Viimeisin näistä oli eilen. Täytin eilen vuosia (hetkellinen ikä kriisi iski..). Vietin iltaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa, PP, JL, JPL ja JS:n kera. Ilta alkoi todella puun takaa. Miun oli tarkoitus viettää JL:n kera leffojen katselu ilta. PP laittoi viestin ja pyysi kylään luokseen. Siitähän se sitten lähti. Ilta koostui hymyn ja naurun sekoituksesta. Tanssimme ja lauloimme. Jossain vaiheessa iltaa mie tajusin, että olen fyysisesti ihan loppu. Energiaa tanssimiseen ei vaan ennään ollut. Polvenikin muistuttivat minnuu olemassa olostaan. Niitä alkoi inhottavasti vihloa. Se vihlonta ei ole lakannut tännäänkää. Muilla paikalla olleilla riitti vielä pitkäänkin sohvalle istumisen jälkeen energiaa. Kyllä minnuu yritettiin hakea vielä mukaan. Halunnut olisin jatkaa, mutta energiaa ei vain ollut enempää. Jammailin siis sohvalla ja hymyilin. Sohvalla istumiseni herätti heissä monen monta kysymystä, jotka onnistuin joko välttämään tai vastaamaan jotenkin ei epäilyttävästi.
Toinen näistä hetkistä vähän ajan sisällä on ollut se, kun vietin aikaa 1 Thinsponi seurassa. Miulle iski vaan niin pakottava tarve liikkua. Samassa veneessä, kun hänen kanssaan ollaan, niin mikään ei estänyt meitä liikkumasta. Sen vuorokauden lenkkeilyn seurauksesta tajusin seuraavana päivänä laihtuneeni 5-kiloa. Puntarini ei valehdellut. Tarkistin painoni useasti. Perfektionistisuus ja sh ovat toisinaan karu yhdistelmä. Pitemmän päälle, kun isojen lukemien laihtuminen pienessä ajassa ei todellakaan tee hyvää keholleni, vaikka henkisesti tuntui niin hyvältä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti