Miusta ei ole pitkään aikaan tuntunut tälle. Pelottaa ihan aikuisten oikeasti, että kuolemani on todella lähellä. Fyysiset oireeni sen kuin pahenevat ja pitkittyvät. Niitä ns. yli pääseminen kestää aina vain kauemmin eli hetki jolloin pystyn onnistuneesti feikkaamaan muille ihmisille, että kaikki on fyysisesti ja henkisesti hyvin. Vaikkei se sitä todellisuudessa olekkaan. Vai pystynkö sittenkään enää onnistuneesti feikkaamaan? Kuoleminen näiden syiden kera tulee olemaan todella tuskallista. En todellakaan tiedä miltä tuntuu kuolla luonnollisesti.. jos niin voi kuolla? Samalla päässäni pyörii tästä kaikesta huolimatta sanat: En halua näyttää vastenmieliseltä läskiltä.
Abc etenee turhankin hyvin. Niin moneen päivään en ole päätynyt edes päivän sallittuihin maksimi kaloreihin. Painan vähemmän, kuin moneen vuoteen. Eroa nykyisen ja kautta aikain pienimmän bmi:ni kanssa on enää todella vähän.
En halua kuolla, mutta en halua, että tunnen itseni vastenmieliseksi läskiksi. Miusta tuntuu yhä tuolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti