JL.

JL:n seurassa vietetty aika on alkanut saamaan sangen ristiriitaisia piirteitä. Viihdyn hänen seurassaan ja kykenen olemaan hänen seurassaan ilman, että miun tarvitsisi yrittää esittää, että kaikki on hyvin niinä päivinä ja hetkinä, kun niin ei ole. Sisäistin sen vasta tännään, kun nukahdin hetkeksi hänen sohvalleen, kun jatkoimme Stargate Atlantis maratoonin parissa. Hänen kotinsa ilmapiirissä on vain jotain mikä saa miut rauhoittumaan. Hetkiä jolloin ahdistukseni helpottaa/vähenee vierailun ajaksi..vaikkakin hänen seinänaapurinsa on nätisti sanottuna kerrostalo kyttääjä.

Ristiriidan tähän on tuonut se, että nyt useampanakin kertana putkeen, kun olen hänet nähnyt, niin ensimmäisten sanojen joukossa hän sanoo: "Syötäisiinkö/mentäisiinkö syömään?" Tai hän tarjoaa miulle syötävää ja/tai herkkuja. Ahdistaa. Hänen tämänpäiväiset sanansa jäivät erityisesti mieleeni: "Mie aijon lihottaa sinnuu.." Ymmärrän, että hän tarkoittaa tuolla hyvvää, mutta se ahdistaa ja välillä paljon. Lisä tekosyiden keksiminen alkaa kohta olemaan jo vähän haasteellista. Hänelle läpimevät syyt siihen, että pystyisin välttämään herkut ja syömisen..