Palasin eilen töihin ja samanpäivän aikana miusta tuintui, kuin minnuu oltaisiin löyty kunnolla vyöalle. Toinenkin vakipaikka tuolla on nyt täytetty. Miulle ei tarjottu niistä kumpaakaan eli epämääräisesti etenevää sijaisuuttani jatketaan yhä, mutta pienessä palassa. Taas. Tuntuu taas niin "ihanalta" olla ö-luokan hätä varana tuolla. Toisaalta en kyllä sitä yhtään ihmettele, koska työhakijoita tuonne on paljon enemmän, kuin mitä vakituisia ja sijaisuuksia on auki.
Pahinta kaikessa eilen oli kuitenkin ehdottomasti se, kun samassa yksikössä aloittavan uuden työntekijän nimi kerrottiin. Häntä en ole vielä nähnyt naamakkain. Niin monet vanhat henkiset haavani aukesivat. Kyseinen henkilö on yksi heistä, jotka tekivät yläastea ajastani yhtä helvettiä. Tai jos todella pahasti erehdyn nyt niin hänellä on ihan sama kaima nimi kuin mitä hänellä on. Pomoni sanat: " X aloittaa täällä pv x. Olemme saaneet joukkoomme uuden hyvän työntekijän.." Tuolloin tuntui, kuin minnuu oltaisiin samalla löyty kasvoihin. Kaikille jotka tuota eivät vielä tiedä, niin olen saanut kunnolla turpaani, joten vertauskuvallisesti voin käyttää noita sanoja miltä miusta henkisesti nyt ja tuolloin tuntui.
Laitoin juuri uusimman työhakemuksen menemään. Mie en enään jaksa tuota, että miulle infotaan ihan viimetipassa ja silloinkin kysytään, että haluanko jatkaa tuolla vielä, mutta mitään pitempiaikaista ei haluta/osata sanoa miulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti