..olin kamuni kanssa shoppailemassa. Miehelle oli tarkoitus löytää sukkahousut ja hame. Ei miulle. Monia ihania ja niin hänen näköisiään vaatekappaleita tuli vastaan, mutta ei hänen kokoaan. Harmi. Toisaalta mukavaa tässä on se, että lähdemme JL:n kanssa ensi viikolla uudemman kerran kartoittamaan uusien vaatteiden tarjontaa hänelle. Odotan hymyillen tulevaa.
Miulla on jälleen kerran menossa hetkellinen vaate hämminki. Vaatekaappini on täynnä vaatteita, mutta sen avatessani miusta tuntuu ettei miulla ole mitään päällepantavaa tai mikään mikä iskisi hyvällä fiiliksellä: Jesh, juuri tuota etsinkin-fiilistä. Edes suosikki vaatteistanikaan en saa nyt moista fiilistä. Inventaarion paikka on edessä ja lopputuloksen vieminen kirpputorille.
Koin shoppaus reissulla sangen ristiriitaisen fiiliksen erään vaateliikkeen pukukopissa. JL ehdotti miulle, että sovittaisin yhtä vähän 50-luvun tyylistä mekkoa, jonka päävärinä oli punainen, jossa oli valkoisia palloja ja silkkinauha kiristämistä varten. Myyjätär oli ihastuttava ja aidon ystävällinen minnuu kohtaan. Hymyilytti. Melkein pyysin häntä teelle. Alemmuuden kompleksi iski vaan juuri silloin ja urakalla. Niin siitä mekosta.. Pieninkin koko tuota mekko ihanuutta oli miulle liian iso. Toisaalta oli hetkellinen voittaja fiilis, että taidan ehkä sittenkin olla pieni, mutta toisaalta harmitti, koska tykästyin tuohon mekkoon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti