PP laittoi tännään aamulla viestiä ja kysyi, että voitaisiinko myö nähdä hänen ruokatuntinsa aikana. Hän haluaisi puhua, koska häntä ahdistaa. Noita sanoja en ole kuullut häneltä pitkään aikaan, vaikka hänestä on nähnyt päällepäin niin liian moneen eri kertaan, että häneen sattuu henkisesti. Arvostan tuota viestiä, että hän halusi puhua kanssani hänelle vaikeista asioista.
Puhuimme nykyhetkestä, mahdollisesta tulevasta, menneestä lähimaastossa ja vieläkin vanhemmasta aiheesta. Aiheesta, joka oli tuhota PP:n ja miun ystävyyden vuosia sitten. Hänen entisestään Narsista. Narsistin nimen mainitseminen sai miut melkein oksentamaan henkisestä inhosta tuota nilviäistä kohtaan. Mie tiedän, myönnän ja tunnustan, että kuulostan nyt vähintäänkin todella lapselliselta, mutta jos koskaan saan tilaisuuden niin mie kostan oikein karusti Narsistille ja tasaan tilit. Minkäkö vuoksi? Hän onnistui melkein tuhoamaan PP:n, miun ja monen muun tuntemani ihmisen elämän. Narsistin käytöksen vuoksi itsetuntoni ei ole tänäkään päivänä mikään hyvä. Sen kasaamiseen voi mennä vielä aikaa. Ennen Narsistin tapaamistani itsetuntoni ei ollut mikään hyvä, vaan podin alemmuuden tunnetta liian usein, tunsin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Lähes arvottomaksi, toisinaan jopa arvottomaksi. Näin pinta raapaisulla mitä pahaa hän sai aikaan..
Tuon keskustelun jälkeen minnuu on vaan niin ahdistanut, koska se osittain avasi vanhoja henkisiä haavojani. Toisaalta tuo keskustelu teki myös hyvää, koska jos en olisi koskaan tutustunut Narsistiin niin tuskin olisin koskaan tavannut PP:tä tai muutamaa muuta miulle tärkeää ihmistä. Ristiriitaista? Kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti