Sijaisuuttani jatkettiin taas. Nyt viimeinen päivä tuota on maaliskuun viimeinen päivä ensi vuonna. Mitään ei vielä ole paperillisesti vahvistettu, mutta tuolla sanallinen sopimus on yhtä sitovaa, kuin paperillinen. Pomoni sanoi tuolloin ettei tiedä vielä jatkosta maaliskuun jälkeen. Piti tauon ja sanoi, että tuon jälkeen on taas alkamassa kesäloma kausi, että katsotaan sitä sitten. Miten niin miulla on ö-luokan ihminen olo? Olen taas hätävarana. Jatkostanikin kuulin vajaa kaksiviikkoa ennen, kuin tämän hetkinen sopimukseni tuli tiensä päähän. Kettu, että vatuttaa, koska samasta paikasta yksi jäi kk sitten eläkkeelle ja toinen aloittaa ensi vuoden alussa muualla työt. Tuolla on ollut useampikin työhaastettelu ja yksi uusi ihminen on aloittanut samassa paikassa. Mitä ilmeisemmin kai sijaisuuden hänkin. Yritäppä tässä sitten suunnitella pitemmällä aikavälillä yhtään mitään, kun kakki on ihan auki maaliskuun jälkeen.
Työpaikan vaihdos kuulostaisi niin hyvältä idealta. Kaikessa karuudessaan mie olen tällä erää niin henkisesti lopussa, etten jaksa aloittaa uutta työnhaku prosessia. Jos tämä sama jatkuu vielä pitemältikkin ensi vuonna niin laitan paperit vetämään muualle. Ns pakko, mielenrauhani rippeiden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti