sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Paska reissu, mutta tulipa tehtyä, vol jotain.


Pikku-siskoni täytti tännään vuosia ja sen vuoksi oli tarkoitus lähteä koko perhe syömään, kunhan oltaisiin haettu ensin äiti lentokentältä. Noh pikku-veljelläni oli taas itsekeskeinen omaitsensä, jonka mielestä hän on maailman napa. Äitini oli puhunut hänen kanssan puhelimessa tännään ja kysynyt, että lähtisikö veljeni syömään. Veli oli sanonut ettei tiennyt eli useimmiten tuo tarkoittaa sitä, että häntä ei kiinnosta lähteä. Mie puhuin myöhemmin äitini kanssa puhelimessa ja soitin veljelleni ennen, kuin olin lähdössä koirani kanssa lenkille. Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä siskoni kanssa autolla kohti lentokenttää. Veljeni ei vastannut puhelimeen eikä soittanut takaisin eli tuskin oli lähdössä mukaan.

Päästiin lentokentälle ja äitini vielä soitti uudemman kerran veljelleni. Veli vastasi ja sanoi, että haluaakin mukaan syömään. Revin pieni muotoisesti hermoni ja sanoin, että minnuu vituttaa tuo veljen itsekeskeinen käytös ja se, että hän luulee olevansa maailman napa. Joten nyt joudutaan hakemaan hänet ja ajamaan lähes sama matka takaisin, jotta päästäisiin sinne tiettyyn kiinalaiseen syömään johon pikku-siskoni halusi mennä syömään. Eikun ruuhakassa ensin äitin luo. Veli kyytiin ja lähes sama matka takaisin.

Se veljeni vittuilu minnuu kohtaan alkoi jo heti, kun se kusipää nousi auton kyytiin. Rupeisi inisemään siitä, että oli ollut suihkussa eikä juuri kännykkäänsä katsele. Sanoi myös, että olisin voinut soittaa uudelleen. Vittuilu jatkui, kun ajoin kohti kiinalaista. Ääliö takapenkillä rupesi mussuttamaan miun autolla ajamisestani. Hän, joka ei edes omista ajokorttia. Kiinalaisen parkkipaikalla äitini rupesi miulle möykkäämään siitä, etten osaa käyttäytyä. Veljessänihän ei toki ollut mitään vikaa. Ja jos se olisi ollut vain miusta kiinni niin en olisi edes sitä kusipäätä hakenut kotoa. Hain hänet silti, koska tiesin, että se oli äitilleni ja siskolleni tärkeää.

Ja sama paska jatkui kiinalaisessa missä hän räpeltämällä räpelsi kännykkänsä kanssa samalla, kuin söi. Eli se siitä, ettei muka juuri kännykkäänsä katsele. Ja se vitun päteminen siitä, että hän on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä. Eli hän yritti päteä viime kesän isovanhempieni luona koetun episodin jälkiseuraamuksiin vaikkei ollut edes paikan päällä. Äitini siinä sitten totesi, että veljeni on jääräpää. Mie, kuittasin veljelleni (oli ihan pakko), että hän käyttytyy nyt, kuin isoisäni välillä. Äitinihän siinä vaiheessa käänsi takkinsa ja rupesi selventämään, että kyllä mie olen se jäärien jäärä. Kiitos vaan äiti.

Kyllä veljeni käyttäytyy niin ystävällisesti siskoani kohtaan, mutta miulle hän vain lähinnä vittuilee ja yrittää päteä olevansa aina oikeasssa.

Ja sitä mussuttamista miun syömisistäni, että söinkö nyt tarpeeksi ja ottaisinko vielä lisää. Voi kyllä minnuu niin vitutti se kalori moska mitä tuosta ruuasta tuli. Ei hän siskolleni mitään tuommoista mussuttanut, vaikka hän on minnuu pitempi ja hänellä on vähintään yhden koon pienemmät vaatteet, kuin miulla.

Käytiin vielä porukalla äitini luona, jossa hän jatkoi perjantaista mussuttamistaan vaatteista ja siitä, että vaatteita voi myös ostaa laihtumis tarkoituksessa ja käyttää niitä sitten, kun niihin mahtuu. Nuo sanat hän osoitti miulle. Päätä nyt jo äiti, että mitä hittoa sie ajat tällä taas takaa.  Liian vähän siun mielestäsi en saa syödä, mutta mussutat myös tuosta ns. vaate laihtumisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti