lauantai 16. lokakuuta 2010
Se pieni ääni päässäni.
Se, joka saa miut tuntemaan itseni vastenmieliseltä läskiltä. Se, joka saa miut haluamaan laihtua lisää. Nopeammin. Se ääni minkä vuoksi en vaan voi olla tyyväinen niihin kiloihin, jotka jo olen laihtunut. Se ei vaan ole tarpeeksi. Se ääni, joka saa miut tuntemaan itseni arvottomaksi. Se ääni, jonka vuoksi en voi olla juuri koskaan tyytyväinen itseeni tai siihen mitä olen tehnyt. Silläkään ei loppujen lopuksi ole merkitystä, jos tekemäni asia on vaatinut miulta henkisesti tai fyysisisesti paljon, jotta olen saanut tehdyksi sen mikä oli miusta tärkeää tehdä tai olosuhteiden pakosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti