Tajusin juuri, että mie en ole syönyt useampaan päivään töissä, eikä kukaan työkamuistani tai pomoni ole asiasta miulle siitä huomattanut tai katsonut minnuu edes pitkään.. Erikoista. En valita.
Viimeisin terapia käyntinikin oli lähinnä sekava. Terapeuttini sanoi, että pääsin jonkin tärkeän oivalluksen pariin ja käynnin loputtua hän sanoi, että sitä on hyvä työstää ja aiheeseen palataan ensi kerralla. Hyvä, että hän ymmärsi, koska mie en kyennyt ottamaan mitään tolkkua sanoistani, jotka kuulostivat miusta lähinnä siansaksalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti