Työhaastattelu.

Mie en käsitä tätä, mutta pääsin siihen haluamaani työhaastatteluun, vaikka ajatus ei lentänyt yhtään, kun kirjoitin sen työhamukseni. Totta puhuakseni se hakemus oli ihan kuraa, en vain saanut juuri mitään fiksua paperille saakka. Alussa jännitti kyllä ja paljon. Eli tätä perinteistä. Kehu itseäsi tarpeeksi, minkä vuoksi juuri sie olisit se paras kaikista hakijoista, mutta ei kuitenkaan niin, että se menisi liian lesoamiseksi tai liian vähäiseksi. Uh.

Maanantaina miulla alkaa sijaisuus ja sen loppumis päivä on kysysmysmerkillä. Siellä sanottiin, että voisin sen sijaisuuden jälkeen ainakin tuurata ihmsiä heidän lominsensa yms aikana ja mahdollisesti jatkaa vielä vakinaistetusti. Parempi tuokin, kuin ei mitään. Eli pitää stempata huolella, jotta toivottavasti saisin tuolta vakipaikan.

Paikka vaikutti ainakin mukavalta. Kaksi vuoroinen. Sisältäen viikonloput. Paikka vaikutti ihan jo sen puolesta mukavalta, koska tuolla tuli vastaan yhden työntekijän suloinen koira, joka on hänellä aina välillä töissä mukana. Joten koirien vihaajia tuolla ei näyttäisi olevan, vaikkei tuleva pomoni erityisemmpin koirista perustkkaan.

Vuoden viimeinen päivä menee kamuni TP:n ja meijän koirien kanssa. Onneksi miun karvakorvani ei pelännyt ainakaan viime vuonna raketteja. TP:n toinen koira kyllä pelkää. Voi toista.

Joulu ei ole ystäväni.

Mie olen lihonut. Minnuu ketuttaa niin urakalla ja tällä hetkellä näytän niin vastenmieliseltä valaalta. Onneksi 2.1.2011 alkaa uusin abc kierros.

Ketuttaa rankasti, vol ties mitä.

 Tilitän pitkään eli tätä ei ole kenenkään pakko lukea. 

Niimpä niin. Kuten jo sanonottua, että on kamuja ja myös on "kamuja", jotka naamakkain ovat niin kaveria ettei ole tosikaan. Sama pätee ystäviin ja "ystäviin". On se kumma homma, että sen kaksi kertaa vuodessa, kun olen täälläpäin Lappia käymässä, niin lapsuuden kamuni LA ja serkkuni AK ehtivät ehkä kerran nähdä, vaikka heille infoaisin tulostani hyvissä ajoin.

LA oli ensin sitä mieltä puhelimen välityksellä, että  nähdään toki, kunhan joulusta selvitään. No kuinka ollakkaan häneltä tuli tekstiviestiä ettei hän kerkeäkkään nähdä, kun hänellä on niin paljon tekemistä. Pahoitteli klassisesti sitä ettei nähty ja olisi ollut niin mukavaa nähdä. Tässä kohdin voidaan vain sanoa: Arvasin saatana.

AK taas on ihan oma tapauksensa. Samaa, kuin LA, mutta hän ei edes tule pahoittelemaan sitä, että hän teki miulle taas oharit. Oli tarkoitus nähdä tiistaina. Tännään tuli viestiä, että hänellä olikin mennyt tiistain menonsa kanssa niin myöhään eli sen vuoksi ei nähty. Kysyi päivämäärää milloin lähdetään täältä ja sanoi, että yritetään nähdä tännään. Ketut nähty. Eli jälleen kerran: Arvasin saataana. Kyllä AK kehtaa käyttätyä törkeästi Isovanhempiani kohtaan ja noin muutenkin käyttäytyy useasti noin ja esittää muulle suvulle, että hän on se väärinymmärretty nuori.

"Väärinymmärretty", joka ei viitisi siivota omia sotkujaan vaan jättää ne muiden siivottavaksi ja jos tuo tilanne jälkeenpäin on koskettanut muitakin, kuin häntä ja hänen kamujaan, niin siitä ollaan useimmiten ensimmäisenä syyttämässä Isovanhempiani. Mikä miusta on huutava väärrys. Ei se ole Isovanhempini syy, että AK on päiväpäivältä itsekeskeisempi kusipää.

Ja mutkan kauttta päästäänkin yhteen tiettyyn ystävääni. Tosin en mie ennään tiedä, että ollaanko myö ennään missään väleissä vaiko kulissi väleissä. Hän veti huolella herneet nenäänsä siitä, että en päässyt paikanpäälle hänelle tiettynä tärkeänä päivänä, koska olin kuumeessa ja ääntäkään ei tullut. Mie inffosin häntä tuosta tekstiviestillä samana aamuna ja pahoittelin etten pääse tulemaan. Jos fyysinen tilani olisi ollut parempi, niin olisin tullut paikanpäälle. Kyllä hän jälkeenpäin kitisi ja tilitti tuosta miun pois jäämisestäni facebookin profiilini seinällä ja sen lisäksi viellä irc-gallerian seinälläni, johon oli kaivanut viisi vuotta vanhan viestini hänen viestinsä joukkoon. Jatkaen galleriassa samasta aiheesta.

Vastasin mie hänelle tuon fb:n kommentin lukemiseni jälkeen hänelle tekstiviestillä, koska ääneni ei olisi riittänyt puhelun soittamiseen. Sanoin mie hänelle, että fb:n profiilin seinälle avautuminen on todella lapsellista, kun kyseessä on asia mikä ei kaikille fb:n kamulistalla oleville kuulu. Hänestä ei ole tuon jälkeen kuulunut mitään. Laitoin hänelle vähän ennen joulua fb maililia ja kysyin, että missä mennään ja saitko koskaan niitä kahta tekstiviestiäni ja yritin hieroa rauhaa. Mitään ei ole kuulunut hänestä. Tässä vaiheessa voin vain sanoa, että jos hän välttämättä haluaa olla herneet nenässäään, niin kaikessa rauhassa.

Jos sie tunnistit itsesi tästä viimeisestä ystävä ja "ystävä" kohdasta ja jos haluat aiheeseen liittyen sanoa miulle jotain niin sanoisitko vaikka naamakkain tai soittamalla. Ei kiitos uudestaan fb:ssä, galleriassa tai blogissani. Mie olen ihan valmis aiheesta puhumaan.

Millainen on siun henkinen helvettisi?

Miulle sitä voi kuvastaa sanalla: Joulu. Vaikken mitenkään uskonnollista mielentilaa omaakkaan, niin henkinen helvetti on paras kuvaus tuosta. JOKA VITUN PÄIVÄNÄ olen joutunut syömään viidesti päivässä ja tyrkytys herkut päälle.

Olen parhaani mukaan yrittänyt kieltäytyä ja syödä minimaalisesti. Ei ole onnistunut. Mie, kun en haluaa joutua käymään Isovanhempieni kanssa keskustelua siitä, että minkä verran olen laihtunut ja minkä vuoksi. Keskustelu jota en ennään tämän elämäni aikana halaua käydä uudestaan. Toisaalta myös sen vuoksi olen joutunut syömään niin liikaa, koska mie en vaan kestä sitä surullista ilmettä heidän kasvoillaan.

Heillä ja miulla, kun on niin erillainen käsitys syömisestä ja siitä, että he syövät hyvällä omatunnolla vatsansa täyteen. Omallatavallaan ymmärrän heidän näkemyksensä asiasta, koska he ovat eläneet sota aikana, jolloin oli luksusta, kun sai syötyä vatsansa täyteen, eikä seurana ollut lähes ainaista nälän tunnetta.

Eikä asiaa helopota se, että täälläpäin Lappia on koko täällä oloni ajan ollut pakkasta -30 ja niillä main. Lenkkeily ei vaan toimi tällä säällä niin hyvin, että olisin saanut kalorini karistettua. Asiaa ei tosissaan helpota myöskään se ettei koirani suostu, kuin kääntymään muutaman minuutin ulkona, vaikka hänellä on talvivaatteet päällään. 

Vaa'alle en ole edes uskaltanut mennä. Kotiin päästyäni miun on sekin viimeistään kohdattava. Pelottaa. En vain uskalla toivoa, että saisin jonkun hakemistani työpaikoista. En vain haluaisi pettyä taas itseeni.. Olisihan se ihanaa, jos pääsisin sinne tiettyyn paikkaan töihin mihin eniten noista hakemistani paikoista haluaisin.. Jos sana vain kuulostaa niin ahdistavalta tällä hetkellä.

Sain valmistumis paperit.

Siitäkähään huolimatta en vain pysty ennään hymyilemään. Olen itkenyt lähes silmät päästäni. Näin Milffin tännään viimeistä kertaa. Hän halasi minnuu ja juteltiin hetki. Oma mokanihan se oli, kun olin mennyt rakastumaan saavuttamattomaan naiseen. Seurauksia kärsitään sitten jatkossa. :/

Kuraattorin ja Opon näin pikaisesti myös tännään. Halasin ja kiitin heitä siitä, että ilman heidän apuaan olisin tuskin valmistunut.  Ehkä mie vielä jossain vaiheessa kykenen sisäistämään sen, että valmistuin. Se vain tuntuu vieläkin niin epätodelliselta ajatukselta.

Enkä pysty nyt edes iloitsemaan siitä, että painan vähemmän, kuin monneen vuoteen.. Eikä Milffiltä juuri saamani tekstiviesti helpota yhtään oloani. Hän kiitti tämänpäiväisistä kauniista sanoistani ja siitä, että hänestä oli ihanaa, että muistin hänenkin pitävän paljon Simply Red:n musiikista. Kuinka olisinkaan voinut sen unohtaa? Miekin, kun Sr:n musiikista pidän suuresti. Pidin jo ennen, kuin tapasin Milffin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen jatkossakin pitämään. Ristiriitaisuuden värittäen Sr:n sanoja jatkossa. Milffin, kun tuo mieleeni tuo..

Paitsi, että vastasin Milffille mikä liittyi Sr:ään, lähetin hänen koiralleen rapsutukset ja toivoin hänelle hyviä päiviä..  Sain vastauksen joho kuului: "Voi itkeki hyvin ja huolehdi itestäs.  Sisältää myös hieman syömistä." Hän oli siis kuitenkin tajunnut, että mie olin laihtunut ja näytin pieneltä! Nyt voin hetkeksi kyyneleeni pyyhkäistä ja hymyilyttää.

Nyt iski joulu ahdistus!

Arvatkaapa kuka joutuu syömään 23-30.12 välillä aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan joka ikisenä päivänä seurassa? Ja ne joulu tyrkytys herkut päälle.. Miekin teitä sukulaiset<3 Juuri, kun olin saanut itseni hyvään jamaan, jota olisi ollut helppoa kontrolloida ja laihtua lisää. :/ Aamupalaakaan en ole syönyt niin pitkään aikaan..

Suklaa ei ole ystäväni.

Tapasin eilen SB:n ja TB:n ostoskeskuksessa. Vaihdettiin joululahjat ja shoppailtiin lemmikeillemme jouluksi iloa.SB:n vanhemipien joululahja ahdistaa silti rankasti. Iso suklaalevy. Vielä se ei miulle huutele, mutta yritän sen lahjoittaa jollekkin, niin en vahingossakaan sorru.

Yhdessä vaatekaupassa ennen tuota vilkaisin ale kohdan housuja ja ihmettelin ääneen, että ovatpa nuo koon 40 housut jotenkin pienen näköiset. Onkohan se mahdollisesti virhekoko, kun se on yhä jäljellä. SB siihen vastasi: "Olet siekin pienen kokoinen."  Hänen äänen sävynsä oli siinä ja siinä, että voinko ottaa tuon kommentin positiivisena vai negatiivisena asiana. Jos se meni negatiivisuuden puolelle, niin mie vaan niin toivon, ettei miun tarvitsisi käydä uudestaa hänen kanssaan tätä: Minkä verran olet oikeasti laihunut-keskustelua.

Samaisessa kaupassa olin vähän aikaa myöhemmin melkein pyörtyä. Onneksi näin ei käynyt, niin minkään sorttista episodia ei tapahtunut. Jollain kierolla tavalla ajateltuna se tila, kun olet melkein pyörtymäisilläsi on todella miellyttävä tila.