin siusta." Tuo vaan niin pelasti päiväni. Se, etten ole hänen mielestään läski ja se, etten näytä ikälopulta. Ja se, että käytiin ystäväni G:n ja koiran kanssa pitkällä lenkillä. Unohtamatta sitä, että jutun taso oli taatun huono. Tuolla naisella vain on niin ihana halaus ote.  (:

Ps. ja yläkerran naapureillani on taas "vaihteeksi" äänekkäät bileet. Musiikki kuuluu tänne saakka hyvin. Soittaisivat edes hyvää musiikkia, niin asia olisi eri.  Joten lappua lähtee jos mökä jatkuu törky myöhään. Tulisipa sekin ensimmäinen lappu kirjoitettua. Toki ainahan voin laittaa soimaan death metallia ennen hiljaisuuden alkua... ;) En nyt mitenkään liioitellen tuolloin volyymin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti