Ristiriitainen tunnetila on ehkä kuvaavinta miltä miusta nyt tuntuu. Mie olen nukkunut kolmena viime vuorokautena korkeintaan kaksi tuntia per yö. Univaje potkii inhottavasti. Väsyttää muttei nukuta. Sen ohella miusta on tuntunut jo pitemmän ajan siltä, että vuoristorata maisesti eteneävät tunnetilani ovat lähinnä ääripäitä. Joku mikään ei tunnu miltään eli tilanne vaan etenee, joko hyvässä tai huonossa. Eli asiat joita miun on oleellista tehdä niin saan ne tehtyä. Tai sitten, että olen niin yli ärtynyt. Syitä on ollut, mutta jotenkin tuntuu, että yli reagoin silloin vaikka aiheesta olisinkin ärtynyt.. tai sitten tiettyjen ihmisten naamat ja tekemiset vaan ärsyttävät. Oli siihen syytä tai ei. Tai sitten minnuu tressaa ihan liiankin kanssa, mikä tuo mukanaan ahdistuksen, joka ei ota laantuakseen. Ajatusten jäsentämisenkin kanssa tekee nyt jo hankalaa. Jospa tämä tästä vielä jossain vaiheessa taas helpottaisi?
Äh, vyönhankkiminen olisi hyvä idea.. Kun saisi aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti