Mie pystyn paastoamaan huomisen.

Puhelimeni soi muutama päivä sitten numerostam jota miulla ei ennään ollut. En vastannut. Hetken päästä tuli viesti. Viesti oli N:ltä eli häneltä, jonka tunsin sen 10-vuotta ja poistin hänet elämästäni, kun mie en ennään hänen elämäänsä kuulunut. N siinä kirjoitteli niin ystävälliseen sävyyn ettei ollut tosikaan. Kirjoitti, kuin mitään edellämainittua hän ei olisi koskaan jättänyt kertomatta, kuin mie yhä kuuluisin hänen elämäänsä. Ärsyttävää sanon mie, koska miten hän voi kuvitella, että vastaisin hänelle, kun hän on jättänyt kertomatta niin paljoan asioita. Asioita joista hän ennen olisi miulle soittanut, tekstannut tai kertonut naamakkain.  Asioita joista ystävät puhuvat. Asioita joista olen lukenut vain hänen fb päivityksistään. Eli en vastannut mitään..

Noh nyt se sitten iski. Miulla on ollut tässä jo useampi viikko putkeen, kun nälän tunnetta ei ole ollut, eikä myöskään suu nälkää. No nyt se suu nälkä sitten iski. Niin miun tuurillani, kun huomenna sunnuntaina on abc:n mukainen paasto päivä. Eli jos nyt annan itselleni periksi ja syön tämän päivän sallitun kalorin määrän puitteissa vielä vähän, niin huomisesta tulee niin tuskaa. Itsekurini tulee olemaan niin koetuksella, että en tiedä, että pystynkö pitämään paasto päivän vaiko en.

Paastota, kun ajattelin, koska näen nyt tulevan viikon loppu puolella Milffin. Mie vaan haluan niin painaa silloin vieläkin vähemmän, kuin nyt. Tuntea luuni  paremmin hänen halauksessaan ja sen katseen, kun hän miettii tai sanoaa, että näytän niin pieneltä. Ja haluan mahtua niihin tiettyihin hosuihini joihin en ole mahtunut enään sen jälkeen, kun lihoin 12kg kolmessa kuukaudessa. Kiitos sen hetkisen hirveän lääkitykseni, jonka lääkäri pakotti miut ottamaan. Lääkkeen, jonka ei muka pitänyt lihottaa paljoa. Ja ketut mitä moskaa. Onneksi pääsin tuosta lääkkestä eroon.

Painoni tippuu koko ajan, mutta voi, kun se tippuisi vieläkin nopeammin, niin läski ahdistukseni ei olisi näin kamala. Kamala, koska tuon lääkityksen vuoksi mie olen painanut niin hirveästi etten ikinä eläessäni ole ollut niin läski.

Oma sohva, paras sohva.

Kotiuduin tännään kuopiosta. Oli mukavaa nähdä taas H. Harmi ettei tällä kertaa saunaan saakka päästy, mutta hän sanoi korvaavansa tuon seuraavalla kerralla eli saunomisella. Sauna vain on niin ihana paikka, että sinne voi miellyttävästi unohtaa itsensä pitkäksikkin aikaan.

Joten ea2 on merkintä. Jau sanon mie! Mutta se 4,5 tunnin yhden suuntainen  ajaminen  mennen ja tullen ei ollut mitenkään mukavaa, taaskaan.  Eikä asiaa helpota se, että saatoin ajaa ylinopeutta peltipoliisiin. Jos näin kävi niin sakot tulee ja ehkä hei hei ajokortilleni. Se nyt vielä tästä puuttuisikin. Selvinnee kai tuo ensi viikolla. Odottaminen tämän asian suhteen ei ole mitenkään mukavaa.

Oli vain niin ihanaa päästä parkkeeraamaan lopulta auto ja nähdä koirani 1 Thinspon seurassa. Koirani oli niin iloinen, että häntäänsä heiluttaessaan koko koira heilui. Miulla ehti tulla ihan ikävä tuota pöhköä. 1 Thinsponi oli taas laihtunut lisää ja ne farkut hänen yllään näyttivät vain niin hyviltä. Kyllä miekin vielä joskus.

Sen ohella mie näin viime yönä ihan ufoa unta jossa olin sushi paikassa syömässä tuntemieni ihmisten kanssa. Siellä oli myös Michael Bublé, joka tarjosi miulle sushia. Hämärintä kaikessa oli se, että hän muistutti ulkonäöltään hetken verran Simply Red:iä. Ehkä se oli vain se valaistus, mietin mie. Jotenkin Bublé päätyi luokseni ja halipulassaan halusi jäädä yöksi. Hän halusi välttämättä, että mie nukun hänen kainalossaan ja niinhän siinä sitten kävi ilman mitään irstailuja. Seuraavana päivänä myö päädyttiin jonnekkin keskelle ei mitään soutuveen kanssa soutelemaan johonkin vesistöön. Oli siinä unessa muistaakseni myös jotain muutakin sekavaa kuten se, että myö oltiin jotain tyyppejä karussa ja sen vuoksi taidettiin sinne soutuveneeseenkin päätyä.

Ehkä minnuu vain alitajuisesti risoaa yhä se, ettei Bublé ole edelleenkään tullut suomeen saakka keikalle ja hyvällä muistellen Simply Redin suomen keikkaa jolla olin. Tai sitten alitajunnallani on miulle jotain ihan muuta asiaa. :D

Perus päivä.

Omalla tavallaan miulla on hyvä olo, vaikka henkisesti sattuukin taas. Miulla ei ole nälän tunnetta. Olen usean päivän aikana lähes unohtanut syödä. Toisinaan jopa unohtanut syömisen yli vuorokaudeksikkin. Kunnes fyysinen oloni on ollut niin karu, että on tullut pitkin hampain yritettyä syödä vähän. Lopputuloksena ollen se, etten mie maista juurikaan ennään ruokaa tai juomaa suussani. Se miltä se joskus ennen maistui, niin siitä mausta on ennään häivähdys jäljellä. Abc päivien ruoka-juoma kaloreita en ole edes saanut täyteen. Mukavaa.

Väsymykseenkin tulee nukuttua enemmän tai juotua vähän vähäkalorisinta vastaantullutta energia juomaa tai teetä, jotta päiväni noin muuten toimisi menemisten, tekemisten ja koiran ulkoiluttamisten ohella. Ainoastaan hiusteni lisääntynyt lähtö ei ole mukavaa, mutta kaikkeahan ei voi aina saada. Ja tähän fyysiseen kylmyyden tuntemiseenkin olen taas tottunut ja se pieni tärinä mikä siitä johtuu, niin ei ennää häiritse minnuu. Tottunut myös siihen, että kynteni sinirtävä useasti jne. Onneksi villasukat on keksitty.

Janis Joplin - Little girl blue

Musiikki vain on jotain niin ristiriitaisen ihanaa, johon saatan useimmiten unohtaa itseni. Unohtaa hetkeksi kaiken sen kaaoksen. Tällä kertaa hetkellisestä unohduksestani voin kittää Janis Joplinia. Ehkä myös sitä, että olen tällä hetkellä yli väsynyt. Ajatus on miellyttävästi hukassa.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä päädyin siihen etten jaksa vaivautua siihen, että kostaisin JR:lle, vaikka hän sen olisikin ansainnut. Ajatuksella leikkiminen oli miulle tarpeeksi.

Ehkä huomisestakin tulee jotain, koska sain, kuin sainkin koiravahtini kiinni. Hetken jo luulin, että huomisesta olisi tullut entistä suurempi kaaos. Kaaos, koska työnalla on saada merkintä ea2 kurssista ja H:n luo ei mieluiten olisi voinut koiraa tuoda, koska hänellä on varsin epäsosiaalinen kissa, joka ei pidä suurimmaksi osaksi niin ihmisitä, kuin muista eläimistä. Toivottavasti koira vahtini vain herää ajoissa herätyskellonsa kanssa, niin pääsen jatkamaan matkaani ja tapaamaan samalla H:n.

Jos vain pystysin päästämään irti.

Päädyin viiltelyni kanssa siihen pisteeseen saakka etten pystynytkään ennään paikkaamaan itseäni kotikonstein. Oli soitettava puhelu, jota en olisi halunnut soittaa. Soitin tuntemalleni ihmiselle, joka tulevan työnsä puolesta pystyy tikkaamaan haavoja yms hoidollista tekemään. Pientä hilkkua valmistunut siis. Sairaalaan, kun en missään nimessä halunnut lähteä jonottamaan ties kuinka moneksi tunniksi tai saatika kuuntelemaan sitä vittuilua ja ininää siitä, että heillä olisi niin paljon parempaakin tekemistä.

Tikkejä tuli, mutta onneksi tuo samainen ihminen ne pystyy myös poistamaan, kun tulee se tietty päivä. En vain tiedä, että miten pystyn hänet jakossa kohtaamaan tai pitämään tarvittaessa kulisseja yllä mielialani suhteen. Se tilanne miun on vain kohdattava.

Mie en jaksa ennään tätä, että olen henkisesti niin solmussa etten pysty kertomaan miltä miusta oikeasti tuntuu tai löydä sanoja joilla voisin kertoa miltä miusta tuntuu. Kun vain olisi tarpeeksi selkärankaa, että lopettaisin tämän kaiken. Sitä ei vain tällä hetkellä valitettavasti ole. Mie olen niin loppu. :/

Tupla oharit.

Miun oli tarkoitus nähdä Milffi tännään. Häntä odottelin 30min turhaan. Oharit hän teki. Jokin muu meni taas kertaalleen edelleni. Anteeksipyyntöä en usko häneltä kuulevani vaan korkeintaan hän on sitä mieltä, että mie sotkin aikataulun. Ei hän. Mie en jaksa ennään tätä, mutta siitä huolimatta vain toivon, että hänet taas näkisin. Säälittävää? Kyllä Ärysttävää? Kyllä. Ristiriitaista? Hell yeah!

Toiset tämänpäiväiset oharit tulivat pikku veljeni taholta, joka sain tännään ajokortin ja eilen olisi niin tarvinnut autoa täksi päiväksi. Mie niin arvasin, että tässä tulee jotain. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, koska veljelläni ja miulla on viha-yritetään olla väleissä keskenämme. Noh mie laitoin hänelle aijiemmin tännään viestiä, että ollaan nyt koiran kanssa kotona ja infoahan, kun olet autoa hakemassa. Hänestä ei mitään kuulunut mikä ei ollut yllättätää. Mie soitin hänelle äsken ja kysyin, että milloin hän hakee auton. Vaustauksen ollen se, että hän on jo jollain muulla autolla menossa eikä tiedä, että tarvitseeko autoni nyt viikonloppuna. Eli hän, kun ei tiedä, että tarvitseeko autoni nyt viikonloppuna, niin mie päätin etten hänelle autoa lainaa. Vitja mikä itsekskeinen kusipää! Hän tekee tuota samaa roskaa niin useasti.

Pakkaa sekoittaa enitsestään se, että eräs tietty entinen naiseni laittoi miulle fb:ssä kamu pyyntöä. JR:llä on näemmä vieläkin ongelmaa kuulun ja lukemisen ymmärtämisen kanssa. Koska kaiken sen moskan jälkeen en halunnut häntä nähdä. Toisaalta olihan hänessä hyvääkin. Ja toisaalta, jos olisin mukamas väleissä hänen kanssaan, niin voisin saada tilaisuuden ja kostaa hänelle eli tasata tilit.  Kostaminenhan on todella lapsellista, mutta tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta se ei olisi edes moraalisesti väärin. Hmm.. Pitänee ihan miettiä tuota fb:n kamu pyynnön hyväksymistä.

Näitä päiviä, "vaihteeksi."

Tuossa se pöydällä mulkoilee minnuu. Herjaakin,  mutta en vain saa motivaation rippeistäni kiinni. Inspiraationkin on tiessään. Opinnäytetyöhöni liittyvä kirja, joka miun olisi todella oleellista saada aukaistuksi ja kirjoitettua monen monta sanaa kirjakielellä. Asiatekstiä, joka ei olisi täyttä kuraa. Deadline lähtetyy uhkaavasti ja kovaa vauhtia. Kuten myös muutaman muun opiskeluuni liittyvien paperin palauttamis päivät.

Mie olen niin onnistunut jumittamaan itseni ettei ahdistustani edes helpota se, että ea1 on ok ja ea2  on työnalla, kuten oli tarkoituskin. Eikä myöskään se, että olen flunssassa. Ajatus ei vaan lennä.