Pitikin yrittää sosiaalistua juuri kuukautiseni aikaan. Näin ystäväni PU:n tännään ihmisten ilmoilla ja katseltiin syrjä silmällä jos vastaan olisi tullut muutaama tietty leffa dvd:nä. Fyysisesti minnuun sattui niin paljon, että näköäni haittasi.. Vastaan tulleet ihmiset ja kassa katsoivat minnuu hyvinkin pitkään. Onneksi kukaan ei tullut avautumaan mitään tyyliin: "Mitä sie olet oikein vetänyt..?" Niin juuri miun tuurillani särkylääkkeeni loppuivat aamulla ja apteekkiin tajusin lähteä vähän turhankin myöhään.
Elinen oli aika hassu päivä. Täytin vuosia. Nimim. vanha ja raihainen. Käytiin PU:n kanssa Lost & Found:ssa. Paikka minne miulla oli eilisestä alkaen virallisesti ikää. Olen mie siellä käynyt pari kertaa aijemminkin omilla papereillani. Oli jotenkin ihanaa istua viinilasin kera ilman ettei kukaan mulkoillut sen vuoksi, että join viiniä. Kuten niin monessa teini helvetti baareissa miulle on käynyt aikoinani useasti. Jutella PU:n kanssa niitä näitä.
Kakun korvasi mukavasti drinkki jonka sisällöstä miulla ei ole harmaintakaan aavistusta. Oli se hyvänmakuista ja ihan hyvä, että join myös tuolla vettä, koska se juoma kolahti hetkellisesti hyvin päähän. Ja yritin pitää kalorivapaan päivän ja olla potematta morkkista siitä, että abc:n perjantain kalorit ylitin sujuvasti. Hetkellisesti se jopa onnistuikin.
Erikoista kaikessa oli silti se ettei miulta kysytty papereita tuolla. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kun miulta papereita kysytään, jos asiaan liittyy k-18 merkintä.
Tuo reissu ei silti ollut mikään maailman fiksuin idea, koska olin menossa seuraavana aamuna töihin, mutta ei myöskään mikään huono asia. Liian vähän tuli nukuttua, mutta eipä siinä mitään. Enemmänkin kuukautisistani on ollut tännään riesaa. Se hyvä puoli tässä kaikessa kuitenkin on se, ettei miulla ole minkäänsorttista suu nälkääkään. En toisaalta taitaisi edes pystyäkkään syömään tämän fyysisen olotilani kanssa.
Se kyllä ketuttaa huolella, että miulta lohkesi eilen pien pala etuhampaastani. Se ei suinkaan helpota hammaslääkärille soittamistani ja sinne menemistäni, kunhan se päivä taas koittaa. Onneksi se pala oli sen verran pieni, että voin elää tuon pienen kolon kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti