tiistai 4. tammikuuta 2011

Lompakollani on nyt anoreksia.


Mie ja eläinlääkäri kulut emme sovi samaan lauseeseen positiivisessä mielessä. Olin yrittänyt hoitaa koirani kipeytynyttä tassua kotikonstein. En onnistunut. Tännään eläinlääkäri sanoi, että tassussa oleva ärtynyt patti olisi hyvä leikata. Tiesin jo ennen laskun saantia, että tuosta reissusta tulee kallis, mutta tuo hinta on ajanut miut jo lähes tämän kuun budjettini osalta konkussin partaalle. Laskun saatuani olin niin lähellä sanoa: Mitä vittua, oikeasti? Tukin siinä vaiheessa nätisti suuni ja maksoin.

Leikkauksen jälkeen koirani oli ihan sekaisin kipu lääkkeestä. Kotiin päästyämme hän oli unisen oloinen. Omalla tavallaan vain hyvä, niin hän on toivottavasti nukkunut lähes koko päivän. Pääasia ettei häneen ole sattunut. Huomenna apteekin kautta ostamaan hänelle kipu lääkettä. En ole varma, että tuleeko koirani sitä tarvitsemaan, mutta mieluummin liian aikaisin sen hänelle annan, kuin liian myöhään.

Myöhästyin sitten töistä. "Hyvä" mie. Näin se toinen päivä tuossa paikassa lähti. Onneksi pomoni ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ehkä tuota huomannut ja hyvällä tuurilla vuorossa olleet työkamuni eivät kärytä minnuu. Ehkä. Pyysin kaikilta paikalla olleilta anteeksi myöhästymistäni ja kerroin koirani olleet tännään leikkauksessa. 

Toivottavasti kahden viikon päästä olevan tikkien poiston suhteen ei tapahdu mitään ei toivottua. Se poistettu patti, kun lähetettiin lisä tutkimuksiin. *koputtaa puista pyötää*  Sen ajan koirani tulee olemaan tötterön kera. Voisi hän hoito-ohjeen mukaan olla ilmankin tötteröä, mutta sei tulisi toimimaan, koska hän yrittäisi mielestään hoittaa tassuaan, sitä nuolemalla.

Jos nyt jotain hyvää tässä on, niin ruokaan ei ole juuri edes varaa, niin en vahingossakaan voi sortua mihinkään kalori hirvityksiin ja syödä niillä ähkyt. Abc on ystävä<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti