Olin lauantaina käymässä äitini luona. Voinette vain arvata, kuinka hirveältä tuntui syödä pöydässä jossa oli kolme ei-syömishäiriöistä ja mie sh-häiriöinen. Kaikki meni siihen saakka ihan ok, kun otin enimmäkseen salaattia ja ihan vähän ns kunnon ruokaa. Äitini sen syötyäni kysyi syyttävällä äänensävyllään: "Söithän tarpeeksi?" Mie otin himpusti lisää salaattia, yritin hymyillä ilman, että se näytti irvistystä ja kärsin henkisesti siitä lisää. Vittumaisinta kaikessa on yhä se, että pikku-siskoni on pitempi, kuin mie, mutta hän edelleenkin painaa vähemmän, kuin mie. Eli hänellä on pienempi bmi, kuin miulla. Kaikesta huolimatta äitini ei TAASKAAN sanonut mitään siskoni syömisistä. Mikä hitto tuossakin on?!
Eilinen ei mennyt mitenkään hyvin. Sitä puuroa en syönyt. Join kolme kuivaa siideriä. Kaloreita oli liikaa, mutta hetkellisesti humalassa unohdin läski ahistukseni. Hyvä puoli kaikessa on se, että kun on syönyt useamman päivän kehon mielestä liian vähän, niin humaltumiseen ei tarvita paljoakaan alkoholia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti