Perjantai meni pitkälti siinä, että oli huoli koirastani, tuosta yli aheensta rakkaasta. Muru sitten oksensi pe aamu ruokansa. Soittoa eläinlääkäriin. Onneksi saatiin aika illaksi. Se oli sitten kolmas päivä putkeen, kun hän oksensi. Koira, joka ei herkästi oksenna. Tuo rakas pahvi, kun on onnistunut metsästämään lenkkimme aikana mm. hiiren, jonka hän ahneuksissaan söi, eikä todellakaan ollut antamassa sitä miulle. Ilmavaivoija hän koostui tuosta ahnehtimisestaan.
Nyt ei ollut sitten siitä kyse, vaan siitä, että tuo rakas ääliö oli mennyt syömään, joko jonkun pehmolelunsa nöyhtää tai itse lelua. Se oli aiheuttanut hänelle pienen tukoksen elimistössä, minkä vuoksi ruoka ei pysynyt sisällä. Onneksi kyseä oli lievästä tukoksesta, josta eläinlääkäri sanoi, että apteekin kautta vaan ja syötetään koiralle muutamana päivänä kahta eri apteekki tuotetta, niin kyllä se siitä. Selvittiin taas säikähdyksellä. Oppiko koira tuosta reissusta mitään? Tuskimpa. Häntäänsä vain heilutti eläinlääkärissä, paikan työntekijöille ja juoksi sinne hihnan kera ensin pää viidentenä jalkana. Voi kyllä miulla on erikoinen koira, joka tykkää käydä eläinlääkärissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti