Hetki jota en ennään uskonut kokevani. Hänet näin sattumalta. Hän minnuu vastaan kadulla käveli. Juttelimme hetken, niitä näitä. Hänen hymynsä oli yhä jotain niin ihanaa, sanansa, äänenpainonsa, ja eleensä. Hänen lämmin halauksensa. Hetki, jonka olisin toivonut jatkuvan pidempäänkin... Kunnes tajusin heränneeni unesta. Kyynelten kera, jotka olivat tyynyliinani kastelleet. Toivoin jo päässeeni tästä kaikesta yli. Uskoin myös siihen jo. Se olikin vain tyhmää toiveajattelua. Ei näin, ei ennään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti