Eilen yritin aloittaa kaalikeitto dieettiä höystettynä ripauksella porkkanaa. Eipä siitä mitään tullut. Ei iskenyt yhtään niin päädyin sitten syömään raakaa kaalia ja porkkanaa vesilasin kera. Saman asianhan tuokin ajaa. Toisaalta eipä pudjettia juuri kummoisempaan olisikaan enää tässä vaiheessa kuukautta ja erityisesti siksi ja koska sen yhden laskun tilanne on yhä kysymysmerkillä. Toivottavasti pikapuolin selviää.
Tännään oli pitkästä aikaan vain niin nautinnollista juosta lenkillä koirani kanssa, kun jo jonkin aikaa lenkkeily fiilistä ei juuri ole ollut. Olen vain lähinnä joko nukkunut tai jumittanut jossain ihme välitilassa, kun en ole pystynyt nukkumaan.
Maanantainen TI:n näkeminen suljetulla osastolla ei onneksi ollut mitään niin karmivaa, kuin miten sen olin mielikuvitukseni kanssa onnistunut saamaan päähäni. Mistään leffoista tuttua suljettua osastoa kaltereineen huoneiden välissä se paikka ei ollut nähnytkään. Vähän asuntolan tyyppinen paikka yhteisellä oleskelu ja ruokailu tilalla ja ripauksella sairaala maista sisustusta, jota oltiin yhteiseen tilaan yritetty sohvien ja kalusteineen pehmentää.
TI vaikuttu pitkästä aikaan vähän pirteämmältä ja jotenkin henkisesti rauhallisemmalta, kuin pitkään aikaan. Tiedä sitten, että miten tulee käymään perjantain kanssa, koska hänellä on silloin tiedossa yksi vuoden hirveimmistä tai ellei se hirvein päivä. Rakkaan poisnukkuneen ihmisen vuosipäivä.
Onneksi hän oli tuonne hakeutunut vapaaehtoisesti niin hän saa liikkua sairaalaan alueella kolmesti päivässä puoli tuntia kerrallaan. Tämän mahdollisuuden käytimme hyväksemme ja kävelimme ruskaisten päällystämiä teitä. Lopulta vastaan tuli keinut joihin päädyimme keinumaan. Vähän lapsetti puolin ja toisin, mutta eipä tuossa mitään.. ;)
Lähtiessäni sieltä hän pyysi miut käymään tuolla vielä uudemmankin kerran, niin hänet näen tällä viikolla vielä toistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti