Musiikki vain on jotain niin ristiriitaisen ihanaa, johon saatan useimmiten unohtaa itseni. Unohtaa hetkeksi kaiken sen kaaoksen. Tällä kertaa hetkellisestä unohduksestani voin kittää Janis Joplinia. Ehkä myös sitä, että olen tällä hetkellä yli väsynyt. Ajatus on miellyttävästi hukassa.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä päädyin siihen etten jaksa vaivautua siihen, että kostaisin JR:lle, vaikka hän sen olisikin ansainnut. Ajatuksella leikkiminen oli miulle tarpeeksi.
Ehkä huomisestakin tulee jotain, koska sain, kuin sainkin koiravahtini kiinni. Hetken jo luulin, että huomisesta olisi tullut entistä suurempi kaaos. Kaaos, koska työnalla on saada merkintä ea2 kurssista ja H:n luo ei mieluiten olisi voinut koiraa tuoda, koska hänellä on varsin epäsosiaalinen kissa, joka ei pidä suurimmaksi osaksi niin ihmisitä, kuin muista eläimistä. Toivottavasti koira vahtini vain herää ajoissa herätyskellonsa kanssa, niin pääsen jatkamaan matkaani ja tapaamaan samalla H:n.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti