Sanoja ei vain aina löydy.

Sain eilisen vuorokauden aikaan tekstiviestin ystävältäni G:ltä. Viesti, joka pysäytti miut hetkeksi. Viesti, johon miulla ei ollut sanoja millä vastata. Vastaus johon en halunnut kirjoittaa mitään mikä kuitenkin kuulostaisi typerältä. Hetki jolloin toivoin, että olisin voinut halata häntä irl. Viesti johon vastasin:  *halaa* :/

G:n viestin sisältöön kuului se, että hänen toinen koiransa S oltiin nukutettu eilen ja muutamat sanat kiteyttivät vain niin karusti sen, että häneen sattuu henkisesti.

"When you do right, nobody remembers. When you do wrong, nobody forgets."

Vastaantulleet sanat, jotka vain kuvastavat liiankin hyvin viimeistä kulunutta kuukauttani. Sanat, joiden alkuperäisen sanojan nimeä en tiedä. Omallatavallaan se on harmi, koska ehkä hän olisi saattanut hahmottaa elämäänsä ja ajatuksiaan noin muutenkin samantyyppisesti, kuin mitä mie. Tai sitten ehkä ei.

Ihmissuhteet. Argh. Niin ristiriitaisen vaikeita ja välillä miettien, että pitäisikö antaa vain olla ja ryhtyä lähes erakoksi. Toisinaan niihin lukeutuu niitä pieniä ihania hetkiä, jotka muistaa vielä vuosienkin päästä.

Äiti reissut=argh

Olin lauantaina käymässä äitini luona. Voinette vain arvata, kuinka hirveältä tuntui syödä pöydässä jossa oli kolme ei-syömishäiriöistä ja mie sh-häiriöinen. Kaikki meni siihen saakka ihan ok, kun otin enimmäkseen salaattia ja ihan vähän ns kunnon ruokaa. Äitini sen syötyäni kysyi syyttävällä äänensävyllään: "Söithän tarpeeksi?" Mie otin himpusti lisää salaattia, yritin hymyillä ilman, että se näytti irvistystä ja kärsin henkisesti siitä lisää. Vittumaisinta kaikessa on yhä se, että pikku-siskoni on pitempi, kuin mie, mutta hän edelleenkin painaa vähemmän, kuin mie. Eli hänellä on pienempi bmi, kuin miulla. Kaikesta huolimatta äitini ei TAASKAAN sanonut mitään siskoni syömisistä. Mikä hitto tuossakin on?!

Eilinen ei mennyt mitenkään hyvin. Sitä puuroa en syönyt. Join kolme kuivaa siideriä. Kaloreita oli liikaa, mutta hetkellisesti humalassa unohdin läski ahistukseni. Hyvä puoli kaikessa on se, että kun on syönyt useamman päivän kehon mielestä liian vähän, niin humaltumiseen ei tarvita paljoakaan alkoholia.

Kun mikään ei toimi?

Aamulla heräsin pitkästä aikaa ilman, että minnuu väsytti. Ilman, että sängystä pois pääseminen ei olisi ollut lähes kidutusta. Hymyilin iloisesti. Ehkä tuo oli se virhe liike, mistä kaikki lähti liikkeelle?

Liikenne oli taas kaaoksessa lumentulon vuoksi. Vr, venaa rauhassa. Huono asia on vain odotella rauhassa junaa, kun työaika alkaa tiettyyn klo aikaan. Paha mennä myöhästymään, mutta kettumaista myös on olla 30 minuuttiia etuajoissakaan töissä. Olisi se vaan niin mukavaa jos Vr:n asiasta päättävät tahot/taho tajausi sen, että valituksia tulee vähemmän jos junien aikatauluista tiedotetaan paremmin. Se ei mieltä lämmitä, että netti sivuilla lukee tyyliin, että jotkut vuorot saattavat jäädä ajamatta/jäävät ajamatta. Onhan se "mukavaa" arpoa sitä asemalla, että oliko se tietty juna nyt se vai ei. Osista juna yhteyksistä kyllä infottiin, että ne ajataan aikatauluin x, mutta eipä tuo minnuu auta pätkän vertaa, kun en kyseisillä junilla ollut matkustamassa.

Myöhästyin töistä. Soitin pomolleni matkalla ja myönnän, että oli kammottavaa soittaa. En onneksi saanut huutoja vaan hän sanoi, että tule kaikessa rauhassa, ei mitään kiirettä. Hänkin oli julkisilla tullut töihin.

Tuntui vain, että mitä teinkään töissä niin se ei vaan toiminut ja tunsin itseni useasti idiootiksi. Yritin kyllä stempata. Onneksi tännään alkoi viikonloppu. Vasta maanantaina töihin.

Evääni unohdin vahingossa kotiin, mutta eipä tuo haitannut, vaikka päivä menikin ilman ruokaa. Voisin kohta laittaa itselleni vähän puuroa, niin onnistun huijaamaan suu nälkääni ennen, kuin se iskee kunnolla. Jos iskee. Uppuotua kirjan lukemisen pariin. Nukkua huomenna pitkään ja herätä ilman herätyskellon soimista.

Plussaa ja miinusta.

Uh. Miekin tuota työpaikkani työntekijöiden tauko/työtilaa. Pitkään aikaan miulla ei ole tehnyt mieli mitään kalori hirvitys herkkuja. Tännään pöydällä olevat konvehdit ja kuivakakun palaset huutelivat miulle. Teki niin tiukkaa olla sortumatta. Lähes epätoivoisesti yritin polttaa kieleni kuuman teen kanssa, jotta kynnys sortumiseen olisi ollut korkemapi. En ihan onnistunut polttamaan kieltäni.  En myöskään onneksi sortunut. Hetkellinen voittaja fiilis.

Viimeksi maanantai iltana sain konkreettisen muistutuksen siitä, että ruoka ei ole ystäväni. Päivän kalorien rajoissa ajattelin, että olisin syönyt vielä vähän muroja ja jugurttia. Mitä ei koskaan tapahtunut. Muroni olivat lasisessa purkissa, jonka onnistuin kömpelyyttäni tiputtamaan lattialle. Tokihan se purkki hajosi tuhannen pillun päreiksi. Oli varsin inhottavaa yrittää siivota niin yli tarkasti ettei yksikään pienen pieni lasi silmpun palanen olisi jäänyt keittiön lattialle tai matolle.

Tällä hetkellä mie en ole ihan täysin varma siitä, että olenko mie ehkä hitusen vainoharhainen vaiko oikeasti oikeassa tämän mietteeni kanssa. Kyseessä on tietty työkamuni, kutsuttakoon häntä vaikkapa Irvistykseksi. Tämä sen vuoksi, koska miusta hänen hymynsä näyttää siltä. Hän väheksyy lähes koko ajan miten mie työni teen ja oikein odottaa, että mie mokaan ja etten  saisi tehtyä tekemääni asiaa kunnialla loppuun. Ja se pätemisen tarve. Ei kiesus. En mie nyt sentään ole aloittelija tuossa työssä, vaikka uusin tuolla olenkin. Hän kohtelee minnuu muka ystävällisesti, mutta feikkaus näkyy ja kauas.

Esim. tännään, kun olin avustamassa asiakasta kävelynsä kanssa. Asiakas istahti kesken matkaa tuolille. I oli oikein kyttäämällä kytännyt minnuu ja samalla hetkellä, kun asiakas istui hetkeki tuolille, niin I:n oli pakko päästä kuittamaan. Sanoen: "Nyt x:n ylös avustaminen on todella vaikeaa.." Äänensävystä oikein kuulsi se, että en varmasti tuossa onnistuisi. Hetkeä myöhemmin mie olin avustanut x:n nousemaan tuolilta ja jatkoimme matkaa. Siinä vaiheessa mie hymyilin itsekseni ja mietin, että harmi, kun en nähnyt hänen ilmettään juuri tuolloin.

Mie sain tännään parilta työkamultani ja pomoltani kehuja työskentelystäni. Tilanteet tulivat ihan puun takaa. Se lämmitti kyllä mieltäni, kun ymmärsin tuolloin, etten ollut ainakaan vaikuttanut kenenkään mielestä siltä, että en olisi yrittänyt tarpeeksi tutustua paikan työtapoihin ja töihin tarpeeksi.

Lompakollani on nyt anoreksia.

Mie ja eläinlääkäri kulut emme sovi samaan lauseeseen positiivisessä mielessä. Olin yrittänyt hoitaa koirani kipeytynyttä tassua kotikonstein. En onnistunut. Tännään eläinlääkäri sanoi, että tassussa oleva ärtynyt patti olisi hyvä leikata. Tiesin jo ennen laskun saantia, että tuosta reissusta tulee kallis, mutta tuo hinta on ajanut miut jo lähes tämän kuun budjettini osalta konkussin partaalle. Laskun saatuani olin niin lähellä sanoa: Mitä vittua, oikeasti? Tukin siinä vaiheessa nätisti suuni ja maksoin.

Leikkauksen jälkeen koirani oli ihan sekaisin kipu lääkkeestä. Kotiin päästyämme hän oli unisen oloinen. Omalla tavallaan vain hyvä, niin hän on toivottavasti nukkunut lähes koko päivän. Pääasia ettei häneen ole sattunut. Huomenna apteekin kautta ostamaan hänelle kipu lääkettä. En ole varma, että tuleeko koirani sitä tarvitsemaan, mutta mieluummin liian aikaisin sen hänelle annan, kuin liian myöhään.

Myöhästyin sitten töistä. "Hyvä" mie. Näin se toinen päivä tuossa paikassa lähti. Onneksi pomoni ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ehkä tuota huomannut ja hyvällä tuurilla vuorossa olleet työkamuni eivät kärytä minnuu. Ehkä. Pyysin kaikilta paikalla olleilta anteeksi myöhästymistäni ja kerroin koirani olleet tännään leikkauksessa. 

Toivottavasti kahden viikon päästä olevan tikkien poiston suhteen ei tapahdu mitään ei toivottua. Se poistettu patti, kun lähetettiin lisä tutkimuksiin. *koputtaa puista pyötää*  Sen ajan koirani tulee olemaan tötterön kera. Voisi hän hoito-ohjeen mukaan olla ilmankin tötteröä, mutta sei tulisi toimimaan, koska hän yrittäisi mielestään hoittaa tassuaan, sitä nuolemalla.

Jos nyt jotain hyvää tässä on, niin ruokaan ei ole juuri edes varaa, niin en vahingossakaan voi sortua mihinkään kalori hirvityksiin ja syödä niillä ähkyt. Abc on ystävä<3

Ei ollut tylsä työn aloitus päivä.

Nukuin ensimmäisenä työpäivänäni pommiin ja en ehtinyt siihen tiettyyn julkiseen. Rasti ruuutuun.
Oli pakko ottaa taksi, jotta ehtisin ajoissa. Rasti ruutuun.
Tämän kuukauden pudjettini on ihan kuralla jo nyt. Rasti ruutuun.
Korkkasin työpaikkani työtapaturman (pienehkö) osalta. (Miekin noita asiakkaan pitkiä kynsiä..) Rasti ruutuun.
Syömättömyyttäni kytätään jo nyt tuolla. Rasti ruutuun.

Työntekijä X meni jo mussuttamaan miulle, että minkä vuoksi en syönyt ruoka tauolla. Sanoin hänelle, että mie syön sitten kotiin päästyäni, koska nyt ei ole nälkä. Mussutus jatkui: "Miten voit selvitä tästä työpäivästä ilman ruokaa? Ota nyt edes leipää jatkossa mukaan."

Jos noita tilanteita ei lasketa niin päivä oli oikein onnistunut. Kiitos sille ihanalle nais taksikuskille, joka on meikäläsiä. Hän onnistui himpun verran eksymään matkalla ja laittoi vähän ennen määränpäätä mittarin pois päältä. Silmäniloa koko rahan edestä. ;)

Mielenkiinnolla odotan jatkoa tuolla...