Kyllä korpeaa..

Minnuu vituttaa tällä erää sekä rakas ystäväni TI ja valehtela-kusipää. Ystäväni siksi, koska hän antoi anteeksi sen paskan mitä tuo valeheteleva-kusipää teki muutama viikko sitten koiralleni.  Niin pohjanoteerus tuolta kusipäältä. Lyhykäisyydessään: Tuo paska tunki ruokalautaselle(jossa oli vielä ruokaa) purkan ja tupakka-askin muovikäärettä, vaikka lautasen sisältö oli menossa koiralleni ruuaksi. Ennen, kuin tuo paska siihen mitään tunki, niin häneltä kysyttiin, että onko se ok, jos koirani saa nuo ruuan jämät. Se sopi sille paskalle, jonka jälkeen tunki tuon ylimääräisen moskan lautaselle. Onneksi koirani ei ihan ehtinyt syödä tuota, vaan tajusin onneksi vielä kytätä lautasen sisällön ja tadaa, kappaskummaa mitä siihen oli ilmaantunut.

Kyllä, ystäväni on ihan liian kiltti ja hän haluaa aina uskoa viimeiseen saakka kaikista hyvää. Mitään noin törkeää kukaan ei ole koskaan aijemmin tehnyt koiralleni ja samalla myös miulle, koska tuon paskan käytös oli vaan niin ylimielistä vittuilua. Näin arvatenkaan en halua olla ennään missään väleissä tuon eläinten "ystävän" kanssa, vaikka se niin väittää rakastavansa koiria. "Parhauttahan" kaikessa on se, että hän rankasti väittää ettei noin olisi tehnyt ja inisee pitkin pitäjää, että mie valehtelen ja mustamaalan hänen mainettaan. Siinähän inisee. Vitja, että tulee vain olemaan niin tiukkaa jos satutaan samaan tilaan tuon paskan kanssa, koska ystäväni vuoksi miun on lähes pakko yrittää käyttäytyä asiallisesti. Argh, miten ristiriitaisen ärsyttävää!

Yksia asia vähemmän listalla. Monta vielä jäljellä.

Huoh, että yhden sähköpostin kirjoittaminenkin voi olla välillä lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mie olen viime viikosta saakka yrittänyt tätä tiettyä viestiä kirjoittaa, jonka sain juuri kirjoitetuksi. Uuden terapeutin etsintä, kun miulla on nyt menossa, koska tämän hetkinen terapeuttini-g jää äitiyslomalle kesän alussa. Nyt ahdistaa vähän vähemmän, kun tuo maili lähti. Vastausta odotellessa. Toivottavasti vastaus on myönteinen ja mahdun hänen aikataluihinsa.

Sen tynkä esittelyn ja kuvan kera hänestä vain tuli jotenkin positiivinen fiilis. Muutamasta muusta tuli enemmän tai vähemmän ahdistava fiilis. Yksi on vähän siinä ja siinä. Voisin kyllä häneen ottaa yhteyttä, jos a vaihtoehto ei onnistukkaan ja katsoa mitä tuleva tuo tullessaan. Eräs olisi vaikuttanut mukavalta, mutta Turkuun on vähän turhan pitkä matka.

Kotona siivoaminenkin tuntui jotenkin ihanan rentouttavalta, mitä en olisi ihan heti itseni uskonut sanovan muutama vuosi sitten. Lattian moppaus jää kyllä huomiselle. Eipähän tule silloinkaan tylsää. Nyt, kun vielä muistan, niin voisin heittää toisen koneellisen pyykkiä pyörimään pesukoneeseen...

Hassua, miulla ei ole minkäännäköistä nälän tunnetta. Vesi maistuu onneksi yhä hyvälle.

Rakastuminen on henkinen itsemurha..

 Hetki jota en ennään uskonut kokevani. Hänet näin sattumalta. Hän minnuu vastaan kadulla käveli. Juttelimme hetken, niitä näitä. Hänen hymynsä oli yhä jotain niin ihanaa, sanansa, äänenpainonsa, ja eleensä. Hänen lämmin halauksensa. Hetki, jonka olisin toivonut jatkuvan pidempäänkin... Kunnes tajusin heränneeni unesta. Kyynelten kera, jotka olivat tyynyliinani kastelleet. Toivoin jo päässeeni tästä kaikesta yli. Uskoin myös siihen jo. Se olikin vain tyhmää toiveajattelua. Ei näin, ei ennään..

Nyt on mennyt jo melkein viikko?

Päivät ovat kuluneet sangen sekavasti. Hieman utuiselta kaikki näyttää yhä. Takaraivooni sattuu yhä, kuten myös selkärankaani hartioiden tienoolta, niskani ja hartiani ovat yhä jumissa ja kipeinä. Sairaslomani jatkuu yhä, mikä selvisi tämän päiväisellä terveyskeskuskännin aikana. Lääkäriä lähinnä ihmetytti se etten ollut päässyt jo torstaina sairaalassa magneettikuvaukseen, vaikka neurologille sain lähetteen. Lisää särkylääkettä naamaan ja jos oloni on yhä tätä samaa torstaina, niin saan kiireellisen lähetteen magneetti kuvaukseen.

Jospa tuolta sairaala reissulta vain onnistuisin välttymään, koska viimeisimmästäkin arvauskeskus reissusta voidaan vain sanoa: Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Viimeksi, kun tähän koko rumbaan meni  "vain" seitsemän tuntia ja lääkäri ja neurologi katsoivat sairaalassa ne samat paperit mitkä terveyskeskuksesta sain. Kysyisyvät samat kysymykset. Tekivät samat testit. Ja neurologi googlasi tilani ja hoitoni netistä. Plus runnoi niskani entistä kipeämmäksi. Diaknoosin ollen sama, kuin terveyskeskuksessa, aivotärähdys.

Pomoni ei tosissaankaan hyppinyt riemusta, kun jouduin jatkamaan sairaslomaani. Sama levy soi hänellä yhä. Mussutti yhä siitä, että näin kävi, koska syön liian vähän. Argh. Ei näin..

Parhautta tännään: Ihana terveyskeskus lääkäri nainen. Ihastuin. Miten niin miulla on kevättä rinnassa? ;)

Puntarikin yllätti miellyttävästi. Laihtumiseni jatkuu yhä. Tosin kettumaiset kuukautiseni turvottavat taas miut ja paino huiteleekin tämän ajan ties missä. Joten uskaltanen ehkä käydä seuraavan kerran puntarilla vasta kuukautisteni jälkeen..

Argh, mikä haloo..

Päivä jolloin olisin niin mieluusti vetänyt aamulla peiton korviini ja jatkanut nukkumista. Fyysinen olotila oli vain jotain niin karmivaa, hyvä että kykenin kävelemään makuuhuoneestani keittiöön antamaan koiralleni aamu ruokaa. Heikotti urakalla ja tajunnan menetys oli lähellä pitkin aamupäivää ennen töihin lähtemistä. Koirani lenkitys oli kyllä tuskien taival. Selvisin juuri ja juuri.

Töissä ehdin olla parisen tuntia, kunnes heräsin lattialta. Työkamut hössöttivät ympärilläni ja joku oli jo melkein ambulanssia miulle soittamassa. Mitä ei onneksi soitettu, miun pyynnöstäni, kun olin päätynyt sen verran kartalle, että tajusin taas mitä oli tapahtumaisillaan. He passittivat miut kotiin ja yksi vuoronsa lopettanut saattoi miut kotiin saakka taksilla. Mie olisin kyllä omasta mielestäni selvinnyt yksinkin kotiin, mutta kukaan ei kuunnellut sanojani.

Pomonikin vieraili kyseisessä yksikössä ennen lähtöäni ja saarnasi miulle siitä, että syön liian vähän ja olen nyt tarkkailun alla syömisteni kanssa. Yritin kyllä parhaani mukaan valehdella syömisiäni. Ne eivät hänelle riittäneet.

Pomon pakotuksesta yritin soittaa yksyiselle aikaa illaksi. En moista aikaa onnistunut saamaan ja lähi terveyskeskuksessani ei ole iltapäivystystä ennään. Jäljelle jäänyttä vaihtoehtoa en pysty nyt hyödyntämään eli matkaamaan toiselle puolen pitäjää vähintään tunnin per suunta, jonottamaan siellä useamman tunnin ja sama matka pois. Huomenna sitten terveyskekukseen aamulla.

Tiivistettynä = Hävettää ihan huolella. En mie ole tottunut moiseen huolenpitoon työmaailmassa. Harmittaa myös, koska työvuoroni jonkun on tuurattava..

PS. Olen laihtunut..

Pallo hukassa fiilis ja tämän hetken parhautta.

Pallo hukassa fiilis = Miulla on viikon mittainen nakitus aka menet hyvällä tai pahalla yksikköön x töihin. Miehän menin. Kenkää, kun en viitsinyt ottaa töistä tuon vuoksi. Pallo hukassa fiilis, koska paikan asukkaat ovat miulle täysin uusia, vaikka työnkuvaani liittyvät asiat ovatkin hallussa. Tämä siis vaatii enemmän tai vähemmän pientä hienosäätöä ajan kanssa, että paikka ja sen tavat tulevat tutuksi.

Jos ei muuta hyvää tuossa työvuorossani ollut, niin siellä oli niin miellyttävän kiire etten edes ehtinyt juoda, kuin pari lasillista vettä. Voi "harmi" ettenkö sanoisi, koska aamullakin syöminen jäi väliin..  Kikatus työvuron kiirrettä harmitteli. Nyökkäilin siinä, että eipä tässä mittään. En ole karkaamassa vaan tulen töihin huomennakin.

Tämän hetken parhautta = Emilia Clarke aka gurnauh! Erityisesti hän blondeilla hiuksillaan. Hän ei ole sh mitoissa, mutta hänessä vain on jotain niin fiilistelemisen ja kuolaamisen arvoista.

PS. Game of Thrones:n uusinta jaksoa odotellessa.. ;)

Vituiksi meni niin, kuin jeesuksen pääsiäinen..

vaikkei minnuu ristiinnaulittukkaan jos joltain heräsi epäily.. Jotenkin tuo lause vain kuvaa niin karusti to-su kaloreitani ja liikunnan minimaalisuutta. Olen lihonut. Kiitos rakas ystävä pidennetyn viikonlopun kalori tyrkytyksistäsi ja liikkumiseni rajoittamisesta. Eikä tännäänkään ollut sen parempi päivä. Tätini luona kävimme äitini kanssa=liikaa kaloreita.

Edes yli tunnin lenkki metsässä koirien kanssa ei vaan nyt jaksa piristää. Lenkki jonka aikana koirat juoksivat fiilikissä ilman hihnojaan. Päivä jolloin koirani sai kehuja hyvästä käytöksestään. Niin tädiltäni, kuin raskaana olevalta serkultani. Koiraani, kun ei ennään hetkauttanutkaan serkun kahden ylivilkkaan lapsen käytös.

Kyllä mie tästä suosta nousen huomenna, tännään kaikki on vaan jo niin menetettyä.